Syksyn satoa

Kehäkukat kukkivat vielä valtoimenaan kasvimaalla!

Ja porkkanamaasta nousi näin mahtavia porkkanoita. Nyt oivalsin, mikä on isojen porkkanoiden salaisuus. Se on raaka harventaminen!

Jos kaksi porkkanaa kasvaa liian lähellä toisiaan, saa kaksi puolikasta porkkanaa. Harvennusvaiheessa vaan helposti kuvittelee, että harvennan vaan vähän, niin saan enemmän porkkanoita. No niinhän se onkin, mutta ei ole kiva käsitellä miljoonaa pienen pientä porkkanaa, jotka kutistuu kuorimisen jälkeen olemattomiin.

 Lähdemme vielä tänään katsomaan tiinulia saattohoitokotiin. Tai omalta osalta se on vielä epävarmaa, kun flunssa ei ole vielä ihan kokonaan poissa.
Ajattelin viemisiksi hankkia nätin pullon, johon laitan omalinkoamaa omenatuoremehua, joka maistuu aivan ihanalle. Tiinulille voimajuomaa!

Syyspäiviä...

Viikonloppuna sain haltuuni Reiki 1:n. Tuntuu tosi hyvälle! Tänä iltana pääsen jo hoitamaan miestä, joka tuossa kävikin jo valittelemassa, kun ei nuku öisin ja ahistaa ja jne.  Apua tiedossa!
Lueskelin tuossa Tainamaaritin reikisivuja ja löysin tuntemuksia, mitä voi olla hoitajalla tai hoidettavalla. Aika jännää, että  kurssilla hoitoja tehdessä minulla oli pariakin oiretta niin voimakkaana, että kiinnitin niihin ihan ajatuksella huomiota, mutta en silti osannut ajatella, että ne johtuu reikistä, mitä tein juuri silloin.
Saa nähdä, mitä kaikkea hyvää tästä vielä seuraa!

Ulkona on upea syyspäivä, aurinko paistaa ja ruska alkaa olemaan parhaimmillaan. Kunpa pääsisi ulos!
Ikonimaalauksen opettajakin oli lähettänyt harjoitustehtävän spostissa ja huomasin sen vasta tänä aamuna. Huomenna lähden ikonimaalaukseen suoraan töistä, niinpä lähden töistä tänään aikaisemmin tekemään tehtävää. Opettelen vasta ihan alkeita ja tuntuu kovin moni mutkaiselta. Harjoituskaan ei suju ihan nopeasti kun sekoittelee värejä ja tuhraa ja tunaa.

Yltäkylläisyyttä...

Pieni omakotipihamme on antanut ihanaa satoa ja pakastin on ollut jo vähän aikaa täynnä. Kesäkurpitsaa, tomaattia, papua, omenasosetta, mustikkaa, mansikkaa, kanttarellia...
On oikein harmittanut, kun omenasato on ollut niin mahtava, eikä ole tilaa säilyttää enempää vaikka omenasosetta.
Eilen kävin sitten kirpparilla ja löysin aatamin aikaisen mehulingon, joka on niin vankkaa tekoa, että kestää varmaan muutaman sukupolven. Hinta ei ollut kuin 7.60, joten otin riskin ja ostin sen. Tai oikeastaan sen lisäksi ostin vauvan matkasängyn kympillä ja kassalla sainkin molemmat 15  euron hintaan.

Kotona hain omenoita ja kokeilin tuoremehun tekoa. Aivan ihanaa! Poikakin tykkäsi. Ja on luomua, tuoretta, lisäaineetonta ja ihanaa. Seuraava huoli oli, että pitäisi saada sitä säilöön, mutta se pakastin.
Illalla käytiin miehen kanssa katsomassa kauppojen ilmoitustaulut ja soiteltiin keltaisen pörssin ilmoituksista, mutta jos sopiva löytyikin, oli se jo mennyt.
Vielä ajoimme kunnan jätepisteen romulavan kautta ja siellähän se oli! Meidän pakastin!
Toimiva n. sadan litran arkku autotalliin kakkospakastimeksi, eikä maksanut mitään.
Nyt vaan omenamehua surruttamaan ja kasvimallakin on vielä porkkanaa, punajuurta ja lehtikaalia.
Sieneenkin voi mennä, jos ei hirvikärpäset aja pois.

Maailmankaikkeus antaa ja toivomuksilla on taipumus toteutua!

Tänä iltana olen maalaamassa ikonia, huomenna joogassa, torstaina ratsastamassa ja viikonloppuna reikikurssilla, joten omenapäiväksi jää perjantai!

Ulkona alkaa vähitellen näkymään syksyn ruskaa. Ihanaa, kaunista syksyä kaikille!

                                             Koira tulee illalla


                                             kotiin.

                                             Kun se kiertyy paikalleen

                                             ja nukahtaa,

                                             alkaa sen sydänlämpö levitä

                                             huoneisiin



                                                - Risto Rasa -