keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Luonnon antimia...


Kävin pihakuusesta keräämässä kaksi litraa kuusenkerkkiä. Pihalta on hyvä ottaa, koska kärkikerkän poistaminen saa oksat haaroittumaan ja tarkoitus onkin pitää kuusemme pienenä ja mielellään tuuheana. Iso kuusi veisi tuossa liikaa tilaa ja olemmekin ajatelleet,että sitten kun ei pienenä pitäminen enää onnistu, luovumme kuusestamme.
Muualta kerätessä tarvitaankin maanomistajan lupa.
Tarkoitus on valmistaa KUUSENKERKKÄHYYTELÖÄ, jota en kyllä ikinä ole maistanut.


Purkkeja kävin hakemassa kirpparilta, pesin ja tässä ovat uunissa steriloitumassa. 




Kattilassa kiehautetaan vesi, lisätään hyytelösokeri ja kerkät sekoittaen. Tämä hernesopan värinen ei ole enää yhtä kaunista kuin alun heleän vihreät kerkät.



 15 minuutin keittämisen jälkeen seos siivilöidään purkkeihin. Aika helppo resepti. Luonnossa hyytelö on kauniin vaaleanvihreää eikä niin väritöntä kuin tässä omalla ruudulla.

 Uskalsin sitten vähän maistaakin. Maku on erikoinen, hyvä, mutta sopii ehkä parhaiten liharuuan kanssa ja voi vaatia vähän  totuttelua. Jälkimaku pihkainen!

Keräsin myös vadelman lehtiä teeksi. Mies on pariinkin kertaan huomauttanut lukeneensa, että se on hyvää varsinkin naisille. Niinpä voin melkein luvata, että sen mainostetaan lisäävän naisen halua ja tekee kuumaksi kissaksi ; )

2 kommenttia:

tia kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuo kerkkähyytelö, nappasin ohjeen mukaani katsotaan innostunko tekemään.

Jake kirjoitti...

Itse olen käyttänyt kastikkeissa, sieltä sitä ei erota fyysisesti, vaan ruokailijat joutuvat arvailemaan jännän maun alkuperää.