Kauhunhetkiä...

...elin tänään koiran takia. Iltapäivällä olin töiden jälkeen viemässä Junnaa ulos, mutta koira pisti jarrut päälle ja halusi takaisin kotiin. Yritin houkutella, mutta koira vaan tärisi. Tultiin kotiin ja ajattelin vähän ajan päästä uudestaan ja takki päällä.

Puin siis koiran ja kannoin pihalle, kun ei ollut muuten halukas. maahan laskiessa Junna kiljaisi kivusta. houkuttelin sitä kävelemään muutaman askelen ja yritin katsoa, näkyykö jossain jotain vikaa. Junna puoliksi ryömi luokseni häntä koipien välissä takajalat puolittain raahaten maassa. Pelästyin aivan mielettömästi, että tässä on nyt se paljon pelätty mäyräkoirahalvaus!

Kannoin koiran sisälle ja huutelin miestä soittamaan eläinlääkärille. Ja nyt täytyy antaa huonoa palautetta paikalliselle eläinlääkäriasemalle. Ilmoittivat ettei ole aikoja. No ymmärtää sen, (mutta sentään hätätapaus) Mies kysyi sitten onko heillä toisen paikallisen eläinlääkärin numeroa. Vastaus oli aika töykeä, että ei ole. Ei niin paljon pitäisi pelätä kilpailua ainakaan kun eläin on tuskissaan (puhumattakaan omistajasta).

Pääsimme sitten päivystävälle eläinklinikalle.

Asiat ei onneksi olleet ihan niin huonosti, kun pelkäsimme. Junna on ilmeisesti päivällä yksin ollessaan hypännyt tai mitä lie tehnyt ja reväyttänyt jonkun lihaksen tai nivelen. Keskushermosto on kunnossa. Phuuh!

Junna sai heti kipupiikin ja viikon kipulääkekuurin ja liikuntaa ei saa harrastaa, vaan olisi oltava aika paikallaan.

Tässä kuvassa ollaan juuri kotiuduttu lääkäristä. Siirsin Junnan sängyn, eli lampaantaljan ja päiväpeiton olohuoneen lattialle, ettei Junna ala pyrkimään sohvalle.

Junnalla tuntuu olevan itsellään ihan sellainen asenne, että :

"Mä oon nyt ihan kipeeeee"

Kuten kuvasta näkyy. Kyllä melkein itku pääsi helpotuksesta.

Miksi oi miksi...

toiset tulevat kampaamosta ja ovat tyytyväisiä tulokseen. Ja kun sitten itse laittavat hiukset, niin ei tule niin hyvä kuin kampaajan jäljiltä.
Mutta kun minä menen kampaamoon, tulen sieltä IHAN HIRVEÄN näköisenä ulos. Niin on ollut aina.
Niin käy kun menen kuvan kanssa ja näytän mitä haluan.
 Niin käy kun kysyn kampaajalta, että mikä hänen mielestään mulle sopii.
Niin käy, kun sanon kampaajalle mikä ei tyydytä ja odotan kampaajan reagoivan siihen.
Näin on ollut aina ja siksi useimmiten hiukseni kasvavat omia aikojaan kunnes on pakko mennä, jos ei halua pitkiä hiuksia.
Kampaajat föönaavat AINA hiukset päänmyötäiseksi sileäksi kypäräksi.
Tämä ei ole mun mielikuvituksen tuotetta, vaan mies ja poika on todenneet, että näin todella on. Tulen kampaamosta aina pahemman ja vanhemman näköisenä kun menen sisään.
Olenkin viime aikoina leikannut hiuksiani itse, kunnes tänään lankesin.
Tulin kotiin ja näytin naamani pojalle ja kysyin onko nätti.
Reaktio oli raju: "ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ Mä en meinannu tuntee sinuu. Sä olet sen näkönen, että olet 80- vuotias ja sun nimi on Annikki!"

Sattuneesta syystä postaukseen ei liity kuvia.

Huomenna menen Hesaan kuuntelemaan Lorna Byrneä.  Jos satutte olemaan paikalla, niin olen sitten se Annikki.

Tylsyyttä...

...on se, että flunssa iski. Jospa siis roikun tässä koneella sen verran kun jaksan. Olen litkinyt Tallinnasta hankittua yrttiteetä flunssan hoitoon ja huuhdellut nenäkannulla, siis sarvikuonolla. Se on muuten ihan ehdoton keksintö, jota kammotaan ihan turhaan. Jotkut pitävät sitä inhottavana touhuna. Vaikka oikeastaan sehän on ihan toisinpäin. Sillä saa poskiontelot sun muut puhtaaksi sen sijaan, että säilöö bakteereita ja limaa elimistössään.
 Tänään on tämän kevään lämpimin päivä, minkä huomasi jo aamulla, kun kävin Junnaa ulkoiluttamassa.

                                                                

Meidän lintujenruokintapaikalla käy kova kuhina. Tässä pyörii sellainen 8-jäseninen fasaaniparvi kaikkien pikkulintujen lisäksi. Ison pihlajan juurelle on mies laittanut heinää ja on se vähän ajan kuluttua niin painunut, että luulen, että joku siinä tykkää makoillakin ehkä öisin. Jänis tai kettu, joka on myös paikalla nähty.

Eilen katsoin, että ikkunan takana hangen päällä jäljistä päätellen seistään ja katsellaan meille sisälle. Tänään yllätin tirkistelijän itseteosta ja hiippari ottikin jalat alleen.

