Toinen villatakki valmis...

Eli nyt on edellisen villatakin saajan 2 vuotiaan pikkusiskon villatakki valmis!

Kaulus näyttää kuvassa hassulta, mutta ei oikeasti kurista. Uusi Novita lehtikin on ilmestynyt, mutta en vielä ole saanut

 käsiini. Tekisi mieli neuloa itselle joku villapaita tai takki.

Tulin juuri lenkiltä Junnan kanssa. Junna on ollut meillä nyt kolmisen viikkoa. Luulisi kohta näkyvän kiloissakin, kun se toi mukanaan enemmän kuin 5 tuntia lenkkeilyä viikossa. Niin, luulisi, mutta vaaka näyttää itsepäisesti samaa lukemaa kuin joulun jälkeen, vaikka olen aloittanut uudestaan kuntosalinkin väh. 2 kertaa viikossa.

Kahtena päivänä pitempi lenkki jää muiden huoleksi, kun itsellä on muuta menoa.

Mies ja poika tuli hiihtämästä ja mies paistoi lettuja. Letunsyöntiin!

Ai, tässäkö syy siihen, ettei  lukemat muutu!

Enkeleitä...

Lorna Byrne saapuu helsinkiin 26.3. Eilen oli täysi työ varata netin kautta lippua. Unohdin ihan totaalisesti pankin käyttäjätunnuksen! Yritin vaikka mitä ja välillä luovutinkin ainakin kahteen kertaan. Mutta asia vaivasi ja halusin oikeasti mennä katsomaan ja noin kahdennellakymmenennellä (vaikea sana kirjoittaa) kerralla  maksaminen onnistui.

Välillä ajattelin, että ylhäältä yritetään tiedottaa mulle, etten menisi. Jos jääräpäisesti tekee opastusta vastaan, koska itse haluaa, ei siitä seuraa mitään hyvää. Mutta en voi ymmärtää mitä muuta Byrnen kuuntelusta voi seurata kun hyvää. Eihän voi tietää, vaikka mulle olisi opetettu vaikka sinnikkyyttä, etten luovuta!

Itselläni ei ole Byrnen kirjaa, mutta eräs ystävä lainasi sen kerran. Sisältö oli ihana, mutta hirveän huonosti kirjoitettu. Kirjallisuutena tämä ei ole oikein mistään kotoisin, mutta tässä merkitsevätkin muut asiat.
Kun Tiinuli oli syksyllä saattohoitokodissa, ostin kirjan ja lähetin Tiinulille lahjaksi. Tiinuli oli ahkera käsityön harrastaja, muttei oikein loppuaikoina enää pystynyt ja jaksanut neuloa. Ajattelin, että lukemisesta voisi olla ajanvietteeksi. Tiinuli kertoi, ettei olisi malttanut jättää kirjaa käsistään ja oli pettynyt, kun se loppui.
Siitä tuli hyvä mieli. Tuntui, että oli pystynyt ihan pikkusen auttamaan järkyttävässä tilanteessa.

Neulomista...

Ensi viikolla on tiivis viikko ja kun Junna vasta opettelee elämistä meillä, siirsin kolme hiihtoloma vapaatani ensi viikolle. Junnan ensimmäisen viikon on poika ollut lomalla ja sen seurana päivisin. Ensi viikolla Junna saa viettää siis kaksi päivää omin päin.
Joulutauon jälkeen ensi viikolla alkaa taas ikonimaalaus ja jooga. Lisäksi varasin ajan kuntosalille alkukartoitukseen ja vielä iltoihin mahtuu yksi vamhempainilta koululla.

Olen kutonut innokkaasti muutaman päivän ja tässä tulos:

Tadaa! Villatakki juuri 4 v täyttäneelle. Nappien kanssa meinasi todella tulla ongelma. Olisin halunnut jotkut kivat "lastennapit", mutta tästä kylästä ei käsityötarvikkeita löydy. Etsin kaupungista Eurokankaasta, ei sopivia. Yhdestä lankakupasta löytyi sitten lajitelmapakkaus ja kotona vasta huomasin,että lajitelmassa ei ollut kuutta samanväristä ja kokoista nappia. Niinpä tuli sitten "lastennapit" erivärisistä napeista.
Malli oli ihanan helppo. Siitä saa sen kuvan, että osaisin pitsineuletta, mitä en osaa.
Lähikuva:

Työn alla on jo villatakki 2- vuotiaalle pikkusisolle Novitan Kukkaketo-langasta.

Pikkukoiran talvi...

...on yhtä palelemista!
Paitsi että tänään innostuin ompelemaan Junnalle takin vanhasta toppatakistani. Junnalla on ollut pennut ja imetyksen jälkeen esiintyy usein anemiaa ja siksi koira palelee tosi herkästi. Näin kertoi eläinlääkäri.
Turkki on myös pentujen jäljiltä ohut. Toivon niin, että pakkaset laskisi!

