lauantai 27. helmikuuta 2010

Lomalla kiirettä...

Vanhin  lapsenlapsista oli mummilla pari päivää, että saa välillä olla ihan vaan ilman muita pikkuinen tyttö. Ei ole aina helppoa kolmevuotiaalla, jolla  on jo kaksi pienempää sisarusta, joita paapotaan ja hoidetaan. Tuntuikin, että tyttö ihan nautti olostaan. Illalla olikin sitten melkoinen vipinä, kun sisaruksetkin tulivat. Mekastu oli melkoinen ja joku lasikin hajosi. Pikkupoikanikin puuskahti, että kauhea meteli ja lasit hajoaa, tämähän on kuin kapakkatappelussa!
Huomenna meillä vietetään pienimmän nimijuhlia.

Tänään olin ratsastamassa melkosen ilosella hevosella. Sellaista pukittelua ja takajaloilla pomppimista! Vähän osasin odottaa hevosilta outoa käytöstä johtuen siitä, että viikolla on ollut pikkutyttöjen ratsastusleirejä. Joku hevonen menettää hermonsa ihan kokonaan ja on pitkään äkäinen, yleensä muut ovat sitä mieltä, että saa tehdä mitä tykkää välittämättä mitä ratsastaja sanoo, kun ei niistä pienimmistä aloittelijoista ole ollut sanojaksi.
Kerran hevonen pomppasi kentän viereen umpihankeen ja ajattelin jo, että nyt jos se lähtee aidan yli, jota näkyi vaan 20 cm, tullaan ehkä takasin sitten, kun hevonen ei enää jaksa juosta.
Mutta sain kyllä sitten homman hanskaan, kun hevonen tajusi, ettei tätä tyttöä viedä.
Sain jopa kehuja. Mulla on kuulemma hyvä tasapaino, kun en pudonnut ja se oli ihan hallitun näköistä riekkumista!
Kyllä mä olen naurannu. Mikä luonnehdinta mun ratsastamisesta!!!

maanantai 22. helmikuuta 2010

Nalleja ja ompeluksia...

Viikonloppuna veimme pikkupojan Kotkaan mummille ja eilinen tuntui vähän oudolta, kun harvemmin miehen kanssa kahdestaan oleskellaan.
Kävimme kahvilla ja käväisin viereisessä lahjatavaramyymälässä. Siellä silmiini osui tämä ihana Bukowskin nalle. Nukkuva nalle!
Ihan uskomattoman ihana, jos nyt kuvan karvakasasta saa mitään selvää.

Sitäpaitsi tämähän on sukua pikkupojan vanhalle ihanalle Sami-nallelle, jonka kanssa poika on jakanut yönsä n. 10-vuotiaaksi asti!
Nallen vaatteet on pojalle pieniksi jääneitä ja äitin tekemiä.

Tämän Samin olen varannut jo aikaa sitten, että kun makaan dementiaosastolla vaipoissa, niin tämän haluaisin kainaloon. Siis eikö ole sielukas!

Illalla innostuin vielä ompelemaan. 1- ja 3-vuotiaat saivat paidat.


Ihanan pienen mykkyrän olen saanut syliin!

Ensi sunnuntaina meillä vietetään tämän pienen nimijuhlia!

torstai 18. helmikuuta 2010

Uusi hurahdus...