Työn alla on tilkkupeitto. Sitä on aika kiva tehdä, kun käsillä on aina pieni pala kerrallaan ja voi tehdä neliön silloin toisen tällöin. Niitä on vasta 10 ja 70 on tavoitteena. Lankana on 7 veljestä Raita, joten ei tarvitse vaihtaa koko ajan väriä ja jää niitä rasittavia päättelyhommia vähemmän.

Rummutusta...

Viikonloppu on mennyt rummunteossa. Tosi kivaa! Harmi, etten muistanut ottaa kameraa kurssille mukaan, niin olisi saanut eri vaiheista kuvia. 

Tässä alla on ensin pikkupikku harjotusrumpu, joka tehtiin ensimmäiseksi. 

Rumpukalsvot värjättiin. Tämän kalvo on kevyesti rutattu ja sidottu ennen väriliemeen laittamista.

Rumpukapulan varren tein poronsarvesta. Tämä on pieni kapula. Pitäisi vielä tehdä isompi puuvartinen.

Tässä mun iso "bassorumpu".  Laitoin kalvon ensin ruskeaan väriliemeen, mutta pelästyin, kun kalvo alkoi näyttämään niin siniseltä ja vaihdoin toiseen punaisempaan liemeen. Tässäpä tulos. Haussa oli vaaleampi ruskea sävy, joten tämän väreihin en todella ole tyytyväinen, mutta ääni on komea!

Ensimmäisessä liemessä kalvo oli vähän aikaa rutattuna ja sitten aukaisin sen. Kuivumisen jälkenn pintakuviot tulivat näkyviin ja ovatkin aika kivoja. Pitäisi keksiä jotain koristelua tuohon kehikkoon, kun se jäi nyt kalvoon nähden niin vaaleaksi.

Ja tässä sitten paras tuotos! Valitsin rumpunahaksi tommosen vähän kärsineen ja tapelleen poron selkänahan ja käytin vain kevyesti väriliemessä, niin että väri otti voimakkaimmin nahan "virheisiin". Muuten nahkaa ei ole kurttailtu.

Tämä on vielä märkä, joten väri tulee vielä muuttumaan ja vaalenemaan.

Valitsin nahan myös paksuuden perusteella. Tarkoitus oli myös rummuttaa innokkaasti. Koristerumpuun kelpaa ohuempikin nahka.

Ja sitten se ONGELMA!

Tulin kotiin ja esittelin innokkaana perheelle rumpuja ja näytin miten komea, kumea ääni isosta rummusta lähtee.... 

ja koira meinasi saada sydänhalvauksen : (

Se haukkui ja vapisi ja oli ihan poissa tolaltaan. Se ei uskaltanut alkuun tulla mun lähellekään. Koko loppupäivän se on ollut liimaantuneena minuun, enkä voi ottaa askeltakaan ilman kynsien rapinaa takanani. Kun pysähdyn, se istuu jalkojen vieressä niin, että se koskettaa jalkaani. Lenkillä se oli liimaantuneena kantapäähäni.

Nyt useiden tuntien kuluttua koira tekee säännöllisesti tarkastuskierroksen eri paikoissa olevien rumpujen luona.

Eli meillä ei sitten rummuteta.

Olin jo haaveillut, miten soitan kesällä saaressa ulkona ja vihin ne käyttöön.

Heeiii kattokaa...

Niin kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. ne ilahduttaa.
Ja sitten DADAAAAAA:

Mun ikoni on valmis ja kotiutui tänään!

Tietysti valokuva vääristää värejä ja muutenkin on hienompi luonnossa!

Laitanpa vielä toisenkin kuvan.
kuvasta ei esim. oikein selviä, että hihansuiden, vyön ja kauluksen koristelut on lehtikultaa. Samoin tähdet ja sädekehä.
Mulla on jo kaksi uutta ikonia työn alla Jumalanäiti ja Arkkienkeli.

Sitä sun tätä...

Poika on tehnyt kotitaloustunnilla karjalanpiirakoita... maussa ei ollut valittamista. 

Ulkona on ollut ihanan aurinkoinen päivä. Puolen päivän aikaan lenkkeilimme ystäväni kanssa kuntosalille. Lenkkeilyn ja pelkän kävelyn ero on siinä, että matka on sen verran  pitkä, että yleensä tulee mukavuussyistä mentyä autolla ja lenkkeilyn valitseminen on liikuntasuoritus!
2 tuntia kuntosalin jälkeen tulee aina nukutuskohtaus, joka vaati 10 minuutin unet ja sen jälkeen Junksun kanssa lenkille.

Junksu on tarkka tyttö ja löytää pienimmätkin auringon läikät lattialla. Se rakastaa lämpöä!

Tänään tuli varmistus tekstarilla ensi viikonlopun rumpukurssista!  Ilmottauduin kurssille jo syksyllä, mutta silloin se peruttiin, kun ei löytynyt tarpeeksi osanottajia, mutta nyt toteutuu.

 Kurssilla tehdään ensin pieni harjoitusrumpu ja sitten saa tehdä isomman shamaanirummun. Tosi kivaa!Toivottavasti rummusta tullee hyvän näköinen ja kaunisääninen. oOtin jo viime kesänä keskiaikamarkkinoilta pieniä paloja poronsarvea, joita voi laittaa nahkahihnoihin rummun koristeeksi roikkumaan. Ajattelin kiinnittää niin, että ne saa halutessa pois.

Rumpuun voi maalata myös halutessa kuvioita, mutta mitään saamelaiskoristelua en aio tehdä. Jätän ehkä koristelun tässä vaiheessa tekemättä. Laitanpa kuvia, jos saan aikaiseksi jonkunlaisen tekeleen.