Saaressa

Luvattiin upeaa viikonloppua janiinhän se enimmäkseen olikin, mutta olisi se tuulinen ja sateinen päivä voinut sattua sunnuntaiksi. Onneksi lähdimme saareen heti kun töistä pääsimme, niin ehti perjantai-illan nauttia auringosta. Kävelin rannalla kameran kanssa...

Tämä upean upea hiekkaranta oli vielä muutama vuosi sitten aika suuri ja on surkeaa nähdä millaista vauhtia rehevöityminen etenee... Paljaan hiekan osuus pienenee vuosi vuodelta.

Kaunishan paikka on ja siellä kasvaa paljon mielenkiintoisia merenrantakasveja.

Merinätkelmä Upeaa sianpuolamattoa..

Ja tässä tämä kiva pikku kasvi, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Sen lehtiasento on hauska. Useinhan lehdet ovat kierteisesti, jotta alemmatkin lehdet saavat aurinkoa ja yhteyttävät hyvin. Tämä elää niin paahteisilal ja kuivilla paikoilla, että lehdet ovat päällekkäin eli ylempi varjostaa aina alempaa. Kasvi pyrkii säätelemään haihtumista.

Aurinko laskee..
Ja tähän vielä kaikista harvinaisin löytö! Ystäväni löysi tämän, eikä halunnut koskeakaan saati vienyt kotiinsa, niinpä minä otin sen talteen. Upea!

Kyseessä on ilmeisesti rantakäärme, ja aika iso vielä. Voisin kuvitella, että nahka vielä kuivuessaan on kutistunut jonkin verran. Nahka oli niin hauras, että pää rikkoontui mustikanvarpuihin. Muuten nahka oli löytöpaikallaan ihan sellaisessa asennossa kuin siinä luikertilisi käärme ja melkoinen huuto metsästä kuuluikin, kun ystäväni törmäsi siihen!

PS. Kasvi jonka nimen olin unohtanut on suola-arho.

Löytö!

Tein ihanan löydön. Kävin miehen kanssa kierrätyskeskuksessa jo yli viikko sitten ja sivusilmällä vilkaisin, että kivan siniset kalusteet tuolla seinän vieressä. Mies sanoi, ettei ainakaan halua tuollasia meille. Ohitin asian sen kummemmin tutkimatta. Mutta jäi se päähän muhimaan ja eilen sitten ajoin töistä kierrätyskeskukseen ja ostin pienen puutarhapöydän ja kaksi tuolia!

Nehän sopi pihalle altaan reunalle kuin nenä päähän!

Ensin ajattelin pitäisikö maalata ja mietin valkoista, mutta niissä on valmiiksi niin kaunis sininen, etten tee niille mitään.

Eivät ne varmaan kauhean säänkestäviä ole, mutta sanoinkin, että mun kasvihuoneprojektia täytyy kiirehtiä, niin laitan ne sinne. Maksoivat kokonaiset 30€! Alunperin hinta näkyi olleen 45€, muttei olleet kelvanneet kenellekkään.

Mieskin oli sitten ihan tyytyväinen ja haki alkosta pullon mansikkakuohuviiniä, jonka nautiskelimme saunan jälkeen lammen rannalla. Hyvää ja niin vähän prosentteja, että ei haittaa seuraavaa työpäivää.

Eilen tuli uusi Viherpiha-lehti, jota katselin illalla ja olin tietysti riemastunut, kun kuvauksissa oli käytetty juuri samantyylistä kalustoa, mutta se oli vihreä. Pääsin todistelemaan miehelle, että kalusto on trendikäs ja kannattaa nämä tyyliasiat jättää vaan suosiolla mun päätettäväksi.
Odotettavissa kaunis viikonloppu ja aikomus onkin lähteä Porvoon saaristoon veneellä polttamaan nahkansa. Merivesi on varmaan aika kylmää vielä, mutta jos ilma on tarpeeksi lämmin, käyn kyllä meressäkin.