Mulla on ihme tyyli hurahtaa aina johonkin juttuun, jonka parissa haluaisin sitten askarrella koko ajan, ajatella, tehdä ja hengittää vaan tätä yhtä asiaa. Vaikka sehän pitää nuorena, kun innostuu aina uusista asioista.
Nyt se on SUPERFOODS!
Ideana on syödä maailman ravintorikkainta ja puhtainta ruokaa noin lyhyesti sanottuna. Netistä löytyy superfoodsista runsaasti tietoa.
Pari päivää olen nyt syönyt viherpirtelöitä ja raakasuklaata. Viherpirtelöt on yllättävän hyviä. Raikkaita. Pähkinät antaa sille jämäkkyyttä, ettei ihan litkujen juomiseksi mene. Ja sinne voi mättää sekaan kaikki mahdolliset kasvikset, mitä talosta löytyy. Eipä tulisi vaikka tylsää ja mautonta kesäkurpitsaa syötyä muuten.
 Päiväruuaksi kyllä ihan kypsennettyä kasvisruokaa. Mahan olen jo saanut sekaisin, mutta ehkä se on vain totuttelua ja pitäisi aloittaa varovammin.
Eilen ostin luontaistuotekaupasta gojimarjaa, kaakaonibsejä, macajauhetta ja kookosrasvaa. Parasta superia on varmaan kotimaiset marjat, joita syönkin joka aamu puuron kanssa ja pakkasesta löytyy vielä.
Tuntuu taas vaan tämä hurahdus epäilyttävältä, että kuinkahan kauan sitä kestää...
Mutta ei se mitään. Aina jotain jää elämään ja suuntaus kasvisruokaan on jo itänyt pitkään ja aika pitkälle sitä olen toteuttanutkin.
Makeat herkut on ollut mulle se vaikea paikka. Eihän se olisi, jollei niitä löytyisi kotoa, mutta kun mies tahtoo, että niitä pitää olla melkein päivittäin. Sokeri on addiktoivaa. Tosin eilen, kun olin syönyt raakasuklaata (superfoodia) ja mies kaivoi illalla piilosta ison levyn fazerin sinistä, ei tuottanut yhtään tuskaa sanoa ettei tee mieli!
Kävimme juuri Vantaalla työhön liittyen ja tapasin siellä parinkymmenen vuoden takaa työporukkaa vanhalta kotipaikkakunnalta. Ihmeellisesti mulle nyt palautetaan ihmisiä menneisyydestä! 
Mä odotan, että mulle kirkastuisi miksi!
Vihreää teetä litkien ja gojimarjoja pureskellen
Illusiah

tiistai 16. helmikuuta 2010

Ajatuksia näistä ajoista...

Kuva ei ole omista kissoista, mutta laitoin sen ihan kuvitukseksi, kun on niin hauska. Oikeastaan mun olo on just niin kun tuolla pikkukissalla. Yritän luopua kaikesta väkisin yrittämisestä ja kuunnella, mitä elämä tarjoaa!
Meitä johdatetaan ja mikään ei ole sattumaa, jos vaan antaudumme sille.

Tunsin Minä olen- messuilla kohtaamisesta vanhan ystäväni kanssa, ettei se ollut sattumaa, vaan sain siitä tukea. Olen kovasti kiinnostunut esim meditaatiosta ja teenkin sitä nyt päivittäin ja ystäväni kertoi vetävänsä meditaatioryhmää.
Tänä aamuna herätessä oli tullut hauska tekstari. Vanha koulukaveri lähetti tekstarin, että olenko minä minä? Siis kun sukunimi on vaihtunut opiskeluaikojen jälkeen. Sähköpostissa oli odottamassa pitkä ketju vanhojen kurssikavereiden viestejä. Elokuussa on suunnitteilla kokoontuminen!
Olin hyvä kaveri erään viiskymppisen miehen kanssa ja kauhistuin, kun tajusin, että hän on nyt yli 70! No, ikähän on vaan numeroita, niin kun oli jo silloin.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Minä olen....

Niin ja näiden ruusujen kera Lämmintä ystävänpäivää!

