Merellä...

Tämän päivän vietimme merellä. Vähän haikeissa tunnelmissa, kun takaraivossa on alkanut kyteä ajatus veneestä luopumisesta. Sillä olemme mereilleet yli kymmenen vuotta ja se on antanut ihan valtavasti, mutta aikansa kutakin ja nämä vedet on niin nähty. Mutta ehkä se nyt menee ainakin kevääseen. Taidamme siirtyä kanootti-ihmisiksi.

Tässä keulassa pikkupoika on seissyt kaikki matkat ihan pienestä asti. Ihan pienenä pojalla oli saaressakin koko ajan pelastusliivit päällä. Niiden varsinaisen tarkoituksen lisäksi ne auttoivat sikäli, poikaa oli helppo pitää silmällä. Kirkas oranssi loisti kauas.

Saaressa, jossa tänään olimme on tämmöinen muistomerkki tai hauta. Jossain dokumentissa oli näytetty tällaista ja sanottu, että se on venäläinen vanha hauta. En tiedä. Sikäli kyllä loogista, että risti on keskellä laajaa pirunpeltoa. Eihän kalliosaaressa pystynyt hautoja kaivamaan, niin ehkä ennen kasattiin kiviä hautapaikalle.

Kotimatkalla pysähdyimme Plantageniin. Ostin ihanan vaaleanpuna- valkoisen kärhön `Fragant spring`, päivänhatun, kaunis vaalean keltainen Harvest moon, sekä pihan altaaseen pari vesihyasinttia. Niin ja tekokukan:) valtavan kirkkaanpunaisen gerberan pimeään vessaan.

Tämä alin kuva vielä saaresta. Yksi syy, miksi merelle meno houkuttelee vähemmän, on se valtavan nopea rehevöityminen ja luonnon muuttuminen, joka on näinkin lyhyellä 10 vuoden periodilla jo maallikonkin nähtävillä. Se on ahdistavaa ja pelottavaa. Rakkolevät ovat miltei hävinneet ja karut rannat rehevöityneet umpeen. Merimetsojakin näkee, mutta niistä tuhoista, mitä niiden sanotaan tekevän, ei ole näkynyt jälkeäkään. En väitä, ettei niitä jossain voisi olla, mutta tuntuu, että merimetso on joutunut syntipukin rooliin, kun pitäisi puuttua paljon lujemmin ihmisen omiin toimiin.

Kirppislöytöjä ja tuliaisia...

Eikö ole ihania kesän kukkasia! Kimppu on tehty oman pihan aineksista:Jaloangervoa, unikkoa, kehäkukkaa, ruiskukkaa, humalaa, mansikanlehtiä...
Tässä alhaalla ihana peikkopariskunta, jonka toin mummin tyttösille tuliaisiksi. En ole vielä matkan jälkeen tyttösiä nähnyt. Saa nähdä kumman 2.5 v valitsee. 8 kuinen saa sitten varmaan sen joka jää.

Itselleni ostin Tukholamsta piikkimaton. Olin lukenut näistä jo ennen matkaa ja innostuin kovasti kun löysin tämän huomattavasti halvemmalla hinnalla kuin Suomesta saa. Matossa lukee Jantramatto, lisäksi olen lukenut nimen shaktimatto tai sitten ihan vaan fakiirimatto. Tuntuu aika makealle selässä, kun tällä loikoileee. Rentouttava ja ihmiset on kuulemma tulleet näistä ihan riippuvaiseksi. Piikit ovat tosissaan teräviä. Niihin ei mielellään koske käsillään kun pistävät niin.

Tänään kävin myös kirpparikierroksella. Ostin tälläisen säilytysarkun. Sen haluaisin maalata valkoiseksi. Täällä kun liikkuu innokkaita maalareita, niin olisikohan tämä fiksumpaa maalata pensselillä vai spray maalilla?

Keittiöön löysin näin ihanat verhot!

Ja jostain syystä rakastan vanhoja astioita. Ne ovat olleet käyttötavaroita ja niissä on henkeä sen lisäksi, että ovat kauniita. Pitäisi varmaan perustaa sellainen lautasseinä, että saisin kaikki vanhat kauniit lautaset näkyville. Tässä tämänpäiväiset löydöt.

Kaunis käsinmaalattu elämänlanka.
Ja näitä sinisiä tuntuu kertyvän aina kun jossain näen.

Matkalta tultuamme oli iloinen yllätys,että marjat olivat pihalla alkaneet kypsyä. Ihanaa. Mulla ei koskaan ennen ole ollut omaa pihaa, johon mahtuisi vähän viljelyksiä. Tuntuu kivalta kerätä omia mansikoita, vattuja ja herukoita.

Kotona taas...