Helteellä toimistossa

Täällä sisällä ei paljon hellettä huomaa. Ilmastointi pitää huolta, että on suorastaan viileää. Eilenkin töiden jälkeen piti päästä heti pihalle, kun ei täällä tiedä kesästä mitään. Kukat vaativatkin jo kastelua. Se onkin huono puoli kaiken maailman ruukkuistutuksissa. Jossakin sisustusohjelmassa oli parvekkeelle laitettu seinälle teline, johon sai kesäkukkia pienissä ruukuissa, jotka ei olleet kasvatusruukkuja isompia. Kauhea ajatuskin kuumalla parvekkeella. Ei kuulu kun suhaus, kuna ruukut on kuivana helteellä.

Tässä yksi esimerkki puutarhurin kauhusta:)

Koskahan oppisin kylvämään porkkanat tarpeeksi harvaan. Kasvimaalla on taas sellainen tupsunauha, josta joutuu harventamaan 90 %. Marsu on kyllä ihan tyytyväinen, kun harvennusjäte on sen herkkua.

Tässä kuva talvivalkosipulista, joka on istutettu jo syksyllä ja sato korjataan joskus elokuulla. Olen joskus ollut tietävinään lajikkeenkin, mutta tieto on hukkunut jonnekin. Sipuleista tulee kaupan sipuleihin verrattuna tosi mehukkaita. Kuivattaminen on vähän ongelma. Tai ei oikeastaan kuivattaminen, mutta että saisi kuivatettua niin oikeissa olosuhteissa, että sipulit säilyisivät käyttökelpoisina mahdollisimman pitkään. Kyllä ne nytkin säilyvät pitkälle talveen, enkä oikeastaan tiedä kuinka pitkälle niitä saa säilytettyä kuivaamalla. Neuvoja?

Olen ihmetellyt unikkojani. Niitä kasvaa kahdessa paikassa ja toiset on erinäköisiä kun toiset. Ne on siirretty samalta paikalta, joten samasta lajikkeesta on kyllä kysymys, mutta ainoa selitys mun mielestä on se, että ne lisääntyy siemenestä ja silloin vaihtelu voi olla suurtakin. Toiset on oranssinpunaisempia ja terälehtien mustat laikut taas harmaampia ja epämääräisempiä.

Toiset taas vähemmän oransseja ja vanhenevassa kukassa väri on melkein vaaleanpunainen. Terälehtien laikut taas ovat vahvan mustat ja tarkkarajaiset. En tiedä tuleeko erot valokuvissa esiin. Molemmat ovat kyllä upeita, mutta melkein se vähemmän voimakkaan värinen on kauniimpi.

Tämä on se kirkkaampi harmailla laikuilla.

Tässä vaaleampi mustilla laikuilla. Valokuvissa eron huomaa selvimmin juuri laikuissa.

Mielenkiintoista!

Vaauuu..

Mä osasin vaihtaa blogimallin! Hain tämän Keisarin uusista vaatteista. Sinne kovasti kiitoksia. Tämä pohja tuntuu ihan omalta. Lähinnä kun kirjoittelen ja kuvaan kotia ja puutarhaa.

Aurinko paistaa ja nyt mä alan vasta tosissaan innostua omasta pihasta. Se kun on vasta 3-v. Nyt alkaa kasvit kunnolla kasvaa ja näyttämään joltain. Ensimmäiset ajat niillä menee juurtumiseen ja istutuksia on tehtykin joka kesä lisää.

Sunnuntaina kävin vanhalta viljelemättömältä pellolta hakemassa pihaan röyhyvihvilän ja toisen heinän, jonka lajia en ole vielä ehtinyt tarkastamaan. Mahdollisesti joku lauha.

Tämä nyt ei ihan kuulu jokamiehen oikeuksiin, mutta vähän oikaisin niitä. Pelto on tosiaan ollut vuosia viljelemättä, eikä parin heinätupsun haku varmaan haittaa ketään.

Pihamme suunta on koilliseen ja talo on pohjoisreunalla eli piha on tosi suojainen ja kylmät tuulet ei siellä tunnu. Tyynenä aurinkoisena päivänä piha säteilee rauhaa...

Simpukoita lammen rannalla. Tosin kolmevuotias sisarentyttären tytär isoimmat jo heitti juhannuksena veteen.