Eilen suunnistin kohti Espoon Dipolia Minä olen messuille. Perille tullessa kauhistuin, mahtuuko Dipoliin edes sisälle. P-paikat oli kaikki täynnä ja lisäksi jokaikinen auton kokoinen läntti lähialueella. Ajelin pitkin lähiseutuja 20 min ennenkuin löysin paikan, mihin uskalsin jättää auton. Sittenkin sakkoja peläten.
No mahtui Dipoliin sisään senään. Ennen olen käynyt Hengen ja tiedon messuilla Suomalaisella yhteiskoululla ja tuntui, että jotenkin siellä on intiimimpi tunnelma, eikä ole ehkä ihan niin isot markkinat kuin nämä. Mutta oli sitten ihan kivaa. Tapasin ystävän, jota en ole tavannut pariinkymmeneen vuoteen ja kävimme yhdessä kuuntelemassa luennon, jolla myös meditoitiin. Jäi hyvä mieli.
Kotiin lähti tuliaisiksi korvikset, Coelhon Veronika tahtoo kuolla, kirja Luovasta visualisoinnista, joka tuntuu tosi mielenkiintoiselta, Women energy-teetä, vihreää teetä ja suklaa-teetä, ruususuolaa ja intiaanisokeria.
           Meditaatio on kiinnostanut minua jo pitkän aikaa ja jonkun verran olen harrastanutkin. Haluaisin sen osaksi jokapäiväistä elämää, mutta kun ain tuntuu, ettei ole rauhallista hetkeä, jolloin saisi olla yksin rauhassa. Nyt niskasta kiinni ja alan järjestämään sellaisen hetken. Ystäväni kertoi vetävänsä kotipaikkakunnallaan meditaatio-ryhmää, mutta tällaisella pikkukylällä tuollaisesta voi vain haaveilla!

Nyt puurolle ja sen jälkeen suunnistan hevostallille!
Tai jos pikkusen meditoisi ensin...

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Käsityöongelmia ja juhlaa...

NIIIIN... tässä ne nyt on .... kynsikkäät. Tai kaksi vasemman käden kynsikästä.
Niin kun mä inhoan lankojen päättelemistä ja tajusin mokan vasta kun olin päätellyt langatkin. : (
Peukalossa ei ole kiilaa, niin ajattelin, että yritän noukkia pyöröpuikolle langat jostain peukalon yläpuolelta ja sitten vaan leikkaa sormet pois ja puran puikkoon asti.
Sitten vaan... hirveä sähläyshän tästä tulee, mutta jos selviän, ei tarvitse kutoa koko kynsikästä uudelleen.

Edellisessä postauksessa valittelin pienen paikkakunnan huonoa tarjontaa ja niin se vaan on, ettei tästä kylästä löydy vetoketjua tähän vauvan pukuun. Ei viitsisi yhtä vetoketjua alkaa netistä tilaamaan ja sitten tulee aina tilattua muutakin ja kalliiksi tulee, sen sijaan, että kävelisi kauppaan ja ostaa sen mitä tarvitsee.
Eilen sitten tuskaantuneena ostin reilun kokoiset nepparit, mutta nyt täytyy ommella etumukseen lisäkaitaleet nepitystä varten. Muuten puvusta tuli aika kiva.

Ja sitten vaikeuksien jälkeen JUHLAAN!
Meillä on tänään 15-vuotishääpäivä ja sain lahjaksi Nomination-korun. Kuvassa vasta ranneke, kun halutut palat tulee tilauksena.

Kakkukin oli hyvää. Siitä on vaan muisto jäljellä (ja valokuva), kun söimme sen jo eilen.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Viikonlopun viettoa...

Mies teki viikonlopun polttopuita, kuten kuvasta näkyy : )
 No kuva ei ole ihan eiliseltä, mutta on niin mainio, että sopii¨kuvitukseksi.


