Kasvihuoneen välipäivät...

Välipäivät Joulun ja Uudenvuoden välillä, tämän ja ensivuoden välillä ja syksyn ja kevään välillä.

Tuuliviiri on vieläkin vinossa syksyisen myrskyn jäljiltä. Viiriin ei osunut mikään, vaan se vääntyi ihan tuulen voimasta!

Kyllä mä käyn tuolla istuksimassa nyt talvellakin. Siellä on niin ihana tunnelma. Nyt paikalla on vielä ylimäräisiä tuoleja. 50- päivilläni huoneessa oli pöydän päällä näkyvällä keittimellä glögipannu kuumana. Kuvan alareunassa näkyvä pallukka on osa petrolilämmitintä, jonka ostin kierrätyskeskuksesta.
Huone oli niin lämmin, että ikkunat sulivat. Tunnelma oli myös niin glögien äärellä, niin kuin huoneessani aina.
Harmi, etten saa kamerallani kuvia huoneesta pimeään aikaan. Se on niin kaunis kynttilöiden valossa.

Tauon jälkeen...

En ole kirjoittanut aikoihin ja olin jo sitä mieltä ettei koskaan. Olin pari kertaa hävittämässä vanhoja juttuja, mutta sitten ajattelin, että siellä menee paljon hukkaan... kuviakin.
Aika paljon on tapahtunut. Tiinuli, ystäväni ja sukulaiseni on kuollut.  Tiinulin tytär  jatkaa äitinsä jalanjälkiä ja alkoi kirjoittamaan blogia. Tuoreimmassa blogissa mainittu 8- vuotias on kummityttöni.
Vie aikaa, ennenkuin Tiinulin perhe pääsee asiasta yli, mutta joskus tulee hetki, jolloin nämä tapahtumat jäävät osaksi elettyä elämää.

Edellisessä postauksessa esittelin ikonia, jossa oli pohjavärit paikallaan. Ikoni ei vieläkään ole valmis!
Se on todella niin hidasta, kun näin aloittelijana ei osaa vielä ilman ohjausta edetä, vaan kaikki tapahtuu tunneilla. Lukukausikin loppui niin aikaisin, että maalaamiseen tuli joulun ajaksi pitkä tauko.
Tämänhetkinen tilanne:

Sädekehä ei todellakaan jää tuon väriseksi, vaan punainen on lehtikultauksen alusväri.

Jos nyt en satukkaan kirjoittamaan tänne taas muutamaan kuukauteen, niin Ihanaa ensi vuotta sille, joka tämän lukee!
Tai ehkä innostun ja kirjoitan jo huomenna : )

Töitä ja harrastuksia...

Tästä tulee vielä kaunis ja ihana ikoni.

Ihan oikeesti. Nyt maalattuna on vasta pohjavärit. Ikonimaalaus tuntuu tosi hyvälle eikä ole ainakaan helppoa, vaan tosi aikaa vievää ja tarkkaa työtä. Ikonimaalauspäivinä lähden töistä aikaisemmin junalla toiseen kaupunkiin ja illalla takaisin, eli se vie noin 6 tuntia aikaa ja matkustamista, mutta tuntuu kyllä sen arvoiselta mennen tullen.

Niin ja otsikossa lukee jotain töistäkin. Mä en tiedä kauan mä enää kestän tässä työpaikassa, kun aamusta saa jo purra hammasta yhteen. Työpaikka on täynnä syrjintää, nokkimisjärjestystä ja eriarvoisuutta.
Tuntuu vaan olevan niin kaikki tiet tukossa. Ammatti on sen verran harvinainen, ettei näitä töitä ole tarjolla, vaikka olisi valmis kulkemaan töissä ympäryspaikkakunnillakin. Ei niin kuin sairaanhoitajilla tai opettajilla, joille tuntuu olevan paikkoja koko ajan auki että sen kun valitsee.
En voi myöskään jäädä vapaaherrattareksi odottelemaan, että jotain ilmaantuisi, kun on asuntolainat. Vaikka itse vielä olisikin tarpeeksi reipas, että repäisisi itsensä irti, ei mies pystyisi siihen. Saavutettua tilaa ei voi vaarantaa.
Tuntuu todella, että kaikki tiet on tukossa, jollei ihmettä tapahdu. Mitähän se tekee terveydelle, kun ikää tulee lisää. Harrastukset on kyllä ihania. Tänään joogaamaan. Mutta ei ne poista päivittäin koettua mielipahaa.

