Minä olen....

Niin ja näiden ruusujen kera Lämmintä ystävänpäivää!

Eilen suunnistin kohti Espoon Dipolia Minä olen messuille. Perille tullessa kauhistuin, mahtuuko Dipoliin edes sisälle. P-paikat oli kaikki täynnä ja lisäksi jokaikinen auton kokoinen läntti lähialueella. Ajelin pitkin lähiseutuja 20 min ennenkuin löysin paikan, mihin uskalsin jättää auton. Sittenkin sakkoja peläten.
No mahtui Dipoliin sisään senään. Ennen olen käynyt Hengen ja tiedon messuilla Suomalaisella yhteiskoululla ja tuntui, että jotenkin siellä on intiimimpi tunnelma, eikä ole ehkä ihan niin isot markkinat kuin nämä. Mutta oli sitten ihan kivaa. Tapasin ystävän, jota en ole tavannut pariinkymmeneen vuoteen ja kävimme yhdessä kuuntelemassa luennon, jolla myös meditoitiin. Jäi hyvä mieli.
Kotiin lähti tuliaisiksi korvikset, Coelhon Veronika tahtoo kuolla, kirja Luovasta visualisoinnista, joka tuntuu tosi mielenkiintoiselta, Women energy-teetä, vihreää teetä ja suklaa-teetä, ruususuolaa ja intiaanisokeria.
           Meditaatio on kiinnostanut minua jo pitkän aikaa ja jonkun verran olen harrastanutkin. Haluaisin sen osaksi jokapäiväistä elämää, mutta kun ain tuntuu, ettei ole rauhallista hetkeä, jolloin saisi olla yksin rauhassa. Nyt niskasta kiinni ja alan järjestämään sellaisen hetken. Ystäväni kertoi vetävänsä kotipaikkakunnallaan meditaatio-ryhmää, mutta tällaisella pikkukylällä tuollaisesta voi vain haaveilla!

Nyt puurolle ja sen jälkeen suunnistan hevostallille!
Tai jos pikkusen meditoisi ensin...