Pilvinen päivä. Edellisen postauksen jälkeen lähdimme Oslosta ajelemaan kohti vuoria. Jo ensimmäiset nyppylät saivat meidät innostumaan, kun emme vielä tienneet, mitä oli tulossa. Yläkuvassa kivitorneja, joilla ihmiset ovat merkanneet käyneensä vuorilla. Ne ovat kivan näköisiä ja niitä oli paljon. Ajattelen mieluummin, että ne ovat peikkojen viestejä toisilleen!

Tie kulki ylös ja alas vuoria. Välillä olimme tunnelissa Atlantin alla, välillä kiipesimme serpentiiniteitä pilvien yläpuolelle lumikenttien tasalle.

Eläinrakkaana ihmisenä minun oli tietysti kuvattava jokainen elukka, joka tielle sattui. Ja ihania olivatkin! Eläimiä, joita näin, mutten saanut kuvaa oli kauris (tai mikähän sen oikea laji on? Bampi?) ja kettu.

Vuoristo oli niin uskomattoman kaunis! Kyllä etelän matkat ja kaupunkilomat häviää tälle mennen tullen. Luulisi,että ylhäällä olisi tuulista, mutta ei. Oli niin tyyntä, hiljaista ja vuorista huokui rauha.

Tuntuu vieläkin, kotiintulon jälkeen, että ympäristö kosketti niin syvälle,että jotain tästä rauhastä jäi omaan sieluun. Ja kaikkihan me tallennetaankin alitajuntaan.

Ainoa ääni monesti oli vuorilta laskevien koskien ja purojen ääni.

Tänne haluan palata vielä uudelleen!

Kotiinkin oli ihana tulla. Kun on vähän aikaa pois, aina ovella tullessa huomaa, miten kaunis ja tilava koti meillä on. Pidän tätä ihan ylellisyytenä, vaikkei meillä mikään "ylellisyyskoti" olekkaan. Me vaan tykätään siitä!

Hei täältä Oslosta...

Sunnuntaina lähdettiin Helsingistä ja maanantaipäivän vietimme Tukholmassa omalla autolla liikkuen. Se oli uutta ja yllättävän kätevää navigaattorin avulla. Pikkupoika halusi museoon ja sinne ensimmäiseksi. Sen jälkeen kävelylle vanhaan kaupunkiin. Antiikiliikkeestä ostimme itsellemme tuliaisiksi jääkarhun, josta ei vielä ole kuvaa, mutta laitan myöhemmin.
Yöksi Uppsalaan ja alla kuva kun ihmettelen kasveja kasvitieteellisessä. Kävimme myös tuomiokirkossa, mistä ostin siskontytölle huulirasvan jossa lukee, Uppsalas domkyrka, på allas läppar.

Ostimme ennen reissua jääkaapin autoon. Se on siis ikääkuin kylmälaukku, jossa on kylmäkoneisto ja sen voi kytkeä tupakansytyttimeen. Kaupassa törmäsimme tälläiseen erinomaiseen keksintöön, ostoskorin ja kärryn välimuotoon. Kohta nämä varmaan yleistyy suomessakin.

Tässä kaunista Uppsalan tuomiokirkkoa, joka oli täynnä hautasarkofageja.

Tässä vielä kuva vielä Uppsalasta - Japanin pionin siemenkota, joka on kokonaisuudessaan ainakin 12 cm.

Lehtokotilot ovat kovasti suomessa yleistyneet ja aina pelkään koska ensimmäiset näkyvät omalla pihalla. Toivottavasti ne eivät sitten ole tämän kokoisia kun Vänernin rannalla Ruotsissa. Ei olisi kiva astua päälle!

Tässä vielä surullinen kuva siksi, että hevoset ovat täytettynä museossa! Näin ratsastajana se tuntui tosi pahalta. Nämä tässä kuvassa oli vielä tuoreita tapauksia, mutta näitä oli vielä enemmänkin ja vanhempien karvakin oli niin kuollutta ja niissä oli aika voimakas haju, että tuntui, että pitäisi niitten päästä jo rauhaan.

Huomenna ajelemme pitkin Norjan länsirannikkoa pohjoiseen ihan vaan maisemia katsoaksemme ja sitten suunnistamme Ruotsin puolelle. Norja on todella kallis maa ja budjetti ei kestä pitkään näitä yöpymisiä. Saavuimme illalla tähän bred & breakfast paikkaan. Upea! Valtava huone vanhassa kivitalossa. Huone on korkea ja siihen kuuluu erkkeri. Kun pääsen kotiin katselemaan kuvia niin laitan lisää kerron miten kotimatka meni.

Niin ja kommellus!!!!