Lomaa odotellessa

Juhannus sujui suhteellisen rauhallisesti. Eilen kävimme vielä siskoni haudalla, ennen kun veimme äitini bussille. Ihanaa oli tavata juhannuksena siskontyttöni, joka nuoresta iästään huolimatta on jo kolmevuotiaan äiti.

Siskontyttöni kertoi olevansa tosi ihmeissään lääkäreiden toiminnasta. Hän on ollut tietysti ihan sokissa, masentunut ja tolaltaan äitinsä itsemurhan jälkeen ja lääkärit ovat määränneet hänelle sellaisen lastin vahvoja rauhottavia ja unilääkkeitä, että niillä saisi hengen pois koska tahansa.

Sikontyttöni on sanonut lääkäreille, ettei halua käyttää niitä, mutta vastaus on, että laitetaan nyt varmuuden vuoksi vielä tätä ja tätä.

No, onneksi tyttö näyttää pärjäävän oman kivan miehensä ja isänsä turvin. (Ja ehkä vähän minunkin.)

Laitan tähän kuvia vanhoista huonekaluistani, joista tykkään ihan kauheasti.

Tässä ensin vanha peili, joka on ollut Loviisalaisessa parturiliikkeessä joskus 1900-luvun alkupuolella. Peiliin on kuulunut alaosana vaalea marmoritaso, joka on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Yläosan koristeita puuttuu, mutta osat ovat minulla kuitenkin tallessa. Tekisi mieli korjauttaa peili, mutten uskalla edes ajatella mitä se tulisi maksamaan. Peilin reunaan nojaa diggeridoo, joka on vähän asiaton tässä kuvassa, enkä saa siitä sitäpaitsi pihaustakaan, vaikka kuinka puhkun, mutta onpahan kaunis esine sekin.

Tässä vanha talonpoikaistuoli, jonka luulen olevan itse tehty. Se on myös vanha ja peräisin sellaisesta harmaasta vanhasta torpasta 1700-1800 luvulta. Tuoli on kasattu puutapeilla.

Tämä vanha kaappi on saman torpan aitan vintiltä. Ikää en osaa arvioida, mutta kaunis se on. Toisella sivulla riippuva esine on sokeritoppasakset. Välillä huomaa, että aika paljon kauniita esineitä ja astioita on kerääntynyt, mutten oikein hallitse niiden esille laittamista.

Joissain blogeissa näkee tosi kauniita sisustuksia, joissa huonekalut ja esineet on kaikki maalattu valkoisiksi, mutta mulle ei tulisi mieleenkään alkaa vanhoja arvokkaita esineitä alkaa maalaamaan. Ehkä olen niin vanha, että muistan sen kun 60-70 luvuilla kaikki vanhat huonekalut maalattiin punaisiksi ja vihreiksi ja sitten huomattiin myöhemmin, miten vanhat kauniit esineet on pilattu, kun se `muoti` meni ohi.

En toki halua moittia teitä valkoseksi maalaajat. Jälki on tosi kaunista ja onhan se nyt eri valkoisena kuin punaisena. Kukin tavallaan!

Tähän vielä kranssi, jonka sain eilen valmiiksi. Kuivatin orkidean kukat ja daalian silicageelissä. Sen jälkeen sulatin kiintää parafiinia ja kastoin kuivat kukat siihen. Näin kukista pitäisi tulla myös ulkoilman kestävät.

Juhannuksenviettoa

Äitini tuli juhannukseksi ja vanhempi poika vaimon ja ihanien lapsenlasten kanssa. He lähtivät jo ajoissa kotiin ja soitin vielä siskontyttärelle. Hän olikin yksin lapsen kanssa kotona kun miehellä oli menoa. Sanoin, että hyppää autoon ja aja tänne ja ei mennyt kuin vajaa tunti kun he olivat täällä.

On grillattu, syöty täytekakkua ja tänään lohta ja uusia perunoita.

Juhannuksen kunniaksi kaivelin kaapeista vanhoja perittyjä käsitöitä ja laitoin esille. Eivät olekkaan olleet kaikki yhtäaikaa koskaan.

Pari mitä ne nyt on pyyhesuojaa, joita pidän ihan vaan seinällä. Kirjailutkin tulevat kauniimmin esiin kun ovat sileänä.

