Paha, Paha joulu...erittäin joulukriittinen kirjoitus, älä lue jollet halua pahoittaa mieltäsi..

Joulu on joku sellanen pirullinen keksintö, jolla ihmiset saadaan tuudittautumaan siihen uskoon, että mieli  hyvä hellä on joka ihmisellä ja universaali rakkaus kukoistaa. Mutta silti monella ahdistus on heti pinnan alla ja siltä ummistetaan silmät nopeasti jos ei muuten niin lasten takia. Nehän pitää saada uskomaan tähän samaan soopaan.

Ikoni on sisareni maalaama. Tosi kaunis. Sisko teki itsemurhan 12. 1. 2009.

Joulu vietettiin perheen kanssa Kotkassa äitini luona. Sain joko hirveän vatsataudin tai ruokamyrkytyksen, mutta en viitsi edes kuvailla mitä siitä seurasi. Se alkoi joulupäivän aamuna ja tänään vasta alkaa tuntua vähän normaalimmalta. No enpä ole ennen laihtunut jouluna.

Alla äidin nukkekoti. Kirjailijan huoneesta on joku (ehkä kirjailija itse) sammuttanut valot.

Alla olevassa kuvassa on talon keittiö, missä piika istuu aina vaan yleensä pöydän ääressä kaljapullo nenän edessä, mutta jouluna ollaan vieraskoreita ja piikaparaltakin on viety lohtu.

Tapaninpäivän iltana tai iltayöstä, olin jo nukkumassa, sain puhelun, että vanhempi poikani oli ollut kolarissa. Hänet oli viety teho-osastolle 60 km päähän. Murtumia on päässä, niskassa, lantiossa, kylkiluut poikki.
Luojan kiitos ne eivät kuitenkaan olleet niin pahoja, että vielä kävelee.
Soitin äsken sairaalaan. Sitkeä poika, ilmoitti puhelun lopuksi lähtevänsä nyt varastamaan jostain pyörätuolia.

Alla olevan kuvan olen piirtänyt hiilellä pienemmästä pojastani, kun hän oli 4 v.

Ehkä voisin ensi vuonna lähteä jouluksi vaikka erämaamökkiin. En vaan ehkä uskaltaisi tulla sieltä pois kuulemaaan, mitä kaikkea kauheaa maailmassa on tapahtunut poissaollessani.

Salainen jouluystäväni...

oli murmeliini, jolta sain ihan ylenpalttisen paketin! Hieno retropöytäliina ja nätit joulukuusenkoristekulkuset..

Tosi nätit sirottimet..

Carl Larsson- tarjottimen ja suklaata...

Pienen naulakon, lasinpidikkeen ja pienet astiat...

fillarit koko kotona-asuvalle perheelle ja hienon joulupurkin...

Tässä toinen kuva joulukulkusista...

Ja vielä ihanan sydämen, joka on löytänyt itselleen paikkansa.

Kiitos Murmeli!

Muuten jouluni on ollut kamalampi kuin ikinä paitsi viime joulu jolloin näin sisareni viimeisen kerran, mutta tästä aiheesta uusi postaus, kunhan vähän toivun:(

Tänään olen...

...paketoinut kasan lahjoja!

Kohta (parin tunnin päästä) lomalle...

...paitsi, että maanantaina joudun käymään töissä. Tulee toimittaja tekemään yhdestä suunnitelmasta juttua paikallislehteen.

Työpaikan kahvituntiringille tein eilen illalla joululahjaksi Huolinukkeja:

Ovat niin huolia täynnä julkisen sektorin pienipalkkaiset, murrosikäisten äidit. Yksinhuoltajia, juovia aviomiehiä jne...

No jospa huolinukke auttaa. Ajatus on lähtöisin Guatemalasta. Lapset kertoivat illalla huolen nukelle, joka yön aikana murehti huolen pois! Siis kätevää!

Vartalo on tehty pakastepussinsulkijoista ja näitä oli aika hauska näperrellä.

