Vanhin lapsenlapsista oli mummilla pari päivää, että saa välillä olla ihan vaan ilman muita pikkuinen tyttö. Ei ole aina helppoa kolmevuotiaalla, jolla on jo kaksi pienempää sisarusta, joita paapotaan ja hoidetaan. Tuntuikin, että tyttö ihan nautti olostaan. Illalla olikin sitten melkoinen vipinä, kun sisaruksetkin tulivat. Mekastu oli melkoinen ja joku lasikin hajosi. Pikkupoikanikin puuskahti, että kauhea meteli ja lasit hajoaa, tämähän on kuin kapakkatappelussa!
Huomenna meillä vietetään pienimmän nimijuhlia.
Tänään olin ratsastamassa melkosen ilosella hevosella. Sellaista pukittelua ja takajaloilla pomppimista! Vähän osasin odottaa hevosilta outoa käytöstä johtuen siitä, että viikolla on ollut pikkutyttöjen ratsastusleirejä. Joku hevonen menettää hermonsa ihan kokonaan ja on pitkään äkäinen, yleensä muut ovat sitä mieltä, että saa tehdä mitä tykkää välittämättä mitä ratsastaja sanoo, kun ei niistä pienimmistä aloittelijoista ole ollut sanojaksi.
Kerran hevonen pomppasi kentän viereen umpihankeen ja ajattelin jo, että nyt jos se lähtee aidan yli, jota näkyi vaan 20 cm, tullaan ehkä takasin sitten, kun hevonen ei enää jaksa juosta.
Mutta sain kyllä sitten homman hanskaan, kun hevonen tajusi, ettei tätä tyttöä viedä.
Sain jopa kehuja. Mulla on kuulemma hyvä tasapaino, kun en pudonnut ja se oli ihan hallitun näköistä riekkumista!
Kyllä mä olen naurannu. Mikä luonnehdinta mun ratsastamisesta!!!
