maanantai 10. elokuuta 2009

Siskon hauta...

Nyt pitäisi löytää kaunis nimikyltti siskon haudalle. Tällä hetkellä siellä on vain väliaikainen nimilappu. Hauta on uurnahauta, jolla on pieni luonnonkivi, johon nimi kiinnitetään. Varmaankin siihen tulee tämänlainen käärömalli. Siskon nimi ei sitten tosiaan ole tämä mikä kuvassa. Tämä on netistä otettu malli. Minusta tämä jumalanäiti kuva on käärössä kaunis. En vain tiedä onko sitä mahdollista saada ja mitä tämä yleensä maksaa. Kuva ei tietysti ole ihan luterilainen, mutta siskoni ei kuulunutkaan kirkkoon. Ja kuva voisi olla harrastekuva, koska siskoni oli taitava ikonimaalari. teksti saisi olla myös kaunokirjoitusta.


Paljon hoitamista on ollut kaikenmaailman asioissa, perunkirjoituksissa ja hautajaisissa, mutta silti vaan tuntuu, että rintaa puristaa kun joutuu siskolleen hautaa laittamaan.
Mä haluaisin siitä niin kauniin!



Jos ei jumalanäiti- kuvaa saa on mahdollista laittaa joku tälläinen reliefi nimikäärön lisäksi. Peura tuossa on aika dramaattinen, kaunis, mutta ehkä vähän ahdistava. Ikäänkuin tuskasta vääntynyt.

Tämä Kotka kertoisi tärkeitä asioita lapsuuden perheemme historiasta ja taustasta, jotka vaikuttivat niin moneen siskoni elämässä.



Tämä kyyhky kiven päällä on myös koskettava. Kertoo surusta.


Tämä siili ei olisi niin surullinen ja muistuttaisi kuitenkin joistain siskoni piirteistä. Kuten sulkeutuneisuudesta ja siitä miten tuska pidetään sisällä, kunnes ei enää jakseta.
Siskoni lopetti elämänsä lääkkeillä.
Suru sellaiseta on erilaista. Silloin ei surra vain menettämistä ja mitä kuolleelta jäi kokematta, vaan sitä tuskaa minkä kuollut koki niin täydellisen yksin..
En pysty kirjoittamaan enempää..

3 kommenttia:

Tiinuli kirjoitti...

Lämmin hali sinulle !! En pysty edes kuvittelemaan kuinka pahalta sinusta tuntuu.

Anonyymi kirjoitti...

"..jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole
syvälle maahan syvälle sen pimeään hiljaisuuteen
niin se jää yksin, mutta jos se kuolee
se syntyy uudestaan Jeesuksessa
kokonaan hänen valossaan "

...tähän on vaikea sanoa mitään, mutta on yksi Lassi Nummen runo, jonka, yllättävää kyllä, olen kirjoittanut kirjaan, joka on sinun siskosi sitoma...runo kaipauksesta kuoleman edessä, ehkä tuttukin, mutta mulle ollut tärkeä..
" Saatoin arvata, että kaipaisin sinua, että
moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja
monimutkaista.

En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että
autius ei olisi

jossakin,vaan kaikessa, kaikkialla.
Että suru asettuisi taloksi. Että
kaipaus tuntuisi
joka hetki "

- DDW -

illusiah kirjoitti...

Kiitos teille molemmille. Ihanaa,että sulla on se kirja! Etsin sen runon.