Pöytäliinan kulma ja viimeiseksi lehtien säilytysjuttu.

Vanhat käsityöt ovat todella kauniita ja taidokkaasti tehty. Ihmisillä ei enää ole aikaa tälläiseen.

Vielä pari viikkoa lomaan ja toivottavasti siihen mennessä kesä on parhaimmillaan. Oikein hyvää juhannuspäivän iltaa kävijöille. Taidanpa ottaa lasillisen viiniä ja vilkaista telkkarin olematonta tarjontaa.

Juhannus tulossa...hhhrrrr....

Aivan tajuton kylmyys. Kävin tuossa yhden järven rannalla työasioissa katsomassa paikkaa ja kyllä paleli. Mutta oli kaunista. Rakastan rannalla sitä, kun tuuli humisee puiden latvoissa. Sitä ääntä kuuntelin jo ihan lapsena.

Kuvassa ehkä ratamosarpio, en ihan ole varma. Rannassa oli tosi kaunista ja tikka kiljui rantapuussa. Joku vesilintukin oli poikasten kanssa rannan lähettyvillä, mutta lähtivät karkuun, kun olin vielä kaukana. Emo joutui lentämään poikaset kiinni. Maalaislintuja... eivät ole ihmisiä nähneet.

Vielä tänne alas kuva meidän pihakiveyksistä. Mieheni on ne omin käsin askarrellut! Iso kivilaatta ja graniitti noppakivet on kiviveistämöltä sivukiveä. Keskelle laattaa mies teki kiveen reiän saaresta tuomaani pientä kiveä varten. Kivessä on erkoinen vihreä kuvio, kuin taulu.

Lisäksi kiven reunalla näkyy simpukankuoria vesilammikon rannalla. Kuoria sai ostaa säkkitavarana ja hyvin se on pysynyt paikoillaan jo pari talveakin.

Tänään on ollut jotenkin raskas päivä. Ikävä. Kuolleen ikävöiminen on ihan pohjatonta, kun tietää ettei tapaa enää elämänsä aikana.

Onneksi tänään on ratsastutunti. Se yleensä auttaa ja sen aikana pää tyhjenee kaikesta muusta.

Kylmiä päiviä...

Lapsenlapseni on kova hoitamaan marsuamme ja onneksi marsu on niin reipas herra, että ei pelkää, vaan tulee uteliaan katsomaan. Tässä kuvassa marsu taitaa kyllä olla kopissansa, mikä on ymmärrettävää, kun eihän tuonne häkkiin muuten mahdu!

Pöh, tosi huono kuva.

Eilispäivä oli vähän takkuinen. Olin viikonloppuna Lahdessa viettämässä bailausviikonloppua parin ystävän kanssa ja kyllä siitä toipumiseen ainakin 2 päivää menee. Ravintolailta ei ollut mitenkään erityisen hauska ja isoin anti tulikin siitä kun istuimme auringossa olutta maistellen ja jutellen. Lauantai oli lämmin, mutta sunnuntaina kotiinlähtiessä oli kylmä.

Niin kun taitaa olla juhannuskin. Mies on laittanut venettä koko alkukesän ja tänään vie sen merelle. Taidetaan kyllä viettää juhannus maissa, jollei ilmat muutu. Muinakin kesinä olemme monesti olleet juhannuksen poissa mereltä, kun silloin siellä on niin paljon porukkaa. Muulloin saa olla ihan rauhassa ja kuunnella veden ääniä ja lintujen laulua.

Tänään on ollut hyvä olo. Kuollut sisareni tuli unessa moikkaamaan. Näissä unissa siskoni on terve ja onnellinen ja tuntuu ihan mielettömän hyvältä halata ja kertoa kuinka ikävä on. Hänestä huokuu terveys ja hyvä olo, onni. Ja kuulostan ehkä pähkähullulta, mutta uskon, että sisareni tosiaan käy! Olen joskus nähnyt hänestä unta, jossa tiedostan, että nyt näen vaan unta hänestä, eikä hän ole itse täällä. Eräs toinenkin henkilö on käynyt kuolemansa jälkeen ilmoittelemasa itsestään. Näissä unissa kuollut on terve, vahva ja pitempikin kuin eläessään.

