Töitä ja harrastuksia...

Tästä tulee vielä kaunis ja ihana ikoni.

Ihan oikeesti. Nyt maalattuna on vasta pohjavärit. Ikonimaalaus tuntuu tosi hyvälle eikä ole ainakaan helppoa, vaan tosi aikaa vievää ja tarkkaa työtä. Ikonimaalauspäivinä lähden töistä aikaisemmin junalla toiseen kaupunkiin ja illalla takaisin, eli se vie noin 6 tuntia aikaa ja matkustamista, mutta tuntuu kyllä sen arvoiselta mennen tullen.

Niin ja otsikossa lukee jotain töistäkin. Mä en tiedä kauan mä enää kestän tässä työpaikassa, kun aamusta saa jo purra hammasta yhteen. Työpaikka on täynnä syrjintää, nokkimisjärjestystä ja eriarvoisuutta.
Tuntuu vaan olevan niin kaikki tiet tukossa. Ammatti on sen verran harvinainen, ettei näitä töitä ole tarjolla, vaikka olisi valmis kulkemaan töissä ympäryspaikkakunnillakin. Ei niin kuin sairaanhoitajilla tai opettajilla, joille tuntuu olevan paikkoja koko ajan auki että sen kun valitsee.
En voi myöskään jäädä vapaaherrattareksi odottelemaan, että jotain ilmaantuisi, kun on asuntolainat. Vaikka itse vielä olisikin tarpeeksi reipas, että repäisisi itsensä irti, ei mies pystyisi siihen. Saavutettua tilaa ei voi vaarantaa.
Tuntuu todella, että kaikki tiet on tukossa, jollei ihmettä tapahdu. Mitähän se tekee terveydelle, kun ikää tulee lisää. Harrastukset on kyllä ihania. Tänään joogaamaan. Mutta ei ne poista päivittäin koettua mielipahaa.