Syksyn satoa

Kehäkukat kukkivat vielä valtoimenaan kasvimaalla!

Ja porkkanamaasta nousi näin mahtavia porkkanoita. Nyt oivalsin, mikä on isojen porkkanoiden salaisuus. Se on raaka harventaminen!

Jos kaksi porkkanaa kasvaa liian lähellä toisiaan, saa kaksi puolikasta porkkanaa. Harvennusvaiheessa vaan helposti kuvittelee, että harvennan vaan vähän, niin saan enemmän porkkanoita. No niinhän se onkin, mutta ei ole kiva käsitellä miljoonaa pienen pientä porkkanaa, jotka kutistuu kuorimisen jälkeen olemattomiin.

 Lähdemme vielä tänään katsomaan tiinulia saattohoitokotiin. Tai omalta osalta se on vielä epävarmaa, kun flunssa ei ole vielä ihan kokonaan poissa.
Ajattelin viemisiksi hankkia nätin pullon, johon laitan omalinkoamaa omenatuoremehua, joka maistuu aivan ihanalle. Tiinulille voimajuomaa!

Syyspäiviä...

Viikonloppuna sain haltuuni Reiki 1:n. Tuntuu tosi hyvälle! Tänä iltana pääsen jo hoitamaan miestä, joka tuossa kävikin jo valittelemassa, kun ei nuku öisin ja ahistaa ja jne.  Apua tiedossa!
Lueskelin tuossa Tainamaaritin reikisivuja ja löysin tuntemuksia, mitä voi olla hoitajalla tai hoidettavalla. Aika jännää, että  kurssilla hoitoja tehdessä minulla oli pariakin oiretta niin voimakkaana, että kiinnitin niihin ihan ajatuksella huomiota, mutta en silti osannut ajatella, että ne johtuu reikistä, mitä tein juuri silloin.
Saa nähdä, mitä kaikkea hyvää tästä vielä seuraa!

Ulkona on upea syyspäivä, aurinko paistaa ja ruska alkaa olemaan parhaimmillaan. Kunpa pääsisi ulos!
Ikonimaalauksen opettajakin oli lähettänyt harjoitustehtävän spostissa ja huomasin sen vasta tänä aamuna. Huomenna lähden ikonimaalaukseen suoraan töistä, niinpä lähden töistä tänään aikaisemmin tekemään tehtävää. Opettelen vasta ihan alkeita ja tuntuu kovin moni mutkaiselta. Harjoituskaan ei suju ihan nopeasti kun sekoittelee värejä ja tuhraa ja tunaa.

Yltäkylläisyyttä...

Pieni omakotipihamme on antanut ihanaa satoa ja pakastin on ollut jo vähän aikaa täynnä. Kesäkurpitsaa, tomaattia, papua, omenasosetta, mustikkaa, mansikkaa, kanttarellia...
On oikein harmittanut, kun omenasato on ollut niin mahtava, eikä ole tilaa säilyttää enempää vaikka omenasosetta.
Eilen kävin sitten kirpparilla ja löysin aatamin aikaisen mehulingon, joka on niin vankkaa tekoa, että kestää varmaan muutaman sukupolven. Hinta ei ollut kuin 7.60, joten otin riskin ja ostin sen. Tai oikeastaan sen lisäksi ostin vauvan matkasängyn kympillä ja kassalla sainkin molemmat 15  euron hintaan.

Kotona hain omenoita ja kokeilin tuoremehun tekoa. Aivan ihanaa! Poikakin tykkäsi. Ja on luomua, tuoretta, lisäaineetonta ja ihanaa. Seuraava huoli oli, että pitäisi saada sitä säilöön, mutta se pakastin.
Illalla käytiin miehen kanssa katsomassa kauppojen ilmoitustaulut ja soiteltiin keltaisen pörssin ilmoituksista, mutta jos sopiva löytyikin, oli se jo mennyt.
Vielä ajoimme kunnan jätepisteen romulavan kautta ja siellähän se oli! Meidän pakastin!
Toimiva n. sadan litran arkku autotalliin kakkospakastimeksi, eikä maksanut mitään.
Nyt vaan omenamehua surruttamaan ja kasvimallakin on vielä porkkanaa, punajuurta ja lehtikaalia.
Sieneenkin voi mennä, jos ei hirvikärpäset aja pois.

