Töitä ja harrastuksia...

Tästä tulee vielä kaunis ja ihana ikoni.

Ihan oikeesti. Nyt maalattuna on vasta pohjavärit. Ikonimaalaus tuntuu tosi hyvälle eikä ole ainakaan helppoa, vaan tosi aikaa vievää ja tarkkaa työtä. Ikonimaalauspäivinä lähden töistä aikaisemmin junalla toiseen kaupunkiin ja illalla takaisin, eli se vie noin 6 tuntia aikaa ja matkustamista, mutta tuntuu kyllä sen arvoiselta mennen tullen.

Niin ja otsikossa lukee jotain töistäkin. Mä en tiedä kauan mä enää kestän tässä työpaikassa, kun aamusta saa jo purra hammasta yhteen. Työpaikka on täynnä syrjintää, nokkimisjärjestystä ja eriarvoisuutta.
Tuntuu vaan olevan niin kaikki tiet tukossa. Ammatti on sen verran harvinainen, ettei näitä töitä ole tarjolla, vaikka olisi valmis kulkemaan töissä ympäryspaikkakunnillakin. Ei niin kuin sairaanhoitajilla tai opettajilla, joille tuntuu olevan paikkoja koko ajan auki että sen kun valitsee.
En voi myöskään jäädä vapaaherrattareksi odottelemaan, että jotain ilmaantuisi, kun on asuntolainat. Vaikka itse vielä olisikin tarpeeksi reipas, että repäisisi itsensä irti, ei mies pystyisi siihen. Saavutettua tilaa ei voi vaarantaa.
Tuntuu todella, että kaikki tiet on tukossa, jollei ihmettä tapahdu. Mitähän se tekee terveydelle, kun ikää tulee lisää. Harrastukset on kyllä ihania. Tänään joogaamaan. Mutta ei ne poista päivittäin koettua mielipahaa.

Syksyn satoa

Kehäkukat kukkivat vielä valtoimenaan kasvimaalla!

Ja porkkanamaasta nousi näin mahtavia porkkanoita. Nyt oivalsin, mikä on isojen porkkanoiden salaisuus. Se on raaka harventaminen!

Jos kaksi porkkanaa kasvaa liian lähellä toisiaan, saa kaksi puolikasta porkkanaa. Harvennusvaiheessa vaan helposti kuvittelee, että harvennan vaan vähän, niin saan enemmän porkkanoita. No niinhän se onkin, mutta ei ole kiva käsitellä miljoonaa pienen pientä porkkanaa, jotka kutistuu kuorimisen jälkeen olemattomiin.

 Lähdemme vielä tänään katsomaan tiinulia saattohoitokotiin. Tai omalta osalta se on vielä epävarmaa, kun flunssa ei ole vielä ihan kokonaan poissa.
Ajattelin viemisiksi hankkia nätin pullon, johon laitan omalinkoamaa omenatuoremehua, joka maistuu aivan ihanalle. Tiinulille voimajuomaa!

Syyspäiviä...

Viikonloppuna sain haltuuni Reiki 1:n. Tuntuu tosi hyvälle! Tänä iltana pääsen jo hoitamaan miestä, joka tuossa kävikin jo valittelemassa, kun ei nuku öisin ja ahistaa ja jne.  Apua tiedossa!
Lueskelin tuossa Tainamaaritin reikisivuja ja löysin tuntemuksia, mitä voi olla hoitajalla tai hoidettavalla. Aika jännää, että  kurssilla hoitoja tehdessä minulla oli pariakin oiretta niin voimakkaana, että kiinnitin niihin ihan ajatuksella huomiota, mutta en silti osannut ajatella, että ne johtuu reikistä, mitä tein juuri silloin.
Saa nähdä, mitä kaikkea hyvää tästä vielä seuraa!

Ulkona on upea syyspäivä, aurinko paistaa ja ruska alkaa olemaan parhaimmillaan. Kunpa pääsisi ulos!
Ikonimaalauksen opettajakin oli lähettänyt harjoitustehtävän spostissa ja huomasin sen vasta tänä aamuna. Huomenna lähden ikonimaalaukseen suoraan töistä, niinpä lähden töistä tänään aikaisemmin tekemään tehtävää. Opettelen vasta ihan alkeita ja tuntuu kovin moni mutkaiselta. Harjoituskaan ei suju ihan nopeasti kun sekoittelee värejä ja tuhraa ja tunaa.

Yltäkylläisyyttä...

Pieni omakotipihamme on antanut ihanaa satoa ja pakastin on ollut jo vähän aikaa täynnä. Kesäkurpitsaa, tomaattia, papua, omenasosetta, mustikkaa, mansikkaa, kanttarellia...
On oikein harmittanut, kun omenasato on ollut niin mahtava, eikä ole tilaa säilyttää enempää vaikka omenasosetta.
Eilen kävin sitten kirpparilla ja löysin aatamin aikaisen mehulingon, joka on niin vankkaa tekoa, että kestää varmaan muutaman sukupolven. Hinta ei ollut kuin 7.60, joten otin riskin ja ostin sen. Tai oikeastaan sen lisäksi ostin vauvan matkasängyn kympillä ja kassalla sainkin molemmat 15  euron hintaan.

