Asiasta toiseen...

Katsoin äsken netistä videon, jonka Mikael Junger oli tehnyt vaimolleen Marialle. Siis ihanasti tehty ja kaunis, mutta vähän ihmetytti, että onko suhteessa julkisuudella noin vahva sija? Kuvituksena rakkausvideossa kun oli lööppejä ja kansikuvia. Ei kai ne kerro ihmisestä tai rakkaudesta mitään. Mutta ehkä Junger olisi voinut tehdä toisenlaisenkin, mutta tämä oli se minkä laittoi julkisuuteen. Mutta kuitenkin?

Videon lopussa Junger kehotti pitämään päiväkirjaa ja se herätti sellaisen ajatuksen, että kuinka on, kokeneemmat blogin pitäjät, toimiiko blogi päiväkirjana, jota on kiva katsoa jonkun vuoden päästä. Tuoko se muistoja ja tunteita, jotka muuten olisivat kadonneet?

Itselläni on vanhoja kalentereita, ihan työjuttuja ja menoja varten. Mutta niitä selatessa muistui asioita mieleen ja toivoin, että olisin silloin kirjoittanut enemmän.

Mutta nyt vaihteeksi pihalle:

Mansikanraakileita on valtavasti, mutta luulen, etten muuta tule näkemäänkään, kun naapurissa asuu niin ahkera orava. Se käy säännöllisesti tarkistamassa, joko näkyy punaista. Keväämmällä ostin mansikka-amppelin, joka tuotti kyllä satoa hyvin oravalle. Nostin amppelin paikkaan, johon orava ei pääse ja ostin oravalle kaupasta ulkolaisia mansikoita, joita laitoin pari pihalle (ihan tosi, näinkin voi tehdä). Orava kävi kyllä hakemassa ne ja söi samalla puolet kukkivasta ruukkuauringonkukasta. Se oli varmaan ihastunut ja ajatteli, että onkohan mulla synttärit!

Mä olen tällänen suurpiirteinen ihminen ja porkkanansiemenetkin tuli huitaistua kasvimaalle niin, että 95% joutuu harventamaan, jos haluaa porkkanoita.

Niinpä nyt yritän pelastaa tilannetta istuttamalla harventamiani taimia niille paljaille laikuille, joita fasaanit ovat ihan kiitettävästi järjestäneet varsinkin papujen ja herneiden sekaan. Siis fasaaniuros makasi kasvimaalla ja söi!