Olisi tosi kiva kuulla, onko kellään muulla tämmöisiä kokemuksia.

Kesäkukkien istutusta

Eilisilta meni ihan pihahommissa. Laitan tähän kuvia, vaikken kaikkia istutuksia kuvannutkaan.
Tämä orvokki-istutus ei ole eilinen, vaan jo vapulta, mutta on niin nätti, että laitetaan sekin.

Tolppan naulasin ihanan lankaköynnöksen. Vaikka onkin vaan vihreä, niin tykkään ihan kauheasti, kun se niin "herkkä".

Tässä uusi kasvihyllyni, jonka mies pyynnöstäni väkersi kahden tolpan väliin. Mausteita, pelargoniaa, petunia callie ja hopeakäpälää.

Tämän linnu myös väkersin rautalangasta. Se ei ole ihan löytänyt paikkaansa. Parhaiten se tulee esiin rauhallista taustaa vasten. Kukkapenkissä se vähän häviää. Jalatkin on vähän hontelot, että sen olisi parempi nojailla. Ehkä naputan sen nauloilla seinään...

Pelargoniaa ja kirjavalehtistä hopeakäpälää.

Käsitöitä ym..

Olen vaan kauhean väsynyt koko ajan. Terapeutti uskoi sen johtuvan surutyöstä, se on rankkaa hommaa. Olen ollut väsynyt koko kevään siitä asti, kun kauheus tapahtui.

Tänään oli osastopalaveri, joka kyllä masensi entisestään. Mä en tahdo jaksaa näitä pullistelevia miehisiä miehiä, joiden arvomaailma on biologian ja menneisyyden rooliajattelun sanelemaa.

Nyt pyydän anteeksi kaikilta miehiltä, jotka eivät ole sellaisia. Niitäkin on paljon, vaikkakin liian vähän. Pääsispä eläkkeelle. En tosin ole vielä ihan lähelläkään niitä kymmeniä, vaikka mulla lapsenlapsia onkin.

Tähän pari söpökuvaa:

Jotenkin viime talveen pysähtyi myös into tehdä asioita, tarkoitan näitä käsin värkkäämisiä. Syksyllä ja talvella innostuin kamalasti saippuan teosta. Se oli hauskaa ja yritän saada taas itsestäni irti. Sitäpaitsi omatekoinen saippua on erittäin hyvää. Koko perhe on tykännyt.

Ne vaahtoaa hyvin ja ovat luonnonmukaisia. Sitäpaitsi niihin ei käytetä teurasjätteenä tulevaa rasvaa, kuten tehdasvalmisteisissa saippuoissa vaan erilaisia kasviöljyjä, joita tilailin netistä. Tilattua saa myös ihania tuoksuja, jos ei halua tehdä pelkästään tuoksuttomia.

Kuvassa on merisuolasaippuaa, vihreä tee ja suklaasaippuaa, sekä lilaa hiutalesaippuaa, johon olen sekottanut hiutaleiksi muista valmistuneista saippuoista leikattuja reunoja ym hienonnettuna. Tummin on ihana suklaasaippua, johon tuli oikeaa tummaa suklaata. Ruskea on vihreä tee-saippuaa, vaikka tuoksuu ihan joulupiparille.

Sunnuntaita

Tälläinen liitutaulu meillä roikkuu eteisen seinällä. Siihen on aina hyvä kirjoittaa jotain ajankohtaista tai kannustusta johonkin hommaan. keväällä siinä luki pitkään että: Siivous on hyvä asia! Se ikäänkuin muokkaa alitajuntaa ja tässä tapauksessa opetti suhtautumaan positiivisesti siivoamiseen. Jollei kuvan tekstistä saa selvää niin nyt siinä lukee suomennos lauseesta Dreams come true! Positiivinen ja toivoa antava lause..


Aamulla olin pikkupojan kanssa kitkemässä kasvimaata. Siellä on vasta itänyt ja oli vaikea erottaa, mikä oli rikkaruoho, mikä jotain muuta. Mutta eiköhän kylvetyt kasvit saaneet nyt pikkusen etumatkaa.


