perjantai 25. maaliskuuta 2011

Miksi oi miksi...

toiset tulevat kampaamosta ja ovat tyytyväisiä tulokseen. Ja kun sitten itse laittavat hiukset, niin ei tule niin hyvä kuin kampaajan jäljiltä.
Mutta kun minä menen kampaamoon, tulen sieltä IHAN HIRVEÄN näköisenä ulos. Niin on ollut aina.
Niin käy kun menen kuvan kanssa ja näytän mitä haluan.
 Niin käy kun kysyn kampaajalta, että mikä hänen mielestään mulle sopii.
Niin käy, kun sanon kampaajalle mikä ei tyydytä ja odotan kampaajan reagoivan siihen.
Näin on ollut aina ja siksi useimmiten hiukseni kasvavat omia aikojaan kunnes on pakko mennä, jos ei halua pitkiä hiuksia.
Kampaajat föönaavat AINA hiukset päänmyötäiseksi sileäksi kypäräksi.
Tämä ei ole mun mielikuvituksen tuotetta, vaan mies ja poika on todenneet, että näin todella on. Tulen kampaamosta aina pahemman ja vanhemman näköisenä kun menen sisään.
Olenkin viime aikoina leikannut hiuksiani itse, kunnes tänään lankesin.
Tulin kotiin ja näytin naamani pojalle ja kysyin onko nätti.
Reaktio oli raju: "ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ Mä en meinannu tuntee sinuu. Sä olet sen näkönen, että olet 80- vuotias ja sun nimi on Annikki!"

Sattuneesta syystä postaukseen ei liity kuvia.

Huomenna menen Hesaan kuuntelemaan Lorna Byrneä.  Jos satutte olemaan paikalla, niin olen sitten se Annikki.

2 kommenttia:

Villikissa kirjoitti...

Minulla on myös käynyt noin monta kertaa. On pitänyt mennä äkkiä kotiin kastelemaan hiukset ja laittamaan ne uudelleen, että on ihmisen näköinen.

Nykyisin minulla on pitkä tukka. Etuhiukset ovat melkein saman mittaiset kuin takaakin, joten niitä on helppo leikata. Mieheni leikkaa hiukset ja leikkaakin juuri sen verran kuin pyydän.

Kuinkahan paljon olen säästänyt tuona aikana, olisipa mielenkiintoista tietää... :)

Pilviharso kirjoitti...

Väkisin tulee mieleen, että onko kampaaja ihan oikea sinulle...

Lorna Byrne - ihanaa! Kivaa reissua Annikille!