Maailmankaikkeus antaa ja toivomuksilla on taipumus toteutua!

Tänä iltana olen maalaamassa ikonia, huomenna joogassa, torstaina ratsastamassa ja viikonloppuna reikikurssilla, joten omenapäiväksi jää perjantai!

Ulkona alkaa vähitellen näkymään syksyn ruskaa. Ihanaa, kaunista syksyä kaikille!

                                             Koira tulee illalla


                                             kotiin.

                                             Kun se kiertyy paikalleen

                                             ja nukahtaa,

                                             alkaa sen sydänlämpö levitä

                                             huoneisiin



                                                - Risto Rasa -

Karhupainajaisia...

Otsikko sen kertookin. Osaako kukaan edes arvata, mistä voi johtua vuosia kestäneet karhupainajaiset.
Alan tuskaantumaan, kun menee aikoja, jolloin herään joka yö kauheisiin painajaisiin. Usein karhu jahtaa minua. Joskus liikun luonnossa ja tiedän karhuja olevan ympärillä piilossa paljon. Yritän nähdä niitä ja pelkään kulkiessani minkä puun takana odottaa yllätys.
Joskus olen talossa ja karhu pyrkii sisälle. Talon seinissä saattaa olla aukkoja ja karhu kiertää taloa ja etsii sisäänpääsyä tai jotain muuta saman suuntaista. Tai sitten vaan juoksen hulluna turvapaikkaa kohti karhu perässäni ja tajuan, etten ehdi.
Tähän mennessä olen aina herännyt ennen kuin karhu saa kiinni.
Tämä asia on saanut aikaan sen, etten uskalla mennä enää metsään. Pelko on kasvanut pikkuhiljaa ja vaikka olen luonnonläheinen tyyppi, en pysty kulkemaan metsässä tarkkailematta koko ajan tiiviisti ympäristöä karhujen varalta ja läiskyttelen käsiä tai metelöin muuten, että karhut lähtisivät karkuun.
Kuulostaa ihan hullulta.
Tuntuu, että jokin asia on selvittämättä tai muuten esiintyy mulle karhun hahmossa. Unikirjojen selitykset ei jotenkin tunnu omilta.
Ehkä tämä on joku mun ihan yksityinen trauma, josta pitäisi päästä eroon.
Kaikenlaiset ehdotukset ja kommentit ovat tervetulleita. Haluaisin todella uskaltaa kulkea metsässä!

Loppukesän oloa..

Työt alkoi ja ilmat viileni (onneksi). Tuntuu loppukesälle. Töissä ei tosin viilennyt, kun talossa on ilmastointilaitteissa vikaa. Vaikkei nyt niin kamalan kuuma olekaan, niin ilma on tunkkaista ja väsyttävää. Töiden jälkeen nukuinkin miehen kainalossa (nukuttiin molemmat) puolisen tuntia. Huomenna on edessä reissu asuntomessuille. Hirveästi ei innosta, kun matka on niin pitkä. Lähtö puoli seitsemältä ja paluu 21.00

Mutta oikealla asenteella ehkä selviää...

Tämän pelargonin (Mårbacka) ostin kukattomana resuna parilla eurolla Plantagenista. Lajike on ikivanha maatiaislajike joka talvehtii hyvin ja tykkään siitä, että kukat ovat pinehköjä ja niitä on paljon. Tätä ei myöskään ole pilattu kasvunsääteillä ja jos saan talvettamisen onnistumaan, pitäisi korkeutta tulla ensi kesänä lisää.

Pihvitomaateista on tulossa valtavia!!

Nämä ostin paprikoina, mutta olen alkanut epäillä, että ovatkin chilejä, kun osa on jo punaisia ja vain parin sentin pituisia. Pitää vaan olla varuillaan kun maistaa. Jospa ovatkin Habaneroja!

Energiahoitajalta sain viestiä, että soliseva vesi olisi hyvä ja vesi on mulle läheinen elementti. Niinpä tänään poikkesin liikkeeseen, jossa niitä myydään ja siellä oli muutaman kappaleen erä näitä tarjouksessa. Siellä se nyt solisee! Ja totta, hiljaisessa veden solinassa oli ihanaa meditoida. Sattumaa ei ole!