Yritin tehdä eilen tryffeleitäkin, mutta ei oikein onnistunut. Tuli liian litkua, vaikka ohjeen mukaan pitäisi olla niin jähmeää, että voi pyöritellä käsissä muotoonsa. No, luulen että mies ja poika pistelee ne lusikalla ihan mielellään jo näin ennen joulua.

Kotiin kun pääsen painun ensin päikkäreille, tuli eilen juotua lasillinen glögiä liikaa, ja sitten siivoamaan.

Pyykkinappuloita...

Nyt ne tuli, ihanat pyykkinappulat! Se kesti tosin ihan omaa syytä, kun sähläsin tilauksen kanssa. Mutta olin ommellut vanhasta pellavalakanasta tällaisen

pussin, joka odotti käyttöä. Mies totesi vaan, että : "Eihän mun tarvi kaikkee ymmärtääkään."

Miehelle voi olla vaikea ymmärtää, että nainen voi odottaa kuumeisesti postista Pyykkinappuloita.

Vielä kun keksisi pihalle jonkun muun kuivatusysteemin, kun sen muovinaruisen sateenvarjon, joka lonkottaa vinossa  kun yritän asetella pyykkejä niin, että se pysyisi jotenkin suoraan. Mä inhoan sitä.

Illalla olin ratsastamassa ja olin ihan kertakaikiaan jäätymässä sinne hevosen selkään. Yleensähän aina ratsastaessa on joko lämmin tai hiki, mutta kun pakkasta oli yli 20 astetta, säästeltiin hevosia ja mentiin hissukseen, ettei hevoset siellä pakkasessa hengästy ja hiostu.  Tallilta jo yritin soittaa kotiin, että saunan uuniin tuli, mutta akku loppui juuri sopivalla hetkellä. Kotiin tullessa olikin iloinen yllätys, kun sauna oli kuumana.

Viimeisiä työpäiviä tänä vuonna...

...ja on kuin tervanjuontia!

Työteho on aika matalalla. Tämä työ on sellaista pitkäjänteistä ja itsenäistä, eli vaatii jonkin verran itsekuria, että saa aikaan. Nyt sopisi sellainen joku järjestely tai muu homma joka tapahtuu tässä ja nyt omin käsin.

Löysin netistä ihanan paperitähden ohjeen ja A nelosista saa aikaan vaikka tällaisia...

Kotona odottaa useampikin ihana käsityö. Tämä päiväyö häiritsee harrastuksia. Tilasin netistä juuri vaaleaa ontelokudetta, josta alan virkkaamaan mattoa. Lisäksi työn alla on juuri lapsen villapaita, pipo ja sukat. Olen myös suunnitellut yhteen lasioviseen kaappiin verhoja vanhasta pitsilakanasta. Ostin eilen myös pakastepussinsulkijoita, joista askartelen huolinukkeja. Niistä voi tulla aika kivoja, paisti jos turhaudun paksujen sormieni kanssa ja rynttään roskiin koko ukon.

Jokohan tilaamani puiset pyykkipojat olisi tulleet. Olen odotellut, että saan tänne kuvan valmistamastani pyykkipoikapussista. Eihän se ole valmis ilman tyyliin sopivia poikia.

Olen ihmetellyt tämän blogin jouluvärejä. En ole ennen huomannut, että joulu on mulle noin sinisävyinen. Mutta kyllä kun ajattelen joulua, tulee mieleen syvänsininen tähtitaivas ja kimalteleva hanki.

Mutta voisi tässä blogissa silti olla vähän lämpöisemmät värit.

Ompelusta ja joulunvalmistelua....

Tein vanhasta pellavalakanasta tälläisen lokerikon. Taskuihin siirsin kuvia vanhoista postikorteista, joihin on kirjoitettu kuvapuolelle. Pesulassa käytetään näitä ihania metallilankahenkareita.

2-v pojantytär käväisi mummilla leipomassa. Tähtitorttuja tuli ihan kiitettävästi. ja makuunhan ei vaikuta se, että mihin suuntaan sakarat osoittaa.