Huomatkaa nerokas tasku! Meidän koira kantaa itse omat kakkapussinsa.
Kuvassa Junna on paljain jaloin, mutta ostin sille myös tossut. Junna ei halunnut ottaa ulkona askeltakaan, vaan katsoi pyytävästi että pääsisi syliin. Tossut auttoivat  ja ulkoilu sujuu paremmin.
Ja se on siis niiiin söpö punaisissa pikku tossuissaan!

Takin kiinnilaittamisessa hyödynsin toppatakin nepparit. hihat on pehmeää kaksinkertaista trikoota. Jospa se helpottaisi liikkumista.

Uusi perheenjäsen...

Tänään meilla muutti tämmöinen pieni venäläistyttö! Aivan uskomattoman suloinen!
Tyttö on nimeltään Junna ja jo kolmevuotias. Edellinen omistaja luopui siitä lapsen astman takia. Olimme kyllä jo pitempään pitäneet silmällä meille sopivaa koiraa. Olimme ajatelleet, että sen ei välttämättä tarvitse olla ihan pentu ja pienikokoinenkin voisi olla monessa suhteessa helpompi kuin iso, mitä kaikki koiramme ovat aina olleet. Nyt onkin pieniä suhtautumisvaikeuksia, kun ei vielä ole oikein orientoitunut pieneen koiraan. Pelästyn, kun koira esim. hyppää sohvan käsinojalle ja pelästyn, että se putoaa ja sattuu.
Junnalla oli tavaransa mukana ja siellä pieni punainen koirantakki! Ihanaa pääsen pukemaan koiraa!
Entiset isot karvaturrit eivät ole takkia kaivanneet. Ehdin jo käydä ostamassa lisäksi toisen neuletakin, joka suojaa paremmin vatsaa.
Ja oottakaahan kun ehdin neulomaan koiranvillapaitoja!
Kun vaan menisi alkusopeutuminen hyvin. Säälittää jos toinen kovasti ikävöi. Mutta eiköhän se siitä lähde rullaamaan...

Kasvihuoneen välipäivät...

Välipäivät Joulun ja Uudenvuoden välillä, tämän ja ensivuoden välillä ja syksyn ja kevään välillä.

Tuuliviiri on vieläkin vinossa syksyisen myrskyn jäljiltä. Viiriin ei osunut mikään, vaan se vääntyi ihan tuulen voimasta!

Kyllä mä käyn tuolla istuksimassa nyt talvellakin. Siellä on niin ihana tunnelma. Nyt paikalla on vielä ylimäräisiä tuoleja. 50- päivilläni huoneessa oli pöydän päällä näkyvällä keittimellä glögipannu kuumana. Kuvan alareunassa näkyvä pallukka on osa petrolilämmitintä, jonka ostin kierrätyskeskuksesta.
Huone oli niin lämmin, että ikkunat sulivat. Tunnelma oli myös niin glögien äärellä, niin kuin huoneessani aina.
Harmi, etten saa kamerallani kuvia huoneesta pimeään aikaan. Se on niin kaunis kynttilöiden valossa.

Tauon jälkeen...

En ole kirjoittanut aikoihin ja olin jo sitä mieltä ettei koskaan. Olin pari kertaa hävittämässä vanhoja juttuja, mutta sitten ajattelin, että siellä menee paljon hukkaan... kuviakin.
Aika paljon on tapahtunut. Tiinuli, ystäväni ja sukulaiseni on kuollut.  Tiinulin tytär  jatkaa äitinsä jalanjälkiä ja alkoi kirjoittamaan blogia. Tuoreimmassa blogissa mainittu 8- vuotias on kummityttöni.
Vie aikaa, ennenkuin Tiinulin perhe pääsee asiasta yli, mutta joskus tulee hetki, jolloin nämä tapahtumat jäävät osaksi elettyä elämää.

Edellisessä postauksessa esittelin ikonia, jossa oli pohjavärit paikallaan. Ikoni ei vieläkään ole valmis!
Se on todella niin hidasta, kun näin aloittelijana ei osaa vielä ilman ohjausta edetä, vaan kaikki tapahtuu tunneilla. Lukukausikin loppui niin aikaisin, että maalaamiseen tuli joulun ajaksi pitkä tauko.
Tämänhetkinen tilanne:

Sädekehä ei todellakaan jää tuon väriseksi, vaan punainen on lehtikultauksen alusväri.

Jos nyt en satukkaan kirjoittamaan tänne taas muutamaan kuukauteen, niin Ihanaa ensi vuotta sille, joka tämän lukee!
Tai ehkä innostun ja kirjoitan jo huomenna : )