Melkein hävettää. Valkkasimme laivassa pokkarihyllyn edessä pojan kanssa kirjat lukemisiksi ja löydettiin kivat, joista juteltiin. Jatkoimme siitä matkaa ja tajusin vasta myöhemmin, etten ollut maksanut kirjoja! Lähdin vaan kävelemään! No en mennyt enää myöhemmin maksamaan. Seuraavaan kauppaan mentiin ja katseltiin niitä kivoja lasikupujuttuja, joita ravistetaan ja sitten sisällä kimalteet pyörivät vedessä. No tietysti se putosi mun kädestä ja hajosi lattialle. Silloin en kyllä kehdannut lähteä kaupasta tunnustamatta ja tarjouduin maksamaan, muttei tarvinnut.

Huomenna reissuun...

Huomenna päästään vihdoinkin reissuun! Jo tässä on kökittykin kotona, paitsi kävinhän pikkupojan kanssa Helsingissä. Ostin läppärille laukun ja hiiren. Niin ja kaiken näköistä roinaa. Kristallikännykkäkorun Espan enkeleistä, pöytäliinan kivipainoja ja kirjan, joka käsittelee Feng shuita puutarhassa, englannin kielisen.
Tässäpä kuvia omasta puutarhasta.
Päärynät muistuttavat jo päärynää.
Niin ja Mandala on valmis ja paikallaan kasvimaalla! Keskustasta tuli mielstäni ihan kaunis. Keskellä olevan temppeli kuvan ala- ja yläpuolella on kristallit hajonneesta viinilasista.

Muuri, jonka väleihin pitäisi istuttaa enemmänkin maksaruohoja.

Lumikärhö

Ja mansikkabunkkeri, josta taisin aikaisemmin jo kirjoittaa. Emme saaneet ensimmäistäkään mansikkaa ennen bunkkerin rakentamista kun ahkera orava päivysti joka mansikan, että koska tulee väriä ja kelpasi sille raakileetkin. Orava kävi syömässä silloinkin, kun mies rakensi bunkkeria.

Ja Habanero keittiössä tekee taas 7 chiliä. En kyllä pysty niitä syömään. Iso poikani syö ja vesi vaan silmistä lentää kun ovat niin tulisia.

Kuinkahan kasvit pärjäävät reissun ajan. Aion koota talon pohjoispuolelle varjoon kaikki ruukut ja amppelit. Liotan ne ennen lähtöä oikein kunnolla ja toivon, että ovat hengissä palatessa.

Luen juuri Taru sormusten herrasta. Pikkupoikani on sitä tyrkyttänyt jo puoli vuotta ja kyllä se ihan hyvältä tuntuu. 12- vuotiaani on lukenut sen jo kolme kertaa. Vappuna kävimme (pojan ehdotuksesta) Tampereella konsertissa, jossa filharmoninen orkesteri, mies- ja naiskuoro, sekä poikakuoro esittivät konsertin Taru sormusten herrasta. Lisäksi lavalla oli oopperalaulajatar, joka lauloi uskomattoman kauniisti. Lavalla oli yhteensä pari sataa esiintyjää.

Aikaisemmin poika oli Star wars- asiantuntija, mutta se vaihe on jo ohitettu.

PS. Niin ja ostinhan Helsingistä ihan oikeita mosaiikkeja askarteluliikkeestä, niin ei tarvitse astioita hajottaa. Mosaiikin teko on kivaa ja vie ihan mukanaan. Sinisiä pikkumosaiikkeja, vihreitä lasisia, pyöreitä peilinpalamosaiikkeja ja purkin sekoitusta eri värejä ja kokoja.

No niinhän siinä kävi...

Kimppu pihalta: kehäkukkaa, kosmoskukkaa, jaloangervon nuppuja, mansikan lehtiä, ligularian lehti, iiriksen siemenkotia, pari harvennettua porkkanaa (juuri ylöspäin) ja humalaa.

...että miehen vatsatauti äityi niin pahaksi, että matkallelähdöstä ei tullut mitään. Saimme kuitenkin siirrettyä lähdön sunnuntaille.
Niinpä keskityin tänään mandalaan. Luulin jo että siitä tulee ikuisuusprojekti. Eihän siitä tietystikään sellainen tule kun on ajatellut. Vielä kuvio on rikkonaisen ja epäselvän näköinen, kun saumauslaasti vielä puuttuu. Saumaamisen jälkeen pinta on ehjempi ja tasaisempi. Mosaiikin tekeminen on ihan kivaa ja ajatttelinkin tehdä jotain kuvia vaikka kiviin, joita voi sitten asetella pihalle sopiviin kohtiin.

Huomenna jätämme miehen potemaan ja lähden pikkupojan kanssa Helsinkiin viettämään hauska-päivää. Meidän 12- vuotiaalle se ei merkitse Linnanmäkeä, vaan kuljeskelua ja katselua, ajan viettämistä yhdessä ja juttelua. Viime kesänä kävimme valokuvanäyttelyssä, tuomiokirkossa ja Kiseleffin talossa.