Kädet kävivät niin, ettei mummi ehtinyt saada pellille....

....kuin yhden ainoan tortun!

No, mulla olikin vaan yksi käsi käytössä, kun toisessa kainalossa oli yksivuotias, jonka piti myös osallistua mahdollisimman paljon. Mitenhän kädet riittää, kun tammikuussa näitä pieniä on jo kolme!

Tänään perjantaina...

Olen kovasti tehnyt käsitöitä, joista en nyt kuitenkaan saa kuvia tänne blogiin. Niinpä tuossa kuva, joka sopii joulun odotukseen.
Loma alkaa viikon päästä ja odotan jo niin, että pääsen keskittymään kotiin ja käsitöihin ja lepäämään...  Tulee tietysti mieleen, että todellisuus onkin jotain muuta. Siivoamista, puuttuvien lahjojen etsintää täysistä marketeista, järjettömien ruokamäärien ostaminen järkyttävällä hinnalla ja kotiin raahaamista...
Jospa yritän pitää pääni ja siivota ei kauheasti tarvitse. Ihan vaan viikkosiivous. Ruokiakaan ei niin hirveästi tarvitse, koska olemme poissa ainakin aaton ja joulupäivän. Lahjat suunnilleen on. Isoimman osan olen itse tehnyt ja jotain ostanut Ateneumin kaupasta.
Jotain pientä täydennystä vaan.
Olen keskittynyt niin joululahjojen ompeluun, etten ole uhrannut ajatustakaan jouluruokiin, pipareihin tai torttuihin. Pitäisiköhän...
En kyllä kauheasti välitä, vaikka jouluna syötäisiin valmiita laatikoita. Vaikka viime jouluna tein porkkanalaatikkoa itse kasvattamistani porkkanoista!
Voisinkin nyt viikonloppuna tehdä tortut ja piparit. Ja omatekoinen Arabialainen maustekakku on hyvää!
Mä tunnen ihan lihovani kun vaan ajattelen näitä joulusyömisiä!
No, liikuntaa vastapainoksi. Tänään olen menossa ratsastamaan.

HYVÄÄ JOULUNODOTUSTA KAIKILLE!

Keittiötä...

Sain tuolta yhdestä blogista idean kuvailla keittiötä. Mun kuvat on vaan tälläisiä yksityiskohtia. Jotenkin siinä toisessa blogissa kuvat kertoivat niin kivasti ihmisestä ja tyylistä. Sattuneesta syystä (sotkuinen keittiö) kuvat on kaikki tuosta hartioiden korkeudelta tai siitä ylöspäin.

Vanha kaappi, josta tykkään kovasti. Päälle on vaan sinnekin kertynyt roinaa.

 

Tämä koristus on kodihoitohuoneeseen menevän oven päällä. Mun mielestä tämä on vanhan seinäkellon yläosa.

Vanhaa lasia yläkaappien päällä. matalat pullot on puhallettua lasia 1800-luvulta. Lasin sisällä on isoja kuplia ja vaikka kuvassa ei selvästi näy, on ruskean pullon kaula ihan vinossa. Korkeampi kirkas pullo on vanha apteekkipullo.

Viereisessä kuvassa olevat veitsi ja haarukka on myös tosi vanhoja, vaikken ikää varsinaisesti tiedäkään.

Jotenkin tekisi mieli niitä puhdistaa (veitsen varressa on jotain maalitahrojakin), mutten uskalla , etten pilaa niitä. Pitäisi saada jostain ohjeet.

Tässä Arabian Kesäkukka sarjaa ja saman tyylinen kannu. Ovat turvassa korkean kaapin päällä. Mummon vanhoja. Niitä on kaapissa enemmänkin, mutta kun kaikkea ei voi levitellä esille, koska mun keittiöstä tulisi museo. Keittotaitoni onkin surkea, joten keittiö inspiroi enemmän museona!

Tuosta kodinhoitohuoneen ovesta tuli mieleen,että olisipa hauska haaste kuvata kodinhoitohuoneet ihan rehellisesti ilman ennakkosiivousta ; )

Ja kiitos kaikille, jotka kommentoivat pojan Metsässä-ainetta! Tokihan poika ja me tiedetään, että hän on kielellisesti lahjakas, mutta hänenkin tee mieli välillä testata tekstejään.

Ja ehkäpä tekstin lukeminen tuotti iloa muillekin...

1.Adventti takana...

Eikä mulla ole edes adventtikynttilöitä. Kaikkia sekalaisia vaan joka puolella!

Ihanan amarylliksen ostin. Mä rakastan niitä! Ekan kerran mulla on tälläinen kerrottukukkainen.

Keittiön verhotangossa roikkuu tämä "myrttiseppele". Ihan nätti ja kiva koristella eri vuodenaikojen mukaan.
Koristelin sen lauantaiksi, kun vietimme pikkujoulua. Joimme glögiä ja söimme keksejä, juustoja ja munkkeja. telkkari oli kiinni ja kuuntelimme joululauluja. Poikakin sanoi, että tunnelma oli ihan kuin isona jouluna.

Sunnuntain käytinkin sitten yhden joululahjan tekoon pienelle tytölle. Vasemmanpuoleisen enkelin tein jo vähän aikaisemmin ja oikeanpuoleinen on uusi. Hiukset aiheutti ensin päänvaivaa (mitäpä muutakaan), mutta sitten keksin tehdä ne huovutusvillasta. Ensin ompelin jakauksen kohdalta ja sivuilta tiukasti ja sitten vähän neulahuovutin, että sain pysymään kasassa ja vielä liimaa alle.

Ja ei - joulukuusi ei ole tulessa, vaan kuvattu hitaalla valotuksella. Kuvassa kuusi näyttää isommalta kun on oikeasti. Jalan ostin syksyllä kirpparilta. Kiva pikkuinen pöytäkuusen jalka.

Metsässä

12-vuotiaan pikkupoikani kirjoittama aine (johon poika odottaa kommentteja sydän syrjällään):

Versoileva elämä ympäröi minut. Sieraimissani tunsin pehmeän hajusekoituksen, joka syntyi voimakkaasta mullan- ja raikkaanmakeasta pihkantuoksusta.

Upotin käteni syvälle varjossa makaavaan sammalmättääseen ja sen ihoa hyväilevä kosteus tuntui puhdistavan käteni ihmiselämän saasteista.

Laskin katseeni maahan ja silmäni alkoivat liukua pitkin sen kamaraa.

Tuolla näkyi vanamo, joka hentona ja arkana levittäytyi maan pintaa pitkin.

 Kukka itsessään oli jo kuin oma maailmansa, tavattoman kaunis ja salaperäinen. Useimmilta tämä maailma kuitenkin jäisi kokematta, kun he kömpelöinä tömistäisivät ohitse, ehkä jopa rikkoen näitä maailmoja.

Kun katseeni vaelsi eteenpäin, huomasin muurahaispesän. Muurahaiset parveilivat sen ympärillä, mutta vaikka ensimmäinen huolimaton (todellisuudessa mitään kertomaton katse) saattaisi kertoa muurahaisten olevan kaaoksessa, lähempi tarkastelu kertoisi niiden käyttävän tarkkoja kulkureittejä toimittaessaan määrättyjä ja hyvin rajattuja tehtäviä.

Niiden yhteiskunta oli paljon järjestäytyneempi kuin ihmisten. Siinä jokainen keon jäsen eli harmoniassa toisten kanssa. Häiriöitä tai uskottomuutta ei esiintynyt. Muurahaisia eivät vaivanneet ne asiat, jotka romuttivat vahvimmankin ihmisyhteiskunnan: ahneus ja vallanhimo. Muurahaiset saivat tyydytystä katsoessaan sitä, mitä olivat rakentaneet, ihmiset katsoessaan sitä mitä olivat tuhonneet.

