On oikein harmittanut, kun omenasato on ollut niin mahtava, eikä ole tilaa säilyttää enempää vaikka omenasosetta.
Eilen kävin sitten kirpparilla ja löysin aatamin aikaisen mehulingon, joka on niin vankkaa tekoa, että kestää varmaan muutaman sukupolven. Hinta ei ollut kuin 7.60, joten otin riskin ja ostin sen. Tai oikeastaan sen lisäksi ostin vauvan matkasängyn kympillä ja kassalla sainkin molemmat 15 euron hintaan.
Kotona hain omenoita ja kokeilin tuoremehun tekoa. Aivan ihanaa! Poikakin tykkäsi. Ja on luomua, tuoretta, lisäaineetonta ja ihanaa. Seuraava huoli oli, että pitäisi saada sitä säilöön, mutta se pakastin.
Illalla käytiin miehen kanssa katsomassa kauppojen ilmoitustaulut ja soiteltiin keltaisen pörssin ilmoituksista, mutta jos sopiva löytyikin, oli se jo mennyt.
Vielä ajoimme kunnan jätepisteen romulavan kautta ja siellähän se oli! Meidän pakastin!
Toimiva n. sadan litran arkku autotalliin kakkospakastimeksi, eikä maksanut mitään.
Nyt vaan omenamehua surruttamaan ja kasvimallakin on vielä porkkanaa, punajuurta ja lehtikaalia.
Sieneenkin voi mennä, jos ei hirvikärpäset aja pois.
Maailmankaikkeus antaa ja toivomuksilla on taipumus toteutua!
Tänä iltana olen maalaamassa ikonia, huomenna joogassa, torstaina ratsastamassa ja viikonloppuna reikikurssilla, joten omenapäiväksi jää perjantai!
Ulkona alkaa vähitellen näkymään syksyn ruskaa. Ihanaa, kaunista syksyä kaikille!
1 kommentti:
Meidänkin kätköistä löytyi vanha mehulinko ja poika vei sen kotiinsa, siellä miniän kanssa surruttivat mehua.
Lähetä kommentti