Lomailua...

Huomenna olemme lähdössä mies, pikkupoika ja minä ensin auton kanssa Tukholmaan ja sitten siitä eteenpäin Norjan puolelle. Olisi ihanaa nähdä vuonoja, vesiputouksia ja kaunista luontoa.

Katsotaan miten pitkälle rahat riittää:) yritimme äkkilähtöä eteläänkin, mutta lähtijöitä tuntuu olevan, kun hinnat eivät putoa yhtään, vaan päinvastoin.

Ennen lähtöä piti vielä tänään käydä veneellä hakemassa tavaroita ja tarkistamassa muutenkin paikat. Matkalla Pellinkiin on ylhäällä oleva ihana talo. Voisi luulla, että kysessä on joku myymälä, mutta oven pielessä lukee privat. Koputtelijoita on ehkä ollut. Kuvat ei kyllä tee katolle oikeutta, unikot on niin kirkkan oranssit ja seassa on ruiskukkaa, mikä tuskin näkyy kuvassa.

Tällaisen katon haluaisin pihallamme olevan kaivon päälle. Kaivo kaivettiin ekana asumiskesänä ihan kasteluveden takia. Ollan sitä vettä lasissakin sihtailtu ja kirkasta on ja hyvän makuista. Nyt kaivon päällä on vain ruma betonikansi, mutta mallin mukainanhan sopisi siihen.

Koko kesälomareissumme oli kaatua miehen vatsatautiin, joka puhkesi pari päivää sitten, mutta nyt näyttää, että päästään lähtemään ja lääkärikin antoi luvan.

PS. Huomatkaa myös mökin ikkunalaatikoissa kasvavat hopeaputoukset, tuntuu ettei mikään kasvi voisi sopia sinne paremmin.

Lapsia ja kirppistä...

Tässä kuva kasvimaalta. Innostun aina kylvämään kaiken maailman kuvioita ja kaaria ja siinä vaiheessa on ihan toivotonta, kun pitäisi alkaa päättämään, mikä on kylvettyä, mikä rikkaruoho. Ja ehkä lopputulos voisi olla selkeämpi. Enempi kurinalaisuutta!

Kävin kirpparilla ja löysin kirjan Tildan talossa. En oikein jaksa innostua pehmeläinten tai sydänten ompelusta, mutta kirjassa olevan tilkkutäkin voisin kyllä toteuttaa. Lisäksi ostin ´keraamisen sokeripurkin.

Tuo salainen kirppisystäväjuttu on kiva. En ole vielä saanut ystävää, mutta nyt jo katseli ympärilleen sillä silmällä ja olisi löytynyt kaikkea ihanaa, mille omassa kodissa nyt vain ei olisi tilaa.

Perjantaina hain tyttöset (lapsenlapset 8kk ja 2.5 v) luoksemme. Ovat aivan ihania sulopullukoita. Eilen oltiin Kotkassa, missä oli myös kummityttöni 3 v tytär. Pientä mustasukkaisuutta oli ilmassa 2,5 vuotiaan ja 3-vuotiaan kesken. Lähinnä vauvasta ja kuka sitä saa hoitaa, mutta myös meidän 12 v "isosta pojasta". Hyvä ettei ollut kissatappelun paikka!

Ai niin ja ihanuus!! Sain eilen ihan ikioman ihanan ja kauan toivotun läppärin!!

Aamu onkin mennyt ihmetellessä ja ohjelmia asennellessa, mikä tunnetusti ei suju aina niinkuin ohjekirja neuvoo.

Eläimiä ja ostoksia..

Eilen kävin pikkupojan kanssa sellaisessa suoramyyntipaikassa lähinnä haistelemassa ilmapiiriä, mutta ainahan sieltä jotain tarttuu mukaan. Ostin perennojen siemeniä, suklaatikkarin, saunahunajaa, toscakakun, joka on jo melkein syöty ja 2 kesäkurpitsaa:

vieressä piparjuuri

Sen jälkeen pysähdyttiin Pentikin tehtaanmyymälään ja kun ikkunassa lukee Ale, niin sehän on sama kuin lupa ostaa. Sieltä tämä päällimmäinen tyynyliina,

ja tämmöinen, mikä sen nimi on:
Säät ovat kylmiä, mutta loma on vasta alullaan ja toivottavasti ilmat kohta muuttuu. Meillä ollaan vasta suunnittelemassa kesälomareissua, joka mahdolllisesti suuntautuu Ruotsin ja Norjan puolelle.

Tässä herra marsu, joka on tullut pesulta:

Ja herra hämähäkki: