Kesäkassi

Olin jo jonkun aikaa ajatellut virkata kesäksi laukun ja mallikin oli katsottuna Hanko-langasta. Kun vihdoin oli aikaa aloittaa, huomasin,että laukku oli neulottu ympyrän mallisena ja ihan liian vaikea mulle. Niinpä virkkasin tämän omasta päästäni. Se on virkattu leveänä kaitaleena, ettei tarvinnut tehdä kahta samanlaista kappaletta. Vielä virkkasin soikean pohjakappaleen.

Hihnan otin vanhasta kassista, mitä en ole pitkään aikaan käyttänyt, mutta hihnanhan saa vaihdettua vielä takaisinkin, jos haluaa.

Vuorikin löytyy, niin pysyy tavarat paremmin sisällä. Vuoressa on myös tasku tärkeille asioille, niin ei ole kaikki sikin sokin kassin pohjalla. Vuori on ommeltu useista kappaleista, kun sopivaa kangasta oli vaan tilkkuina.
Vielä aion virkata yläreunaan lenkin ja vaikka vuolla puusta tikun napiksi, niin pysyy kassi kiinni, eikä tarvitse huolehtia tavaroista.

Enää neljä päivää töitä ennen kesälomaa!!!
Vähän harmittaa, kun on jo heinäkuu ja jotenkin en ole vielä ollenkaan kokenut että olisi kesä. En ole ollut missään kesäisessä paikassa ja ilmatkaan ei ole olleet kovin kesäiset. Arki on vaan jatkunut ihan samanlaisena ja toimiston ikkunasta vaan seuraa että joo, on jo lumetkin sulaneet.

Kysymyksiä ja vastauksia

Ajankuluksi viihdettä, ainakin mulle. Nappasin haasteen tuolta tutusta Koskaan ei ole liian myöhäistä- blogista. Haasteeseen kuuluu vastata 11 kysymykseen ja keksiä 11 kysymystä, jotka lähettää 11 bloggaajalle. Ajattelin kyllä että en lähetä eteenpäin, vaan joka haluaa, voi tästä napata mukaan. Vai käykö mulle yhtä kehnosti, kun niille, jotka ei jatka ketjukirjettä.


1. Kävitkö juhannusaattona kokolla?
No, enpä käynny. Juhannus meni ihan järkyttävän flunssan kourissa sohvalla makaillessa : (

2. Kalastatko?
En kalasta, koska olen eläinten ystävä. Kalaa tosin syön. Muuten olen kasvissyöjä, mutta kalan otin ruokavalioon siksi, että ei olisi niin kauhean paljon niitä rajoitteita. Nyt voi syödä esim. työpaikkaruokalassa muutakin kun iänikuista kasvissosekeittoa päivästä päivään.

3. Järvi vai meri?
Olen merenrannalta kotoisin, niin kyllä se meri on. Sen tuoksu ja aallot on jotain ihan muuta. Mikään ei ole ihanampaa kun heinäkuussa kellua lämpimässä meressä ja ranta jää selän taakse. Näkyy vain horisontti, missä taivas ja meri sekoittuu.

4. Harrastatko lukemista?
Olen aloittanut kirjojen lukemisen ennen kouluikää ja se on jatkunut ilman taukoa. Tällä hetkellä on kolme kirjaa menossa. Julia Cameron: Tie luovuuteen, Stephen Chbocky: Elämäni seinäruusuna ja Taru sormusten herrasta trilogian viimeinen osa. Luen kirjoja joka päivä.

5. Kuka on lempikirjailijasi?
Niitä on niin paljon. Ja tosi moni on unohtunut vuosien mittaan. En pysty nimeämään ketään erityistä.

6. Keräiletkö jotain?
En tarkoituksella keräile, mutta jaksoittain aina joku asia viehättää ja kotiin ilmestyy lähinnä kirjoja, jotka sivuavat asiaa. Puutarhakirjoja on aika kasa, samoin joitain ikonimaalauskirjoja. Yleensä viehätyn myös vanhoista esineistä ja jos sopiva sattuu kohdalle, niin lähtee mukaan.