Aloin tuntea itseni uniseksi iltapäivän raukaisevassa kuumuudessa ja niinpä asetuin istumaan selkä puuta vasten. Puun runko tuntui jykevältä ja turvalliselta. Puu oli seisonut siinä satoja vuosia ollen liikkumatta ja paikoillaan, ainoastaan hitaasti kurottaen kohti elämän valoa.

 Siinä oli jotakin suurta, kaikkea muuta ylevämpää. Siinä yksinkertaisessa mahtavuudessa täytyi piillä elämän tarkoitus. Tämä olento oli omalla hiljaisella tavallaan viisiain koko maailmankaikkeudessa.

Puun ytimessä asui jotakin hyvin rauhoittavaa, jota säteili minuun. Liuùin valveen ja unen rajamaille, missä todellisuus hämärtyy. Tunsin elävästi sulautuvani puuhun, kasvavani siihen kiinni.

 Kuulin puun kuiskivan minulle levollisia sanoja. Toivoin, että olisin voinut jäädä siihen ikiajoiksi. Mutta niinhän ei kävisi, kohta minä vaipuisin syvään uneen ja sitten minut repäistäisiin taas raakaan todellisuuteen olemaan ahdasmielinen ihminen. Mutta sinä hetkenä tulevaisuus, menneisyys tai mikään muukaan ei saanut minulta ajatustakaan.

Tuon hetken muistaisin aina elämäni parhaana.

Välimeren sininen kuvakollaasi...niin ja pikkuryijy

Ohhohh.. Tuntuupa kaukaiselta, kun ikkunasta katsoo pihalle.

Periferialife

Lauantain pikkupojan ollessa presidenttiä tapaamassa, kävin Kiseleffin talossa Suomen käsityön ystävien myymälässä ja ostin pienen ryijynteko starttipaketin. Sitä oli tosi kiva tehdä ja se valmistuikin jo sunnuntaina. Nyt on sitten kova polte päästä ryijyä tekemään. Netistä löytyy tosi kauniita paketteja, mutta se hinta!!!! Päätin, että kun joulusta päästään, niin pistän rahaa sivuun senverran, että saan paketin hommattua ensi vuoden puolella.

Tässä tämä nyt valmistunut pikkuryijy. Hyvä idea,että pääsee kokeilemaan ja opettelemaan halvemmalla hinnalla, niin uskaltaa sitten alkaa isommankin työn.

Tänään tuli Vuorelmalta tilaamani neulepaketti, jossa tarvikkeet alla olevaan pukuun. Puku menee valmistuttuaan pikkuiselle pojantyttärelle. Lankojen sävyt oli luonnossa vielä paljon kauniimmat kuin kuvassa näyttää.

Virallisia juhlia...

olohuoneen nurkka

Meillä, pikkupojalla ja minulla on jännät päivät edessä. Poika on paikkakunnan Suomen lasten parlamentin varaedustaja ja huomenna on Helsingissä täysistunto. Tänä iltana on Helsingin kaupungintalolla lapsille juhlavastaanotto, jonne saattajakin pääsee kuokkimaan jos vaan sisälle mahtuu. Kutsujana on Tuula Haatainen ja paikalla on myös Sauli Niinistö.

Huomenna on Täysistunnon avajaiset ja työskentelyä ryhmissä. Aamulla kokoonnutaan Finlandiatalolle. Tosin meidän pojalta jää ryhmätyöskentely väliin, kun näistä yli kolmesta sadasta lapsesta on valittu 10 aktiivista, jotka pääsevät tapaamaan presidentti Tarja Halosta! Niin ja meidän poika kuuluu tähän kymmeneen. Sinne

ei saattaja pääse mukaan kuokkimaan : (

Mutta mielettömän hienoa. Toivottavasti saavat jonkun "diplomin" allekirjoituksella, niin jää hieno muisto.

