lauantai 15. tammikuuta 2011

Enkeleitä...

Lorna Byrne saapuu helsinkiin 26.3. Eilen oli täysi työ varata netin kautta lippua. Unohdin ihan totaalisesti pankin käyttäjätunnuksen! Yritin vaikka mitä ja välillä luovutinkin ainakin kahteen kertaan. Mutta asia vaivasi ja halusin oikeasti mennä katsomaan ja noin kahdennellakymmenennellä (vaikea sana kirjoittaa) kerralla  maksaminen onnistui.
Välillä ajattelin, että ylhäältä yritetään tiedottaa mulle, etten menisi. Jos jääräpäisesti tekee opastusta vastaan, koska itse haluaa, ei siitä seuraa mitään hyvää. Mutta en voi ymmärtää mitä muuta Byrnen kuuntelusta voi seurata kun hyvää. Eihän voi tietää, vaikka mulle olisi opetettu vaikka sinnikkyyttä, etten luovuta!

Itselläni ei ole Byrnen kirjaa, mutta eräs ystävä lainasi sen kerran. Sisältö oli ihana, mutta hirveän huonosti kirjoitettu. Kirjallisuutena tämä ei ole oikein mistään kotoisin, mutta tässä merkitsevätkin muut asiat.
Kun Tiinuli oli syksyllä saattohoitokodissa, ostin kirjan ja lähetin Tiinulille lahjaksi. Tiinuli oli ahkera käsityön harrastaja, muttei oikein loppuaikoina enää pystynyt ja jaksanut neuloa. Ajattelin, että lukemisesta voisi olla ajanvietteeksi. Tiinuli kertoi, ettei olisi malttanut jättää kirjaa käsistään ja oli pettynyt, kun se loppui.
Siitä tuli hyvä mieli. Tuntui, että oli pystynyt ihan pikkusen auttamaan järkyttävässä tilanteessa.

1 kommentti:

Possumamma kirjoitti...

Pitääkin muistaa pyytää äiteeltä toi Lornan kirja luettavaksi, se, kun on vissiinkin saanut sen itse jo luetuksi:)

Toivottavasti on antoisa tapaaminen Lornan kanssa!