Kesälomalla Skotlannissa...

Hups... onpas kulunut postauksesta aikaa. Lomaakin on jo kulunut kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla remppasin makuuhuoneen. Kaksi päivää liottelin vanhoja tapetteja irti ja sitten maalasin muut seinät valkoisiksi ja yhden seinän tapetoin hirveän kalliilla tapetilla. Tuki kyllä nätti!

Ja sitten hyppäsimme Ryan airiin ja suuntasimme Edinburghiin. Tämä oli sellainen omatoimimatka, että majoituksenkin olimme suunnilleen umpimähkään varanneet maalta pikkukaupungin liepeiltä. Majapaikka oli vanhaan talliin rempattu asunto ja piharakennuksesta sai ostaa (halvalla) oman talon kanojen ja ankkojen munia sekä talossa tehtyjä chutneytä, jamia ja relishejä.

Pihan rajalla virtasi puro viereiseen Esk jokeen.

Kukkia oli joka puolella! Jotkut talot oli suorastaan peitetty kukilla. Kuva ei ole runsaimmasta päästä, mutta kukat on istutettu kauniisti.

Muutaman mailin päässä sijaitsi euroopan suurin ja vanhin tiibettiläinen keskus. Samye ling. Se oli kyllä vaikuttava. Upeinta oli temppeli, jossa ei kuitenkaan saanut kuvata. Siellä vietin ihanan meditaatiohetken joka syntyi ihan spontaanisti, kun menin temppelin perälle istumaan. Siihen saapui myös kaksi muuta naista. Hiljaisuus jatkui ja jatkui ja yhteinen henki oli ihan käsinkosketeltava. Siinä vaiheessa aloin lopettelemaan, kun kyynelet alkoivat valua. Katsoin muita naisia ja molemmat istuivat myös silmät kiinni, mutta alkoivat myös kuin sopimuksesta lopettelemaan.

Upeinta Skotlannissa on luonto! Siksi olenkin iloinen, ettei oltu pakettimatkalla Edinburghissa vaan maaseudulla, missä oli tilaisuus kierrellä ja nähdä eläimiä, puroja, jokia, upeita kukkuloita, jotka tuolla alueella olivat tuntureiden kokoisia ja niitä oli vieri vieressä.

Emä ajatteli selvästi, että kun toi vintiö joskus.....

Kuva on otettu korkealta hillsin päältä, vaikka kamera latistaa. Kuvassa näkyy Langholmin pikkukaupunki, josta vielä oli kolme mailia majapaikkaamme. Tie kulki kapeana kukuloiden välisessä kanjonissa.

Mieli on vähän alakuloinen, koska ystävällä on vaikeat ajat haimasyövän kanssa. Kipujen kanssa taistelua päivästä päivään. Tänään kuulemma paha päivä ja joutui lähtemaan poliklinikalle apua hakemaan.

Ei voi muuta kuin lähettää valoa ja lämpöä.

Mystiikkaa...

Vanhasta torpasta, jossa on asunut useampi sukupolvi koskaan muuttamatta, voi löytyä mitä vaan, niin kuin tämä Täydellinen unikirja ja kohtaloiden ennustaja vudelta 1924.

Tätä lukiessa vuorotellen kauhistuu ja repeä nauruun!

Tästä oppii ennustamaan dominoista, kädestä, sormien kynsistä, käden viivoista, kirjaimista, syntymämerkeistä, kuun muodoista, viikon päivistä syntymäpäivänä (mikä onkin ihan hervoton), korteista, teen ja kahvin poroista ym. ym. sekä keisari Napoleon Bonaparten käyttämä oraakkeli eli kohtalon kirja!

Iso osa "opetuksista" liittyy avioliittoon. Eli varsinkin jos on nainen, ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa ole, jollei halua olla friikki ja hirvitys!

Kohtalon kirjassa lasketaan tähtiä kirjaimista eräänlaisen kaavan mukaan. Vastaukseksi voi saada esim:

Tee tyhjäksi tämä avioliitto tai muuten saat katua!

tai

Henkilön sairaus jatkuu ja on hyvin vakavaa laatua.

tai

Toiveesi ovat aivan turhat nykyään.