Tumma sininen kollaasi ja surua

Periferialife

Eilen illalla kuoli meidän ihana, pieni, reipas Eppu marsumme. Olimme jo pitempään epäilleet sen olevan sairas, eikä ruokakaan maistunut. pari päivää sitten punnitsin sen ja paino oli pudonnut 300 grammaa. Vastaisi ehkä jos ihminen laihtuisi 30 kg. On me lääkärissäkin käyty ja suu tutkittu, ettei ole mitään vaivaa, joka vaikeuttaisi syömistä.

Sympaattisempaa lemmikkiä saa etsiä. Ja sosiaalisuudeltaan vastaa melkein koiraa.

Joululahjaksi...

Tänää tein Tilda-kaavoilla nuken, joka menee pienelle tytölle lahjaksi. Melko työläs tämä oli ommella. Yksityiskohtia on niin paljon. Mutta kiva tuli. Pistin vielä kaulaan pahvilapun, jossa lukee Eka enkeli, jouluna lenteli. Vieressä on myös huovuttamiani heijastimia, joita voi laittaa joihinkin paketteihin mukaan.

Eilen kävin pikkupojan kanssa Picasso-näyttelyssä. Ateneumille tullessa jonoa riitti monen ihmisen levyisenä seuraavaan kadunkulmaan asti, mutta lyheni onneksi kivasti. jonotusaikaa ei jäänyt kuin puoli tuntia. Ihmettelin kyllä sitä, että imagon takiako monet näyttelyä tulevat katsomaan, tuntui, ettei töihin syvennytty, eikä kaikki tuntuneet olevan aidosti kiinnostuneita. pinnalliseksi tutustuminen jäi meillekin siksi, että ensinnäkin ihmisiä oli niin paljon, ettei päässyt rauhassa katsomaan ja  pikkupoika ei oikein jaksanut. Syykin sitten selvisi. Nyt poika on kovassa kuumeessa.
Ateneumin kauppa on ihana. Eikä mun mielestä kovin kalliskaan. Ostin 6 joululahjaa kahdeksalla kympillä. Ja lahjat on kivoja, eikä mitään markettitavaraa.
Itselleni ostin jo vuosia himoitsemani jääkaappirunousmangeetit.

Tässä muutama jo syntynyt kuolematon ajatus:
- Taivas, mikä vuode täällä on
- Mahtava pehmeä suudelma on hiukan lähellä, lepää kaipaus minua vasten
- Vie ympäristöltä vähän eli en pese sateella!
-  Juhlahan pitää  -lähes pakko - näin olla alasti!

Ja viimeisenä paras:
-  Jokainen rohkea herää joskus oikein hulluna, mutta täyttä vapautta kuohuen!

Mun mies ei ymmärrä tätä jääkaappijuttua ollenkaan, mutta minusta ihana!

Possutautia...

Siinä meni mun pikkujouluristeily! Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä alkoi oireet ja possutautihan siitä ilmeisesti tuli. Kuume ei tosin noussut korkeaksi, kun ei mulla ole yleensä koskaan kuumetta. Muut oireet oli kyllä aika ikäviä särkyjä ja väsymystä myöten. Lievähän tämä oli ja nyt tuntuu jo ihan hyvälle mutta kun se paatti seilaa jo tuolla Itämerellä missä mun piti olla :( 

Tänään jaksoin jo ommella ja tuloksena on tuo pussi kuvassa.

Pitsi ei ole kankaan kuvio vaan sen päälle ommeltu.
Tauti heikotti sen verran, että kun leikkasin pojalle leipää, lipesi veitsi ja sain oikein muhkeat haavat etu- ja keskisormeen. Verta tuli ihan kiitettävästi ja sitä riitti vielä tänäänkin, että en tiedä olisiko pitänyt ommella. Arvet tulevat olemaan hienot!
Suunnitelmissa on Tilda-enkeli joululahjaksi jollekin pienelle tytölle. Ihokangas puuttui, mutta löysin sopivaa vaaleaa puuvillaa, jonka värjäsin teellä sopivan väriseksi. Hyvä tuli! Samalla tulostin netistä nuottiarkkeja, jotka värjäsin myös, kuivatin ja silitin joulukorttitarpeiksi.
Puolipäivätyö olisi kiva, niin ehtisin enemmän harrastaa. Tämän viikon ratsastuskin meni sairastelun takia ohi.

