Hups... onpas kulunut postauksesta aikaa. Lomaakin on jo kulunut kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla remppasin makuuhuoneen. Kaksi päivää liottelin vanhoja tapetteja irti ja sitten maalasin muut seinät valkoisiksi ja yhden seinän tapetoin hirveän kalliilla tapetilla. Tuki kyllä nätti!
Ja sitten hyppäsimme Ryan airiin ja suuntasimme Edinburghiin. Tämä oli sellainen omatoimimatka, että majoituksenkin olimme suunnilleen umpimähkään varanneet maalta pikkukaupungin liepeiltä. Majapaikka oli vanhaan talliin rempattu asunto ja piharakennuksesta sai ostaa (halvalla) oman talon kanojen ja ankkojen munia sekä talossa tehtyjä chutneytä, jamia ja relishejä.
Pihan rajalla virtasi puro viereiseen Esk jokeen.
Kukkia oli joka puolella! Jotkut talot oli suorastaan peitetty kukilla. Kuva ei ole runsaimmasta päästä, mutta kukat on istutettu kauniisti.
Muutaman mailin päässä sijaitsi euroopan suurin ja vanhin tiibettiläinen keskus. Samye ling. Se oli kyllä vaikuttava. Upeinta oli temppeli, jossa ei kuitenkaan saanut kuvata. Siellä vietin ihanan meditaatiohetken joka syntyi ihan spontaanisti, kun menin temppelin perälle istumaan. Siihen saapui myös kaksi muuta naista. Hiljaisuus jatkui ja jatkui ja yhteinen henki oli ihan käsinkosketeltava. Siinä vaiheessa aloin lopettelemaan, kun kyynelet alkoivat valua. Katsoin muita naisia ja molemmat istuivat myös silmät kiinni, mutta alkoivat myös kuin sopimuksesta lopettelemaan.
Upeinta Skotlannissa on luonto! Siksi olenkin iloinen, ettei oltu pakettimatkalla Edinburghissa vaan maaseudulla, missä oli tilaisuus kierrellä ja nähdä eläimiä, puroja, jokia, upeita kukkuloita, jotka tuolla alueella olivat tuntureiden kokoisia ja niitä oli vieri vieressä.
Emä ajatteli selvästi, että kun toi vintiö joskus.....
Kuva on otettu korkealta hillsin päältä, vaikka kamera latistaa. Kuvassa näkyy Langholmin pikkukaupunki, josta vielä oli kolme mailia majapaikkaamme. Tie kulki kapeana kukuloiden välisessä kanjonissa.
Mieli on vähän alakuloinen, koska ystävällä on vaikeat ajat haimasyövän kanssa. Kipujen kanssa taistelua päivästä päivään. Tänään kuulemma paha päivä ja joutui lähtemaan poliklinikalle apua hakemaan.
Ei voi muuta kuin lähettää valoa ja lämpöä.
