Piha elää...

Syksyllä istutetut talvivalkosipulit ovat hyvässä kasvussa.

Sataa sataa ropisee...

Iiriksen nuppuja.. kauniita

Pensasmustikka on vähän huonosti viihtynyt meillä. Tässä on nuppuja, mutta ei taida pölytys onnistua...

Luonnon antimia...

Kävin pihakuusesta keräämässä kaksi litraa kuusenkerkkiä. Pihalta on hyvä ottaa, koska kärkikerkän poistaminen saa oksat haaroittumaan ja tarkoitus onkin pitää kuusemme pienenä ja mielellään tuuheana. Iso kuusi veisi tuossa liikaa tilaa ja olemmekin ajatelleet,että sitten kun ei pienenä pitäminen enää onnistu, luovumme kuusestamme.
Muualta kerätessä tarvitaankin maanomistajan lupa.
Tarkoitus on valmistaa KUUSENKERKKÄHYYTELÖÄ, jota en kyllä ikinä ole maistanut.

Purkkeja kävin hakemassa kirpparilta, pesin ja tässä ovat uunissa steriloitumassa. 

Kattilassa kiehautetaan vesi, lisätään hyytelösokeri ja kerkät sekoittaen. Tämä hernesopan värinen ei ole enää yhtä kaunista kuin alun heleän vihreät kerkät.

 15 minuutin keittämisen jälkeen seos siivilöidään purkkeihin. Aika helppo resepti. Luonnossa hyytelö on kauniin vaaleanvihreää eikä niin väritöntä kuin tässä omalla ruudulla.

 Uskalsin sitten vähän maistaakin. Maku on erikoinen, hyvä, mutta sopii ehkä parhaiten liharuuan kanssa ja voi vaatia vähän  totuttelua. Jälkimaku pihkainen!

Keräsin myös vadelman lehtiä teeksi. Mies on pariinkin kertaan huomauttanut lukeneensa, että se on hyvää varsinkin naisille. Niinpä voin melkein luvata, että sen mainostetaan lisäävän naisen halua ja tekee kuumaksi kissaksi ; )

Tunnelmia valohuoneesta...

Kasvihuone alkaa olemaan täynnä... tilaa tulee kyllä kun saan lehtikaalit ym. kasvimaalle.

Kasvihuone/ huvimaja-yhdistelmä on viihtyisä. Siellä on kiva oleskella, kun katse seuraa ja tarkkailee kasveja ja niiden kasvua. Ne ovat ihan magneetteja!

Rucola iti parissa päivässä.

Kasteluvetenä käytetään kaivovettä, joka tässä saa lämmetä kasveja varten.

 Tämä patsas on löytö, joka sattuu olemaan vanhan ihanan Veeruskamme näköinen.

Kesä kesä kesä...

Tässäpä kuva työhuoneen ikkunasta kuvitukseksi. Pilvikirsikka kukkii... Voi kun saisi olla kotona tai vapaalla tai tehdä muuten vaan mitä huvittaa. Tällä hetkellä olisin pihahommissa.
Kylväisin kukkakaalia, kukkia, avomaankurkkua ja kaikkea muuta kivaa. Keräisin pihan laidalta vanhan pensasaidan alta vuohenputki salaatiksi ja säilöttäväksi.
Illalla hain nokkosta. Kysyin mieheltä muistuuko lähistöltä mieleen mitään hyvää nokkospaikkaa, niin mies käveli ovesta ulos ja lähti etsimään. Läheltä olikin löytynyt paika, jossa kasvaa nokkosen alkua ihan mattona. Kävin keräämässä, ryöppäsin ja ritilälle kuivumaan. Kodinhoitohuoneen katossa roikkuvassa kolmen korin systeemissä kuivuvatkin yllättävän nopeasti. Tyhjensin edelliset purkkiin ja uudet kuivumaan.
Löysin netistä kivan osoitteen: nettikauppa@arctic-flavours.fi
Siellä myydään julkaisuja liittyen kotimaisiin luonnonmarjoihin, sieniin ja yrtteihin. Kun tämän kuun ostelukiintiö alkaa olla jo täysi, ilahduin kovasti kun joitain julkaisuja sai tilata postimaksun hinnalla.
Tulossa on Luonnotuotteiden kuivaaminen ja käyttö, Luonnonyrttien makuja sekä Terveellisesti metsäsieniä.
Yksi asia näin opettelijana on epäselvä. Kun puhutaan villivihanneksista ja vadelmanlehdistä ym. niistä tehdään aina teetä. Ei kai kukaan nyt talvea pelkän teen varassa elä??!!
Tarkoitan, että jos haluaa elää mahdollisimma npaljon villivihannesten varassa, niin kun jotkut kuuluvat tekevän, niin pitäisi kai olla reseptejä ihan tukevaan ruokaankin.
Joskus kyllä näkyy sellaisia reseptejä joissa on kilo voita, sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja ja sitten teelusikallinen luonnonyrttiä, niin sitten ollaan niin terveellisiä ja luomuja. Mun mielestä se idea ei oikein tämmöisissä toteudu.

