Peitto valmis!

Tässä tämä vihdoin on. Ei sen teleminen nyt niin kauheasti aikaa vienyt, mutta tuntui välillä puuduttavalle. Tosin virkkasin välillä yhden tunikan ja neuloin 4-vuotiaalle paidan

Vähän hassusti tämän kanssa kyllä kävi. Mulla ei ollut ohjetta, kuuntelin vaan, mitä työkaveri kertoi ja koko meni jotenkin ohi korvien. Nyt kun peitto on valmis, selvisi, että peitto oli ohjeessa 6*7 tilkkua, eli yhteensä 42. Muistin että 7*10, eli virkkasin sitte 70 tilkkua.

Ihan hyvä. Ei mikään ole niin ärsyttävää, kun nafti peitto, jota yrittää venyttää jaloilleen.

Laitoin vielä hapsut päihin.

Kuten kuvista näkyy, mäyris rakastui peittoon ja kuvaa ei saanut otettua ilman koiraa.

Laitoin tämän viimeisenkin kuvan, vaikkei se ole tallentunut kokonaan. Junna haki vielä oman mansikkansa, jota ei syö, vaan kanniskelee, peiton päälle. Siinä hän vieressä katsoo, että se on hyvä paikka mansikalle!

Tiedossa pitkästä aikaa muuta kuin työtä viikonlopuksi. Lähdetään naisporukalla Imatralle viikonlopuksi. En olekaan koskaan käynytkään. Tiedossa juttelua, saunomista ja lauantaina terassikierros.

Kaikki muuttuu...

Olen tässä ollut pistämässä blogia jäihin jo jonkun aikaa. En ole enää ollut innostunut kirjoituksista ja harvakseen olenkin päivitellyt. Alunperin innostukseni blogeihin lähti tutustumisesta sisustus-, puutarha ynnä krääsäblogeihin. Olen vaan huomannut, että ei oikeesti kiinnosta.
Hyvät ihmiset, maalatkaa nyt jo ne valkoiset huonekalut ja koriste-esineet mustiksi ja missä teidän miehet on? Ei ne ainakaan sovi teidän kruunukoristeiden ja orvokkikimppujen sekaan.
Ainakaan ne ei ole eksyneet, kun joka tavarassa ja asiassa lukee romanttisin kirjaimin, mikä se on.
Ohh, luontainen ilkeyteni, mitä olen niin yrittänyt blogissa peitellä, pääsi nyt vähän ryöstäytymään. Ehkä sen peittelyn takia mun blogi on niin hemmetin tylsä.