Syntymämerkeistä ennustaminen:

Jos sinulla on merkki oikeassa kyljessä, merkitsee se

 Velttoa, raukkamaista ja kykenemätöntä, ylenmääräiseen juopotteluun hyvin taipuvaista luonnetta. Se ennustaa helppoa elämää vaatimattomissa oloissa, kiukkuista ja ilkeää puolisoa sekä tottelemattomia lapsia, jotka joutuvat monenlaisiin vaikeuksiin.

Minä päivänä olet syntynyt?

Sunnuntai: - Lapsesta tulee pitkäikäinen ja varakas

Maanantai: - Hänestä tulee heikko ja naisellinen, siis sellaisilla ominaisuuksilla varustettu, jotka harvoin tuottavat kunniaa.

Tiistai: -Vieläkin pahempaa, vaikka hän ehkä voikin äärimmäisillä ponnistuksilla voittaa huonot taipumuksensa, joiden vallassa hän on. Häntä uhkaa kuitenkin väkivaltainen kuolema, ellei hän ole hyvin varovainen.

Keskiviikko: -Hänestä tulee hyvin oppinut tiedemies

Torstai: -Tänä päivänä syntynyt lapsi pääsee lopulta suureen kunniaan ja arvoon.

Perjantai: -Hänestä tulee hyvin voimakas

Lauantai: - Tämä on toinen paha päivä. Lapsesta voi siitä huolimatta kehittyä kunnon ihminen, vaikka sellaista sattuukin harvoin, koska useimamt tämän päivän kuluessa syntyneet lapset ovat pahankurisia, itsepäisiä ja murjottavia.

Pahin on kuitenkin

Neuvo, miten saadaan selville jääpikö vastasyntynyt lapsi henkiin vai ei :

Kirjoita paperille isän ja äidin nimet täydellisesti ja lapsen syntymäpäivä kirjaimilla. Laske sitten näiden sanojen kirjaimet yhteen, lisää summaan viisikolmatta ja jaa lopullinen summa seitsemällä. Jos osamäärä on parillinen luku, kuolee lapsi, mutta jos se on pariton, jää lapsi elämään.

Voi vaan kuvitella miten on paperilla laskettu rouva Junon ohjeen mukaan. Mitä, jos luvuksi on saatu parillinen luku. Onko jossain jätetty lapsi vähemmälle hoidolle tai vaaroille alttiiksi "kun se on kuitenkin menetetty, eikä kannata vähiä voimavaroja siihen satsata!"

Viimeinen työviikko ennen lomaa..

Kaikki muut on varmaan jo lomalla. Työpaikkakin on kuin kummitustalo - yksinäisiä sieluja harhailee kuin eksyksissä ja ehtii vain nähdä, kuinka jossakin ovi heilahtaa tai heikko ilmavirta käy, kun joku on kulkenut!

Meillä on kotona ekan kerran juhannusta edeltävän torstain jälkeen tilanne, ettei ole yhtään vierasta tai hoidettavaa. Koko ajan on ollut jotain. Jos ei muuta, niin hoitokissa! Kissahan on vaivaton muuten, muuta kun ei esim. ole totuttu pitämään ovia lukossa, niin kyllä sai olla tarkkana ettei kissa karkaa, kun se on sellainen houdini, että avaa ulko-ovenkin ja lähtee kävelylle milloin tykkää.  Oisi painajainen ilmoittaa kissan omistajalle, että se on hävinnyt. No, saimme pidettyä kissan tallessa ja kun kissa lähti omistajiensa matkaan, niin oli jo kolme lapsenlasta ja koira hoidossa.
Pientä vipinää. Se kulminoituu aina siinä vaiheessa kun on aika esim. mennä päiväunille.
Pienin 5 kk älähtelee siihen malliin, että en enää kauaa sitä tuttipulloa oottele ja toinen vaippaikäinen on ilman vaippaa samaan aikaan kun 3- vuotias vaatisi jostain muusta syystä huomiota. Aivoissa pyörii salamannopeat riskianalyysit ja jalat alkavat ottaa juoksuaskelia. Jos nyt alan lämmittämään tuttipulloa, toinen vaippaikäinen ehtii luultavasti pissata lattialle, mutta jos taas alan laittamaan vaippaa, saattaa viiskuisen kärsivällisyys pettää vauva nostaa h-----sen äläkän.
Rankkuutta lisää se ettei yöunista tahdo tulla mitään. Ensimmäinen herätys kahden aikaan, kun 3 v on herännyt, eikä tietystikään viitsi yksin valvoa ja herättää pikkusiskonsa seuraksi. Kohta kuuluu huoneesta hipeä kikatus.
Kun tilanteen on  saanut   rauhottumaan min.tunnin kuluttua, alkaakin 5 kuinen kaipailemaan syömistä.