Tänä vuonna yhtenä kasvina kesäkukka istutuksiin on lankaköynnös. Muhlenbeckia, joka on kaunis myös ruukkukasvina.

Mitenkähän saisin nämä kuvat tänne isompina? Jos suurennan tässä tilassa, niin sumenevat.

Löysin kirpparilta kalliokieloja pihalle. Hieno kasvi!




Tähän vielä viimekesänä istutettu Särkynyt sydän




Ja upean upea sinivaleunikko
Meconopsis betonicafolia

Ikävän päiviä

Nyt on ollu taas sellanen aika,että mulla on ollu monta päivää ikävä mun siskoa. Meillä oli alle 2 vuotta ikäeroa ja mun siskolla on ollu valtava merkitys mun elämässä. Sisko tiesi mun asiat paljon paremmin, kun mun äiti. Meillä oli yhteinen historia ja isona siskona hänellä oli mun elämässä viisaamman ja vahvemman rooli, vaikkei aina niin viisas ja vahva ollutkaan. Paljon mun sisko sai myös kärsiä elämässään, kunnes kolmen sairastetun rintasyövän jälkeen päätti elämänsä viime tammikuussa.

Se on niin käsittämättömän surullista ja lohdutonta.

Ehkä suru ajan myötä lievenee.

Laitoin tähän kuvan meidän pihalta. Köynnökset eivät vielä (n.pari viikkoa sitten) ole lehdessä ja muutenkin ovat vielä pieniä. Portin toisella reunalla kasvaa lumikärhö. On kyllä kaunis,mutta sillä on ikävä tapa kasvaa alkuun hirveenä takkupuskana ennenkuin lähtee kasvamaan korkeutta ylöspäin.

Toisella puolella on nyt kolmatta vuotta viinirypäle Zilga. Se on hyvin saanut kokoa joka vuosi. Sitä on myös leikattu ja jätetty vain vahvimmat versot.

Tänään askartelin jotain hienoa. Tai oikeastaan mun mieshän sen teki kun vaan sanoin mitä pitää tehdä.

Tämä on oikeastaan kokeilukappale. Siksi uhrasin siihen kirjan, joka on vähän selästä rikki. Vielä multa löytyy kaksi kirjaa, joista teen kellon. ne on vaaleampia ja haluaisin mustat viisarit. Tämä oli tällä kertaa ainoa koneisto, minkä löysin. Viisaritkin oli liian pitkät ja jouduin lyhentämään saksilla. Nyt mä tiedänkin, mitä kaikki saa joululahjaksi! Viime jouluna sukulaiset sun muut sai käsintehtyjä saippuoita. Vaikka kyllä niistä tykättiinkin. pitäisikin taas tehdä.

Hapan Eero

Eikö ole mahtava Habanero! Poikani kasvatti habaneron (chiliä) taimia ja antoi yhden mullekkin. Taimi oli silloin n. 30 cm korkea. Se on tähän mennessä tehnyt 2 pientä (3 cm) chiliä. Nyt kasvi on toista metriä korkea ja siinä on 6 kuvassa näkyvää chiliä. Suurin (kuvassa) on ehkä 5 cm pituinen. Taitaa kasvaa vieläkin kokoa, kun ei ole alkanut punastumaan. Näistä tulee siis ihan paprikan punaisia. Ja väkeviä!

Itse en ole tulisen ruoan ystävä, niinpä lahjoitan kypsät chilit pojalleni, siis sille aikuisemmalle.

Pienempi lähteekin tänään Kotkaan mummille ja jään miehen kanssa muutamaksi päiväksi kaksistaan.

Mulla on komea mansikka-amppeli ja syytin harakoita siitä, että aina kun mansikat kypsyivät punaisksi, ne syötiin, kunnes todellinen syyllinen paljastui. Oravahan se siellä kurkotteli kahdella jalalla.

Oli kyllä niin sulonen, että kun olin nostanut amppelin niin, ettei oravalla ollut sinne pääsyä, piti ostaa oravalle erikseen kaupan mansikoita! Ne oli kyllä tosi mauttomia, mutta kävi orava ne hakemassa.