Itse harrastin lähinnä käsitöitä, eli oli todella rauhallinen viikonloppu.
Kudoin vanhemmalle pojalle kynsikkäät, joita hän oli pyytänyt. Langat on enää päättelemättä. Nuoremman villapaita on kesken.
Uudelle vauvalle ompelin hupparipuvun, josta tulikin ihan nätti, MUTTA kun ei tästä kylästä löydy käsityötarvikkeita!
Puku on vetoketjua vaille valmis. Pitkän etsimisen jälkeen löysin liikkeen, jossa niitä täällä myydään, mutta se oli lauantaina suljettu.
 Kankaat olen tilannut netin kautta.
Edelliseen työhön hain napit toiselta paikkakunnalta 25 km päästä. Siis todella ärsyttävää!
Nuoremman pojan paitaankin langat on tilattu netistä.
Jos aikoo harrastaa käsitöitä tämän paikkakunnan tarjonnan varassa, niin ei kyllä synny muuta kuin sukkia ja lapasia Nallesta ja seitsemästä veljeksestä.

Laitan valmistuneista kuvat, kun saan ne viimeisteltyä. Tulikin mieleen, etten päätellyt pojan kynsikkäitä, kun en löytänyt parsinneulaa... mistähän päin maailmaa sen saisi hommattua!



keskiviikko 3. helmikuuta 2010

innostuksia...

Mussa on aika paljon Imelda Marcosin vikaa, olen nimittäin kenkähullu. Terve järkeni on vaan tähän asti pitänyt hankinnat aisoissa. Olen ollut tosi kurinalainen. Tai ehkä raha on pitänyt mut aisoissa.
Mutta siis kattokaa näitä!
Iiihanat! Ja kehuvat, että on ergonomiset ja ihanat jalassa. Ja pohjakin kierrätysmateriaalia!

Ja hintaakin löytyy. Ihan tosissaan innostuin ja mietin, että olisi mahdollisuuksien rajoissa tilata nuo, mutta onneksi se hulluus meni ohi.  ----   Löysin nimittäin uuden!
BONSAI!

Tämä ei maksanut paljon kymppiä enempää ja seisoo nyt toimiston pöydällä. Oksista on jo puolet hävinnyt, kuva siis hävityksen jälkeen, kun innostuin sitä muotoilemaan. Tästä voi saada ihan ihanan, jos onnistun pitämään sen hengissä. Tänään ostan orkideamultaa ja huomenna vaihdan mullat.
Niin ja kuparilankaa, että pääsen oksia taivuttelemaan.
Ulkona on ihan ilma ja olen tänään menossa ratsastamaan! Toivottavasti ei samalla jästipäällä kun viimeksi. Meinasi viedä minua kun pässiä narussa. Tämä neito on välillä sillä päällä.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Suloinen ja ihana...

...on viikon vanha ihminen! Tässä kolmas pieni lapsenlapseni.

Edellisessä postauksessa kirjoitin halustani päästä olemaan vaikka viikonlopuksi ihan issekseen. Ei ole tullut kerrottua tästä haaveestani edes miehelleni, kun jotenkin ajatus on tuntunut niin kaukaiselta ja mahdottomalta. No tänään sitten kerroin eikä mies ollut moksiskaan. Sanoi että sitte sun täytyy mennä.
Seuraavaksi aloin etsimän netistä yhden tähden vuokrattavaa mökkiä melkein mistä vaan ilman mitään vaatimuksia. Meinasin pyörtyä kun halvin lautakotterokin oli 350 € ja 25 neliön mökki yhdellä tähdellä yli 5 ja puoli sataa! Jos ei jaksa loppusiivousta niin se myydään satasella.
:O
Tuumasin, että täytyy varmaan laittaa kesällä teltta pihalle ja mennä sinne. Illalla sitten koputtelen ikkunaan, että pääsiskös telkkaria kattoo.
Kesäisin oleilemme saarissa nukkuen veneessä ja aikaisemmin teltassa, kun oli pienempi vene. Ajattelin silloin,että jään joskus saareen ja mies saa tulla myöhemmin hakemaan, mutta täytyy tunnustaa että olen sen verran arkajalka, etten uskalla, kun ei ole edes seiniä ympärillä.

Joku pikkueläin on jäänyt saaliiksi olohuoneen ikkunan alla. Onkohan nuo haukan siivenjäljet.
TAI jos enkeli on tehnyt mahalaskun!