Aurinkoa, aurinkoa...

Tänään oli pojan koulun kevätjuhla. Se pidettiin ulkona ja aurinko paistoi meitä. Poika sai kunniamaininnan kirjallisuudesta ja lukuaineitten ka oli 9.57 :0. Mulla on ihan ihme poika! 12-vuotias. Ja on mulla toinenkin joka täytti juuri 28.
Toinenkin juhlapäivä tänään on. Mies täyttää vuosia ja on syöty kakkua ja istuttu pihalla grillaamassa pihvejä ja juotu olutta.
Tässäpä kuva Kuolan pionista, joka oli viime kesänä vasta pikku tupsukka.
Jotenkin on tänään myös haikea ja vaikea olo. Siitä on tasan vuosi, kun siskoni oli täällä. Sen jäkeen näin siskoni enää kaksi kertaa ennen kuin hän kuoli. Mulla on nimittäin vaikean vaikea talvi takana. Kuolema oli odottamaton ja yhtä- äkkinen shokki.
Nyt olen terapiassa ja syön mielialalääkkeitä, jotka mun mielestä on vaan dopingia työnantajaa varten. Ihminen ei saa surra. Täytyy pitää siinä kunnossa, että työ hoituu, vaikka tarvitsisi aikaa asioiden käsittelemiseen.
Tässä vielä kuva meidän pihalta

Yritin ladata blogiin laskuria ja kaikki tuntuikin onnistuvan muuten, mutta sitten kone ilmoittaa, ettei tallentaminen onnistunut, (vaikka olen kopioinut ja liittänyt koodin html tiedostoon.)

ONNEKSI on perjantai!

Töissä on ollut parina päivänä vähän yhteenottoa esimiehen kanssa. Tai oikeastaan olen antanut tulla tekstiä sieluni kyllyydestä ja voi että on tuntunut hyvälle. Tämä on ollut aivan oikeutettua reagointia siihen syrjimiseen ja epäoikeudenmukaisuuteen, mitä me naiset saamme kokea tällä insinöörijohtoisella työpaikalla. Eikä esimiehellä kyllä ollutkaan oikein mitään, millä puolustautua, muuta kuin vierittämällä vastuuta seuraavan esimiehen suuntaan. No, se siitä. Luulenpa ettei mikään muutu. Tähän nyt rauhottumiskuva:

Noin!

Eilen illalla olin kyllä sitten niin kiihtyneessä tilassa, että join 3 (aika isoa) lasia punaviiniä ja se kyllä nyt vähän tuntuu. Punkku on semmosta.

Viikonloppun taidan pestä kanoottini, jonka ostin käytettynä talvella. En ole koskaan moisessa värkissä istunut, mutta ei kai se ihan ylivoimaista voi olla. Se on kaksikkokajakki, niin voin ottaa pelastajan mukaan. Mietin,että kannattaisikohan sitä kokeilla jossain pienellä lähijärvellä ensi alkuun. On tässä pikkunen jokikin, mutta sen olematon virtaus näyttää mielikuvissani Niagaralta, kun kuvittelen itseni sinne huitomaan melalla.

Kesäkukkia ja lasia

Tänään lähdimme aamulla (hammaslääkärin jälkeen, 800 €) kesäkukkapuutarhalle, josta on tilattu kukat asuinkunnan istutuksiin. Olen suunnitellut istutukset jo ennen vuodenvaihdetta ja nyt käytiin vielä sopimassa vaihdoista, toimituspäivistä ym.ym.
Käynti oli ihan romanttinen, kun samalla puutarhalla tapasin mieheni yli 20 vuotta sitten. Sen kunniaksi tähän pari kukkakuvaa. Olimme siis molemmat opiskelemassa siellä. Tapasin siellä myös entisen opettajani. Ainoa, joka oli jäljellä, muut sen aikaiset on jo eläkkeellä.

Toin kotiinkin valkoisen ruukkukallan, persiljan, sekä vihreää ja punaista basilikaa. Niin ja töihin gerberan. Kotimatkalla pysähdyimme Riihimäen lasimuseoon. Siellä sai kokea iloisia jällennäkemisiä esim. sinappilasien ja jaffapullojen kanssa. Eniten kiinnosti nämä isot vanhat 1800-luvun lopun muottipuhalletut, ilmeisesti viinapullot, joita itsellänikin on muutama. Niissä on vinot kaulat ja ilmakuplia lasin sisällä.


Lisäksi oli uutta upeaa värikästä lasia. Mikä se on se olo, kun tulee ulos jostain tuollaisesta paikasta, missä on hiljaista ja rauhallista ja on saanut katsella rauhassa jotain kaunista ja hienoa. Vaikka taidenäyttelystä tai nyt lasimuseosta. On ikään kuin "valaistunut" olo. Jos joku taiteilija sattuisi lukemaan tuon lauseen niin olisi varmaan kovasti tyytyväinen. Nuo värikkäät kiekurat on siis lasivaaseja.

Kukkia ja ratsastusta...

Työpäivä on kohta alkamassa ja taivason ihan pilvessä. On ollut kaunis viikko ja pihan kasvit ovat kasvaneet ihan silmissä!

Nyt kukkivat ainakin sipulikukkien lisäksi pilvikirsikka, sammalleimu, päärynäpuu, jouluruusu ja pionin nuput on jo värittyneet. Pihamme on vasta 4 vuotta vanha ja nyt pitäisikin ottaa kuvia. 10 vuoden päästä voi vaan ihmetellä, että koska tämä muutos on tapahtunut, kun ei huomattu. Suurin haaveeni nyt on kasvihuone! Ihanin olisi sellaine, mihin mahtuisi myös oleskelemaan, niin kuin kasvihuoneen ja huvimajan yhdistelmä. Mutta kelpaisi kyllä ihan millanen tötterö vaan, kun jonkunlaisen saisi. Yläkulmassa vielä kuva kranssista, jonka tein.

Eilen oli aivan ihanaa käydä ratsastamassa. Hyppäsimme esteitä ja hevoseni oli ihan unelma. Ratsastin nuorempana useamman vuoden, mutta se jäi sitten tyypillisesti, kun alkoi nämä muut maailman menot kiinnostamaan. Niinpä 30 vuoden tauon jälkeen aloitin vuosi sitten uudestaan. Ratsastu on kuin polkupyörällä ajo, se ei unohdu kun kerran on oppinut. Tietysti opeteltavaa riittää ja monet asiat opetetaan tekemään ihan eri tavalla kun aiemmin, mutta tasapaino, istunta, hevosen liikkeet eri askellajeissa, ne oli kyllä hallinnassa niin kuin ennenkin. Olen nauttinut ratsastuksesta ihan valtavasti!