Mutta en niitä kyllä mihinkään vaihtaisi! Ihaninta on kun pieni tulee luottavaisena syliin kun asiat ei suju hyvin, siihen malliin, että tämä on mun ihminen!

Summer-to-do...

Löysin yhdestä blogista kivan Summer-to-do-lista ja heti sellaista värkkäämään. Annan itselleni anteeksi, vaikken kaikkea toteuttaisikaan. Tarkoitus ei ole suorittaa lomaa, mutta täähän on unelmoimista... ja voi sitä paitsi antaa ideoita ja taas syksyllä voi listaa katsoessaan muistella kaikkia tekemisiä.
No, tässä oli selittelyosio ja listaamaan:
Hmmmm.....ööööh.......tuota.........hmmmmmmmm.....mitähän........ no........
jos tuota:

-meditoin suunnilleen joka päivä!
-menen meren rannalle viettämään päivän tai monta
-ONKS TÄÄ OIKEESTI NÄIN VAIKEETA
-lähden hevosella maastoon
-syön nokkosia
-SIIS MÄHÄN OLEN NYNNY, MISSÄ KAIKKI RAJUT KESÄJUTUT ON
-juhlin ja valvon aamuun asti  (pinnistyksen tulos)
-höyrytän makuuhuoneesta tapetit irti
-säilön kaikkea ihanaa pihalta:tomaattia, lehtikaalia, nokkosia, kesäkurpitsaa...
-jos pakastin ei riitä, ostan toisen
-lähden Hesaan maleksimaan ja roikkumaan
-niin ja Skotlantiinhan olen lähdössä viikoksi!
-jatkan listaa kun keksin jotain...

Päiväkävelyllä Porvoossa...

Juhannus tuli ja meni. Alunperin odotimme vaan äitiäni juhannusvieraaksi, mutta laskeskelin, että on täällä ainakin yhdeksän vierasta oleillut. Ja tänäiltana vielä lisää : )Veimme päivällä äitini Porvooseen bussille ja samalla jäimme kävelylle. Tuntui hyvältä jäädä perheen kesken ja olla välillä kotoa pois. (vaikkakin tämän iltaista vierasta odotan ihan ilolla, jos satut lukemaan)

Ranta-aittojen takana on ihanat rauhalliset paikat istuskella. Tässä ihan Remun takapihalla.

Puhelin- tai sähkökaapeista saa näin ihanat, kun osaa!

Tuolla pihan perällä hoitokissaame taluttaessa ehtii keräillä kukkia, joten tässä vielä juhannuskimppu kaikille!

Niin meillä on vielä yksi lihava kissa viikon hoidossa. Kissa on varmaan juhannuksen ihmetellyt, että Ooo, suurperhe!  tai  Ketkähän näistä asuu täällä? ja yrittää päätellä sitä käyttäytymisestä.

Nyt on myös täysikuun aika. Eilen oli huipussaan mutta vaikuttaa vieläkin! Energiat on huipussaan.

Mehiläisen ajatustenlukemista...

Eilen kävi hassu juttu. Menin pihalle ja kävelin polkua pitkin kuvan unikkojen ohi. Jostain kuului mehiläisen pörinää niin kuin aina. Jotenkin vaan tiesin, että nyt se on jumissa. Kävelin ohi, mutta tunne oli niin voimakas, että palasin etsimään.

Löysin kukan, jossa mehiläinen pörisi. Terälehdet olivat niin supussa, että eläin yritti kamalasti pöristen kiivetä terälehden sisäpintaa ylös, eikä onnistunut! Käänsin lehteä loivemmaksi ja mehiläinen kömpi sen reunalla ja lähti tyytyväisenä lentoon.

Tässä ihana Hertsukkainen, jolla ratsastin tiistaina.

Ihan pihalla...

Kasvihuoneessa tomaatti kukkii, kurkussa on nuppuja ja paprikassa pieniä alkuja.

Valkosipuli ja piparjuuri pärjäävät hyvin rikkaruohojen keskellä. Hesarissa luki, että kitkeä täytyy sen verran, että toivottu kasvi on voitolla.