Joulunalusaikaa....?

Voiko jo sanoa niin. Ehkä se on yksilökohtaista. Minä ainakin elän joulunalusaikaa. Kalenteria kun katsoo, niin eipä ole vapaa-ajan ongelmiakaan. Arki-iltoina on joka ilta ohjelmaa ja ei tässä montaa vapaata viikonloppuakaan ole ennen joulua.

Ensi viikonloppuna on hyvä nollaus pikkujouluristeilyllä. Seuraavalla viikolla on Suomen lasten parlamentin täysistunto Helsingissä. Pikkupoikamme on siellä yksi edustajista. Torstai-iltana on Helsingin kaupungin vastaanotto, jonne näillä näkymin pääsee myös saattaja (minä) kuokkimaan. Seuraavana päivänä on työskentelyä työryhmissä ja meidän pojan kohdalle osui vielä yksi MOJOVA juttu perjantaiksi, josta en uskalla vielä edes puhua vaan kerron sitten lähemmin.

Ilmeisesti minulle tulee jäämään Helsingissä vähän omaa aikaakin pojan ollessa työn touhussa, niin pääsen shoppailemaan! Joululahjoja varmaankin, vaikka enimmäkseen olen tehnyt itse. Jotain pientä voin laittaa lisäksi.

Joulunviettokin on ratkennut. Lähdemme aattona Kotkaan ja vietetään joulu siellä. Olemme yleensä käyneet siellä joulupäivänä syömässä ja aaton on äitini viettänyt siskoni kanssa kahdestaan isäni kuoleman jälkeen. Nyt kun siskonikin on kuollut täytyy tehdä näin, ettei äiti ole yksin. Koville joulu tulee ottamaan. Viime joulun jälkeen kun emme enää nähneet siskoani kun oikeuslääketieteellisellä. Siskoni tulee mieleeni vielä joka päivä.

Joulukortteja ja jänis...

Ajattelin, että olisi kiva lähettää omatekemät joulukortit ja suunnistin Tiimariin ostamaan niitä kartonkipohjia. Sieltähän löytyi kokonainen skräppäys- ja korttiaskarteluhylly täynnä upean ihanan kaunista krääsää! Olin ihan hullaantua! Alla jotain askartelun tuloksia, mutta ei kaikki ja kohta jatkuu taas.

Tässä meidän pihajänis lekottelee vanhan pihlajan alla keittiön ikkunan takana. Jäniksen nimi on Rumpali. Kavereiden kesken Rumpsu.

Tänään on isänpäivä ja mieheni on asianmukaisesti lahjottu, syötetty ja paijattu.

Lämmintä isänpäivää muillekin!

Ompeluksia joululahjaksi...

Olen kovasti innostunut kuvansiirtotekniikasta ja etsiskellyt netistä siirrettäviä kuvia. Vanhat mainokset on aika toimivia. Alla kokin esiliina ja vieressä tarkempi kuva esiliinan mainoksesta. Vielä on kyllä epäselvää, kenelle lahjat ovat menossa. Essu on ommeltu vanhasta pellavalakanasta.

Tätä ajattelin ehkä äidilleni täytettynä jollain kivalla. Kuvassa on shampoomainos ja pussi voisi olla kätevä, kun äitini menee kerrostalon saunaan ja joutuu kuljettamaan pesutarvikkeita mukanaan.

Tästä tuli ehkä kivoin. vanhasta pellavalakanasta tämäkin ja sinne laitan pari itsetehtyä saippuaa. Pussin nauhakujakin on alkuperäinen lakanan reuna.

Tällaiset ompelukset on kivoja, kun ne on simppeleitä, nopeasti valmistuvia ja kivan kokoisia käsitellä. Vaikka taidan tuossa keväämmällä kokeilla pitkästä aikaa ihan ommella vaatettakin.

Ihanaa talvista viikonloppua kaikille!