Ajattelin tehdä kuusenkerkkähyytelöä. Siinäkin häiritsee se, että siinä käytetään hyytelösokeria, joka on puhdistettua valkoista sokeria. Muuten käytän intiaanisokeria, mutta siitä ei  kai saa tehtyä hyytelöä?

Kasvihuone valmis!!!

Tässä vielä huone on vaiheessa. Sisääntuloon laitoin viime kesänä tekemäni mosaiikkimandalan.

Kuvat ovat nyt vähän oudossa järjestyksessä ja asiasta toiseen, mutta Yksisarvinen on lahjoittanut minulle vanhan kenkänsä.

Äitienpäivähortensia on kasvihuoneen ensimmäinen asukas.

Dadaa! Tässä hän on! Ympäristö on vielä rakennustyömaan näköinen.

Tässä näkymä tielle päin.

Vanhat tuvan ikkunat myös oven molemmin puolin on avattavia ja toimivat tuuletusikkunoina.

Illalla vielä sisustinkin vähän, että päästiin nauttimaan mansikkakuohuviiniä uuden huoneen kunniaksi.

Takaseinältä puuttuvat vielä hyllyt ja naulakot ja muutama kiva sisusutusjuttukin, jotka on vielä tulossa.

Viikonloppu meni tiiviisti rakennushommissa ja istutuksia ja kylvöjä on vielä tekemättä. Kasvamassa ja koulittuna on jo lehtikaalia, hajuhernettä, koristekurpitsaa ja koristehirssiä.

Nyt alkuviikosta täytyy kylvää kukkakaalit, kesäkurpitsat ja pensastomaatit. Olisi voinut laittaa jo aikaisemmin, muttei yksinkertaisesti ole ehtinyt!

Kasvimaakin jyrsittiin eilen ja entinen jäykkä savimaa alkaa näyttää tosi hyvältä vuosittaisen kompostin lisäyksen ansiosta. Meidän pieni roskasäiliö käydään tyhjentämässä vaan kerran kuussa, kun biojäte päätyy omaan käyttöön. Jospa jaksaisi tänä iltana laittaas sipulit maahan. Talvivalkosipuli on jo hyvässä kasvussa.

Kuolanpioni on täynnä nuppuja.

Samoin omena- ja päärynäpuu.

Eilen löysin myös hyvän nokkospaikan. Keräsin nuoria versoja aika läjän, ryöppäsin ja levitin kuivumaan. Pakastaminen olisi hyvä juttu, mutta oletan kerääväni ja kasvattavani pakastimen niin täyteen luonnosta ja pihalta, että kaikki mikä voidaan, niin kuivatetaan. Ihanne olisi, että talvellakin voisi syödä mahdollisimman paljon puhdasta luonnollista, käsittelemätöntä ruokaa.  Kasvissyöjä olen ollut jo jonkin aikaa.  Makeapulla on vaan heikkouteni! Eilenkin meni ihan kiitettävästi suklaapisarakeksejä..

Nokkosta istutin myös ruukkuun! Kun kerään siitä jatkuvasti satoa, on saatavilla aina nuorta uutta kasvua.

Muiden silmissä näyttää ehkä siltä, että ruukkuun on jäänyt vanhat mullat ja se on alkanut puskemaan nokkosta. Laiska puutarhuri!

Edistyy edistyy...

kasvihuone hiljalleen. Tai oikeastaan rytinällä, mutta työtä tässä riittää. Kuvat ovat vähän vinossa. ne on pikkupojan ottamia.