Ihan itse siemenestä kasvatettuja lehtikaalin taimia. Hyvin ovat kasvimaalle siirron jälkeen lähteneet kasvuun.

Kuinkahan näitä säilötään talveksi?

Tänne on aamuisin ja ilatisin ihan pakko istua katselemaan ja haistelemaan. Tuoksuu hyvälle ja on rauhallista.

Mintut on päässeet ylhäiseen yksinäisyyteensä, kun valloittavat muuten muilta tilan.

Niin kun tuppaa tämä kanadanvuokkokin tekemään. On viemässä tilaa viereisiltä jaloangervoilta, jotka ei kyllä olekkaan mun lemppareita.

Oma viikonloppu...

Kun alkaa miettimään, niin yllättävän harvoin saa olla ihan yksinään kotona. Tai hetkellisesti, kun joku on tulossa tai menossa, mutta ihan kokonaan yksin. Mulla oli tämmöinen harvinainen tilaisuus, kun mies lähti viikonloppuna omiin menoihinsa ja poika on mummolla.

Sanoin puhelimessa äidillenikin, että ihanaa kun saa joskus olla ihan yksin. Äiti sanoi, että niin hänkin aina ennen toivoi, että kun saisi joskus olla iham yksin ja rauhassa ja nyt sitten saa elää tosi yksin eläkeläisenä ja leskenä. Asumme eri paikkakunnalla.

Lauantai-iltana lämmitin saunan ja turvehdin.

Turvehtiminen = mennään saunaan ja levitetään suoturvetta yltympäriinsä. Koska minulla ei ole kyseisestä tilanteesta kuvaa, piirsin sen.

Illalla katsoin elokuvaa Pieni suklaapuoti ja join kaksi lasia valkkaria. En jaksanut elokuvaa loppuun jatkoin seuraavana aamuna. Se oli hyvä!

Niin tuo pipo päässä on mun saunahattu.

Eilen aamuisen sateen jälkeen selkeni niin, että pääsin pihahommiin. istutin kasvihuoneesta kannat, gladiolukset, hajuherneet mesimarjat ja koristekurpitsat ulos ja kylvin kasvihuoneeseen salaattia ja kaksivuotisia kukkia, jotka istutan syksyllä ulos.
Kävin myös suoramyyntitorilla ja ostin lisää ruohosipulia, kukkia ja minttua. jotka istutuin kotona pihalle.
Niin ja sieni-villivihanneskeittoa ja suklaata. Ja maissin taimia!
Kasvimaaltakin alkoi vesiheinän seasta erottumaan kylvökset. Pelkäsin jo, ettei sieltä mitään nouse. Löysin porkkanat, kukkakaalit ja pavut.
Kylmät yöt ovat ihan selvästi hidastuttaneet kasvien kehitystä.
Kasvihuoneessa tomaatit, kurkut, paprikat ja kukat ovat ihan ryöhähtäneet kasvuun. Siellä on ihana käydä aamulla ennen töihinlähtöä availemassa ikkunoita, ettei päivällä tule liian kuuma.
Siellä on vaan niin ihana fiilis!

Tänään mennään tiinulille kyläilemään ja grillaamaan.   Kakku on uunissa viemisiksi, jos se nyt onnistuu. Mulla ei noitten keittiöhommien suhteen ole oikein itseluottamusta.
Ja kaikilla ihanilla lapsukaisilla alkoi lomat! Toivotan ihan kaikille koululaisille ihanaa, vapaata, lämmintä kesää!
Meidän pikkupoikakin jätti nyt ala-asteen ja näyttikin niin isolla pojalle. Kysyi multa, että en kai mä meinannut alkaa todistusten jaossa itkemään. Olin kuulemma sen näköinen ja poika vahti silmä kovana, että nolaanko mä sen.
Niin ja pikkupoika sai stipendin! Kyllä todistus olikin huikea.
Hyvä kesää, vaikka tuntuukin tuuli olevan pohjoisen puolella.

Piha elää...

Syksyllä istutetut talvivalkosipulit ovat hyvässä kasvussa.

Sataa sataa ropisee...

Iiriksen nuppuja.. kauniita

Pensasmustikka on vähän huonosti viihtynyt meillä. Tässä on nuppuja, mutta ei taida pölytys onnistua...