Kotona hain omenoita ja kokeilin tuoremehun tekoa. Aivan ihanaa! Poikakin tykkäsi. Ja on luomua, tuoretta, lisäaineetonta ja ihanaa. Seuraava huoli oli, että pitäisi saada sitä säilöön, mutta se pakastin.
Illalla käytiin miehen kanssa katsomassa kauppojen ilmoitustaulut ja soiteltiin keltaisen pörssin ilmoituksista, mutta jos sopiva löytyikin, oli se jo mennyt.
Vielä ajoimme kunnan jätepisteen romulavan kautta ja siellähän se oli! Meidän pakastin!
Toimiva n. sadan litran arkku autotalliin kakkospakastimeksi, eikä maksanut mitään.
Nyt vaan omenamehua surruttamaan ja kasvimallakin on vielä porkkanaa, punajuurta ja lehtikaalia.
Sieneenkin voi mennä, jos ei hirvikärpäset aja pois.

Maailmankaikkeus antaa ja toivomuksilla on taipumus toteutua!

Tänä iltana olen maalaamassa ikonia, huomenna joogassa, torstaina ratsastamassa ja viikonloppuna reikikurssilla, joten omenapäiväksi jää perjantai!

Ulkona alkaa vähitellen näkymään syksyn ruskaa. Ihanaa, kaunista syksyä kaikille!

                                             Koira tulee illalla


                                             kotiin.

                                             Kun se kiertyy paikalleen

                                             ja nukahtaa,

                                             alkaa sen sydänlämpö levitä

                                             huoneisiin



                                                - Risto Rasa -

Karhupainajaisia...

Otsikko sen kertookin. Osaako kukaan edes arvata, mistä voi johtua vuosia kestäneet karhupainajaiset.
Alan tuskaantumaan, kun menee aikoja, jolloin herään joka yö kauheisiin painajaisiin. Usein karhu jahtaa minua. Joskus liikun luonnossa ja tiedän karhuja olevan ympärillä piilossa paljon. Yritän nähdä niitä ja pelkään kulkiessani minkä puun takana odottaa yllätys.
Joskus olen talossa ja karhu pyrkii sisälle. Talon seinissä saattaa olla aukkoja ja karhu kiertää taloa ja etsii sisäänpääsyä tai jotain muuta saman suuntaista. Tai sitten vaan juoksen hulluna turvapaikkaa kohti karhu perässäni ja tajuan, etten ehdi.
Tähän mennessä olen aina herännyt ennen kuin karhu saa kiinni.
Tämä asia on saanut aikaan sen, etten uskalla mennä enää metsään. Pelko on kasvanut pikkuhiljaa ja vaikka olen luonnonläheinen tyyppi, en pysty kulkemaan metsässä tarkkailematta koko ajan tiiviisti ympäristöä karhujen varalta ja läiskyttelen käsiä tai metelöin muuten, että karhut lähtisivät karkuun.
Kuulostaa ihan hullulta.
Tuntuu, että jokin asia on selvittämättä tai muuten esiintyy mulle karhun hahmossa. Unikirjojen selitykset ei jotenkin tunnu omilta.
Ehkä tämä on joku mun ihan yksityinen trauma, josta pitäisi päästä eroon.
Kaikenlaiset ehdotukset ja kommentit ovat tervetulleita. Haluaisin todella uskaltaa kulkea metsässä!

Loppukesän oloa..

Työt alkoi ja ilmat viileni (onneksi). Tuntuu loppukesälle. Töissä ei tosin viilennyt, kun talossa on ilmastointilaitteissa vikaa. Vaikkei nyt niin kamalan kuuma olekaan, niin ilma on tunkkaista ja väsyttävää. Töiden jälkeen nukuinkin miehen kainalossa (nukuttiin molemmat) puolisen tuntia. Huomenna on edessä reissu asuntomessuille. Hirveästi ei innosta, kun matka on niin pitkä. Lähtö puoli seitsemältä ja paluu 21.00

Mutta oikealla asenteella ehkä selviää...

Tämän pelargonin (Mårbacka) ostin kukattomana resuna parilla eurolla Plantagenista. Lajike on ikivanha maatiaislajike joka talvehtii hyvin ja tykkään siitä, että kukat ovat pinehköjä ja niitä on paljon. Tätä ei myöskään ole pilattu kasvunsääteillä ja jos saan talvettamisen onnistumaan, pitäisi korkeutta tulla ensi kesänä lisää.

Pihvitomaateista on tulossa valtavia!!

Nämä ostin paprikoina, mutta olen alkanut epäillä, että ovatkin chilejä, kun osa on jo punaisia ja vain parin sentin pituisia. Pitää vaan olla varuillaan kun maistaa. Jospa ovatkin Habaneroja!

Energiahoitajalta sain viestiä, että soliseva vesi olisi hyvä ja vesi on mulle läheinen elementti. Niinpä tänään poikkesin liikkeeseen, jossa niitä myydään ja siellä oli muutaman kappaleen erä näitä tarjouksessa. Siellä se nyt solisee! Ja totta, hiljaisessa veden solinassa oli ihanaa meditoida. Sattumaa ei ole!