Huone edestä. Seinissä on vielä aukkoja ja yksi seinä kokonaan rakentamatta.

Huone takaa. Aukkoja. Vanhat tuvan ikkunat etu- ja takaseinässä toimivat myös tuuletusluukkuina eli ovat avattavissa.

Takaseinä. Maalaus on vasta pohjamaalaus ja tarkoitus on maalata vähän lämpimämmällä sävyllä kuin tämä.

Tästä vielä puuttuu sivuseinän lasit. Siitä tulee samanlainen kuin toisesta sivusta eli isot ikkunat. Vielä en tiedä laitetaanko isojen ikkunoiden päälle jotkut listat tekemään niistä ruutuikkunoita ja myös suojaamaan lasia.

Valokatteen alle ostettiin siihen tarkoitettua tiivistenauhaa eli kun kate on aaltomaista ja se tulee suoran puun päälle, tiivistetään nauhalla puun ja katteen väliin jäävät raot, niin pysyy paremmin lämpö sisällä. Ruutuikkunoiden päällä on pikkuikkuna, jonka sivuilla olevat aukot on vielä tässä vaiheessa auki.

Tässä ovi vielä maalaamaton. Ovessa on rimasta ristikot lasin päällä.Ne on vaan ruuvattu maalauksen vuoksi irti.

Ja tässä näky, joka kohtasi minua työmatkalla. Joku on päättänyt omatoimisesti koristella ympäristöä ja tuonut ruukkusaniaisen liikenteenjakajaan. Sain  riemastuskohtauksen ja pikkupoika sanoi ettei kehtaa liikkua mun kanssa jos saan tuollaisia kohtauksia milloin vaan.

Villatakki valmistui...

Taas tunkee yksi pikapostaus väliin, vaikka piti tehdä juttua kasvihuoneen valmistumisesta.

MUTTA ekaa kertaa elämässäni uskalsin tarttua johonkin, joka muistuttaa pitsineuletta. Olen aina vaan hypännyt sellaisten ohjeiden yli liian vaikeina. En siis ole tarkka näpertelijä, enkä kauhean taitava käsitöiden tekijä. Mutta tämä oli ihan kiva kutoa, kun kuvio ei ollut liian monimutkainen. Lanka on Tennesseetä, joka on mukavan oloinen kutoa, puuvillaa. Vaate on jopa mukavan oloinen päällä, mutta oonks mä oikeesti noin lihava????

Vapun juhlinnat...

Uupunut mummo on päässyt töihin lepäämään. Vappuaattona menin ajoissa nukkumaan, koska tiesin, että juhlinta äityy vielä hurjaksi ja kunnon täytyy kestää...

Vappupäivän aamuna saapuikin hurja kolmikko (lapsenlapset) ja meno oli villiä aina eilisiltaan asti, jolloin pakkasin ipanat ja koiran autoon ja palautin kotiinsa.

Pienin juhlija ottikin unia vähän päästä, että jaksaisi taas riekkua.

Alla olevassa kuvassa 3 v on valmistanut ruuan nallelle ja kattanut pöydän.

Ruokapöydässä (jauhelihakeittoa) 1.5.v oli mielestään syönyt tarpeeksi ja ilmoitti kovaan ääneen KIITOS KIITOS! Ennen kuin ehdin vauva sylissä hätiin, tyttö lähti viemään melkein täysinäistä lautasta tiskipöydälle, niin kuin on opetettu. No tietysti tapahtui mahalleen mätkähdys ja sopat pitkin seiniä ja lattioita.
Tyttö sanoi, että Uppitta!
Lisäksi vappuun mahtui kylpemistä vauvanammeessa, jonne olin laittanut pari tippaa jojobaöljyä ihon kuivumisen takia. Hetken päästä aloin ihmettelemään, että mitähän ainetta toi vaahto tuolla on...?
No astianpesuainettahan se..
Näissä hommissa täytyy olla suurpiirteinen.
Mies viettikin vapun pääasiassa pihalla rakentamassa kasvihuonetta jota tehdään niin maan perusteellisesti. Vai olikohan siellä pihalla vaan rauhallisempaa..
Yritän seuraavaan postaukseen saada kuvia kasvihuoneen nykyisistä vaiheista.