torstai 12. elokuuta 2010

Karhupainajaisia...

Otsikko sen kertookin. Osaako kukaan edes arvata, mistä voi johtua vuosia kestäneet karhupainajaiset.
Alan tuskaantumaan, kun menee aikoja, jolloin herään joka yö kauheisiin painajaisiin. Usein karhu jahtaa minua. Joskus liikun luonnossa ja tiedän karhuja olevan ympärillä piilossa paljon. Yritän nähdä niitä ja pelkään kulkiessani minkä puun takana odottaa yllätys.
Joskus olen talossa ja karhu pyrkii sisälle. Talon seinissä saattaa olla aukkoja ja karhu kiertää taloa ja etsii sisäänpääsyä tai jotain muuta saman suuntaista. Tai sitten vaan juoksen hulluna turvapaikkaa kohti karhu perässäni ja tajuan, etten ehdi.
Tähän mennessä olen aina herännyt ennen kuin karhu saa kiinni.
Tämä asia on saanut aikaan sen, etten uskalla mennä enää metsään. Pelko on kasvanut pikkuhiljaa ja vaikka olen luonnonläheinen tyyppi, en pysty kulkemaan metsässä tarkkailematta koko ajan tiiviisti ympäristöä karhujen varalta ja läiskyttelen käsiä tai metelöin muuten, että karhut lähtisivät karkuun.
Kuulostaa ihan hullulta.
Tuntuu, että jokin asia on selvittämättä tai muuten esiintyy mulle karhun hahmossa. Unikirjojen selitykset ei jotenkin tunnu omilta.
Ehkä tämä on joku mun ihan yksityinen trauma, josta pitäisi päästä eroon.
Kaikenlaiset ehdotukset ja kommentit ovat tervetulleita. Haluaisin todella uskaltaa kulkea metsässä!

tiistai 10. elokuuta 2010

Loppukesän oloa..

Työt alkoi ja ilmat viileni (onneksi). Tuntuu loppukesälle. Töissä ei tosin viilennyt, kun talossa on ilmastointilaitteissa vikaa. Vaikkei nyt niin kamalan kuuma olekaan, niin ilma on tunkkaista ja väsyttävää. Töiden jälkeen nukuinkin miehen kainalossa (nukuttiin molemmat) puolisen tuntia. Huomenna on edessä reissu asuntomessuille. Hirveästi ei innosta, kun matka on niin pitkä. Lähtö puoli seitsemältä ja paluu 21.00
Mutta oikealla asenteella ehkä selviää...
Tämän pelargonin (Mårbacka) ostin kukattomana resuna parilla eurolla Plantagenista. Lajike on ikivanha maatiaislajike joka talvehtii hyvin ja tykkään siitä, että kukat ovat pinehköjä ja niitä on paljon. Tätä ei myöskään ole pilattu kasvunsääteillä ja jos saan talvettamisen onnistumaan, pitäisi korkeutta tulla ensi kesänä lisää.

Pihvitomaateista on tulossa valtavia!!

Nämä ostin paprikoina, mutta olen alkanut epäillä, että ovatkin chilejä, kun osa on jo punaisia ja vain parin sentin pituisia. Pitää vaan olla varuillaan kun maistaa. Jospa ovatkin Habaneroja!
Energiahoitajalta sain viestiä, että soliseva vesi olisi hyvä ja vesi on mulle läheinen elementti. Niinpä tänään poikkesin liikkeeseen, jossa niitä myydään ja siellä oli muutaman kappaleen erä näitä tarjouksessa. Siellä se nyt solisee! Ja totta, hiljaisessa veden solinassa oli ihanaa meditoida. Sattumaa ei ole!