7. Minkä taidon haluaisit oppia?
Niitä on paaaaallljon. Tietysti haluaisin kehittyä niissä asioissa mitä jo teen, mutta jos jonkun taidon tai lahjan itsellee nhaluaisi, niin olisi hienoa osata laulaa oikeen ihaasti : )

8. Minkä taidon haluaisit opettaa lapsillesi?
Haluaisin, että lapset olisivat empatiakykyisiä ja rehellisiä. Empatiakyky ei tarkoita vain sitä, että osaa kuunnella kaveria, vaan sitä, että ymmärtää muun rotuiset ja erilaiset ja kaikki huono-osaiset myös arvokkaiksi ihmisiksi, joita täytyy auttaa. Liian paljon näkee sitä, että me täällä keskenään eletään ikäänkuin kaikki hyvä maailmassa olisi meille synnyinoikeus ja kaikki maailman huono-osaiset ei vaan jotenkin ansaitse sitä. Siellähän on niin paljon rosvojakin.. ja laiskoja, siellä ulkomailla....
Ja rehellisyys taas ei tarkoita rehellisyyttä pelkästään ympäristöä kohtaan, vaan rehellisyyttä myös itseä kohtaan: jos on jotain, mitä elämässä oikeasti haluaa tehdä, täytyy rohkeasti lähteä sitä tavoittelemaan, eikä uskotella ja vakuutella itselleen, että en pysty, osaa ja muut on parempia.

9. Mikä perinne on kulkenut mukanasi lapsuudenkodistasi?
Yllättävää kyllä, vaikka olen maailman epäisänmaallisin ihminen, närkästyn joka kerta, kun huomaan, että olemme naapurustossa ainoat, joilla palaa itsenäisyyspäivänä ikkunoissa elävät kynttilät.

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Ratkaisematon. Nukahdan illalla kun tukki hyvissä ajoin, mutta en kyllä aamulla hyppää pirteänä sängystä ylös. Ehkä olen virkeämpi aamulla, mutta vastaavasti myös kiukkuisempi.

11. Mitä haluaisit kysyä minulta?
Ääähhh... Ööööhhh.... Joo, käytkö missään harrastamassa taideaineita kodin ja työn ulkopuolella?

Herättelyä

Blogi on ollut kuollut kuollut kuollut. Ei ole ollut kirjoitettavaa. Mielenkiinto lopahti. Niin ja tuli jotenkin raja vastaan, mitä kirjoitan vaikka olisi sanottavaakin. En halua itseäni tunnistettavan. Enkä varsinkaan halua jakaa henkilökohtaisia asioitani.
Tässä vaiheessa keksin, että siksi ihmisillä on teema-blogeja!
Blogiahan on yleensä kiva pitää. Se on kuin leikekirja ja luovuutta saa myös käyttää. Vanhoja postauksia on myös kiva katsella ja yllättyäkin positiivisesti, että täällähän on ihan kivoja tekstejä ja kuvia.
Jos blogilla on teema, ei tarvitse miettiä mitä kirjoittaa, eikä mennä henkilökohtaisen puolelle.
Siispä tässä on ensimmäinen Käsityö-blogi postaus!

Pupuja ja hylkeitä
Kaikki käsityön ystäväthän on viime talvesta asti rustanneet pupuja, jotka nämä kaksi heppua on suunnitelleet.

En viitsi kenenkään tekemästä pupusta laittaa kuvaa ja omista ei ole. Olen tehnyt niitä kolme ja asuvat jo lapsenlasten luona.

Mutta isoin pikku lapsenlapsi ilmoitti, kun enää hänen omansa oli tekemättä, että hän ei halua pupua, vaan Hylkeen!

Ei sattunut hylkeen ohjetta kohdalle vaikka etsiskelin ja niinpä aloin ihan omasta päästä, vaikka poika oli sitä mieltä, että toivoton yritys. Mutta DADAA!  Hylje!

Öööhh.... saattaa tietysti olla että seuraavassa postauksessa blogin teema onkin ihan joku muu, mutta käsityö aihe on kyllä sellanen kiva ja turvallinen.

Pyhäpäivänä pitkästä pitkästä aikaa...

Kuvat ovat Lohjanjärveltä, jonka rannalla vietimme syysloman. osi kaunista. Vesi oli 8 asteista, mutta kävin

kastautumassa muutamankin kerran.  

