...elin tänään koiran takia. Iltapäivällä olin töiden jälkeen viemässä Junnaa ulos, mutta koira pisti jarrut päälle ja halusi takaisin kotiin. Yritin houkutella, mutta koira vaan tärisi. Tultiin kotiin ja ajattelin vähän ajan päästä uudestaan ja takki päällä.
Puin siis koiran ja kannoin pihalle, kun ei ollut muuten halukas. maahan laskiessa Junna kiljaisi kivusta. houkuttelin sitä kävelemään muutaman askelen ja yritin katsoa, näkyykö jossain jotain vikaa. Junna puoliksi ryömi luokseni häntä koipien välissä takajalat puolittain raahaten maassa. Pelästyin aivan mielettömästi, että tässä on nyt se paljon pelätty mäyräkoirahalvaus!
Kannoin koiran sisälle ja huutelin miestä soittamaan eläinlääkärille. Ja nyt täytyy antaa huonoa palautetta paikalliselle eläinlääkäriasemalle. Ilmoittivat ettei ole aikoja. No ymmärtää sen, (mutta sentään hätätapaus) Mies kysyi sitten onko heillä toisen paikallisen eläinlääkärin numeroa. Vastaus oli aika töykeä, että ei ole. Ei niin paljon pitäisi pelätä kilpailua ainakaan kun eläin on tuskissaan (puhumattakaan omistajasta).
Pääsimme sitten päivystävälle eläinklinikalle.
Asiat ei onneksi olleet ihan niin huonosti, kun pelkäsimme. Junna on ilmeisesti päivällä yksin ollessaan hypännyt tai mitä lie tehnyt ja reväyttänyt jonkun lihaksen tai nivelen. Keskushermosto on kunnossa. Phuuh!
Junna sai heti kipupiikin ja viikon kipulääkekuurin ja liikuntaa ei saa harrastaa, vaan olisi oltava aika paikallaan.
Tässä kuvassa ollaan juuri kotiuduttu lääkäristä. Siirsin Junnan sängyn, eli lampaantaljan ja päiväpeiton olohuoneen lattialle, ettei Junna ala pyrkimään sohvalle.
Junnalla tuntuu olevan itsellään ihan sellainen asenne, että :
"Mä oon nyt ihan kipeeeee"
Kuten kuvasta näkyy. Kyllä melkein itku pääsi helpotuksesta.
3 kommenttia:
Voi poloista:( Onneksi ei ollut mitään pahempaa! Meillä kanssa toi pienin koiruus on muutaman kerran loukannut jalkansa, ku on hypänny alas sängystä, mutta onneksi ei ole murtumia kuitenkaan tullut ikinä. Vaan olipas tökeröä käytöstä siellä eläinlääkärissä! Mutta, samanlaista kohteluahan sitä nykyään saa, kun koittaa itekkin päästä lääkärille; turha sinne on mennä, vaikka olis pää kainalossa, mur!#"#¤""!
Paranemisrapsutukset karvakorvalle♥
Tiedän tunteen, ja valitettavasti minulle on käynyt samalla tavalla yrittäessäni saada aikaa eläinlääkärilta. Oli perjantai-iltapäivä puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, enkä saanut mitään apua! Seuraava kohtaus tuli aamulenkillä puoli kahdeksan, joten ajoin eläinlääkäriasemalle ja odotin oven takana avaamista. Silloin koira sai asiallisen hoidon, kun se ihan veltto,ei pysynyt jaloillaan, eikä reagoinut mihinkään. Siitä lähtien olen pidänyt tallessa 24 h/vrk päivystävän eläinsairaalan numeroa. Onneksi uutta kohtausta ei ole tullut! (koputan puuta)
Pikaista parenemista ja rapsutuksia Junnalle :)
Onneksi teillä ei ollut kyse vakavammasta. Meillä on ollut varsinainen halvaus viime kesänä ja koira jouduttiin leikkaamaan.
Paranemisia!
Lähetä kommentti