Pilvinen päivä.
Edellisen postauksen jälkeen lähdimme Oslosta ajelemaan kohti vuoria. Jo ensimmäiset nyppylät saivat meidät innostumaan, kun emme vielä tienneet, mitä oli tulossa. Yläkuvassa kivitorneja, joilla ihmiset ovat merkanneet käyneensä vuorilla. Ne ovat kivan näköisiä ja niitä oli paljon. Ajattelen mieluummin, että ne ovat peikkojen viestejä toisilleen!
Tie kulki ylös ja alas vuoria. Välillä olimme tunnelissa Atlantin alla, välillä kiipesimme serpentiiniteitä pilvien yläpuolelle lumikenttien tasalle.
Eläinrakkaana ihmisenä minun oli tietysti kuvattava jokainen elukka, joka tielle sattui. Ja ihania olivatkin! Eläimiä, joita näin, mutten saanut kuvaa oli kauris (tai mikähän sen oikea laji on? Bampi?) ja kettu.
Vuoristo oli niin uskomattoman kaunis! Kyllä etelän matkat ja kaupunkilomat häviää tälle mennen tullen. Luulisi,että ylhäällä olisi tuulista, mutta ei. Oli niin tyyntä, hiljaista ja vuorista huokui rauha.
Tuntuu vieläkin, kotiintulon jälkeen, että ympäristö kosketti niin syvälle,että jotain tästä rauhastä jäi omaan sieluun. Ja kaikkihan me tallennetaankin alitajuntaan.
Edellisen postauksen jälkeen lähdimme Oslosta ajelemaan kohti vuoria. Jo ensimmäiset nyppylät saivat meidät innostumaan, kun emme vielä tienneet, mitä oli tulossa. Yläkuvassa kivitorneja, joilla ihmiset ovat merkanneet käyneensä vuorilla. Ne ovat kivan näköisiä ja niitä oli paljon. Ajattelen mieluummin, että ne ovat peikkojen viestejä toisilleen!
Tie kulki ylös ja alas vuoria. Välillä olimme tunnelissa Atlantin alla, välillä kiipesimme serpentiiniteitä pilvien yläpuolelle lumikenttien tasalle.
Eläinrakkaana ihmisenä minun oli tietysti kuvattava jokainen elukka, joka tielle sattui. Ja ihania olivatkin! Eläimiä, joita näin, mutten saanut kuvaa oli kauris (tai mikähän sen oikea laji on? Bampi?) ja kettu.
Vuoristo oli niin uskomattoman kaunis! Kyllä etelän matkat ja kaupunkilomat häviää tälle mennen tullen. Luulisi,että ylhäällä olisi tuulista, mutta ei. Oli niin tyyntä, hiljaista ja vuorista huokui rauha.
Tuntuu vieläkin, kotiintulon jälkeen, että ympäristö kosketti niin syvälle,että jotain tästä rauhastä jäi omaan sieluun. Ja kaikkihan me tallennetaankin alitajuntaan.Ainoa ääni monesti oli vuorilta laskevien koskien ja purojen ääni.
Tänne haluan palata vielä uudelleen!
Tänne haluan palata vielä uudelleen! Kotiinkin oli ihana tulla. Kun on vähän aikaa pois, aina ovella tullessa huomaa, miten kaunis ja tilava koti meillä on. Pidän tätä ihan ylellisyytenä, vaikkei meillä mikään "ylellisyyskoti" olekkaan. Me vaan tykätään siitä!
2 kommenttia:
Ihania maisemia! Tuonne haluan joskus itekki!
Upeita kuvia upeista maisemista. Reissussa on mukava käyda mutta niin se on minustakin että oma koti on kuitenkin se paras paikka.
Lähetä kommentti