 On pyhäpäivä ja mies ja poika on lähdössä hautausmaalle, mutta ei kiinnosta. Sytytin pihalle kynttilöitä. Siskolle pihalammen rannalle, missä istuskeli yksinään viltti ympärillään maassa toiseksi viimeisellä kerralla kun näin hänet.
Katselin ikkkunasta ja tiesin miten pahalta hänestä tuntui.

Maalasin tänään ikoniakin, mutta tuntuu ettei tänään onnistu mikään. Pari tuntia maalattuani huomasin, etten saa marttyyrin viittaa sellaiseksi, kun pitäisi ja pesin viinillä pois. Marttyyrin viitta on punainen, mikä on erinomaisen hyvä väri sotkemaan ison alueen, kun pieni hippunenkin värijauhetta joutuu pinnalle.
Niinpä joudun sekoittamaan uudestaan myös taustavärin ja korjaan senkin. Niin ja sitten kuiva valkkari loppui, enkä pääse maalaamaan, ennen kuin pääsee Alkoon.
En siis maalaa viinihöyryissä, vaan valkkaria käytetään emulsiossa, mitä käytetään maalamiseen.

Virkkasin myös Huopasesta aamulla pari lumihiutaletta, jotka piti huovuttaa pesukoneessa. Ajattelin tehdä lähimmille työkavereille jouluksi, mutta koneesta tuli pari tiukkaa myttyä, joista ei saa lumihiutaletta, vaikka kuinka venyttelisi.
Kelpaavat korkeintaan kissanleluksi, jos olisi kissa.

Eli kovasti olen touhunnut ja mitään en ole saanut aikaan.

Taidanpa siis mennä saunaan ja ottaa oluen.

Satunnaisia kuvia

Koira on ihan yhtä nätti alapuolelta kun yläpuolelta!

Kätevää. Voi olla lämpimässä peiton alla ja silti hengittää!

Näin tässä yhtenä iltana avaruusaluksen. Todiste alakuvassa!

Kyllä nyt on syksy

Olen kyllä mielessäni yrittänyt pitkittää syksyn tuloa, koska pimeä aika on niin pitkä, mutta rakastan kyllä syksyä vuodenajoista ehkä eniten. Paitsi sitten ihan marraskuussa kun on oikein pimeää ja harmaata sadetta tulee päiväkausia.

 Tänään maastouduin ihan työn puolesta luontoon. Sellainen omahetki luonnossa yksin kesken työpäivän on ihana!

Musta tuntuu muutenkin,että mulla on nykyään niin hyvä olla, että kuljen puolittain hymyillen. 

Intuition käyttö lisää herkkyyttä ja välillä ympäristö lyö kovaa. Vanhat asenteet ja kuviot tulevat päivänvaloon. Ne täytyy ymmärtää ja hylätä.

Totuus piilee unissa?

Viime yön unessa, (yhdessä niistä) olin laiminlyönyt jonkun työasian ihan huolimattomuuttani. Juttu ei ollut iso, mutta riitti siihen, että joku loukkaantui fyysisesti. Unessa siskoni oli mun esimies ja kun yritin tavoitella häntä, mulle kerrottiin, että mun sisko oli lähtenyt siltä päivältä kotiin tän mun mokan takia. Että hänelle oli tulossa jotain seuraamuksia tästä loukkaantumisesta. Yritin soittaa mun siskolle moneen moneen kertaan, muttei kukaan vastannut.

Ihan kun mulla olis jotain syyllisyyden tunteita siskon parin vuoden takaisen itsemurhan jälkeen. Vaikka tietoisesti en tiedä niitä olevan.

Kuvat on lauantai-illalta kun oli ihanan lämmin ilta, jo pimeä. Alempi kuva on otettu salamalla ja on kuin päivänvalossa.

Halusin vuosikausia pihalampeen "usvakonetta" ja keväällä se viimein ostettiin. Kirkas valo ei ole lamppu, vaan kelluva kynttilä. Luonnossa se oli paljon kauniimpaa kuin huonolaatuisissa kuvissa.

   

Loppukevennys: Junna ei niin tykkää näistä koiranpipareista ja onkin piilottanut sen sohvan istuimen ja selkänojan väliin. Näitä on sohvan muissakin saumoissa.