maanantai 22. maaliskuuta 2010

Sattumaa ei ...

En oikein tiedä mitä on tapahtumassa, tai tiedän, mutta voin vaan ihmetyksellä seurata. Kirjoitin jo
aikaisemmin, miten mun elämään marssitetaan ihmisisä taaksejääneistä elämänvaiheista. Sain viestiä siitä, miten menneestä pitäisi ottaa käyttökelpoinen mukaan, se, mitä ei silloin ottanut täysin käyttöönsä. Lahjoja, joita ei täysin ottanut käyttöönsä, ei osannut, ei uskonut itseensä. Ajatteli asioita muiden silmin, mikä ei koskaan ole tehnyt ketään muuta kuin onnettomaksi. Onneton jakaa ympärilleenkin vaan onnetonta energiaa.

Nyt törmäilen asioihin, joita en voi pitää sattumana ja jotka kuljettavat kohti uutta suuntaa. Se on vapauttavaa ja turvallista tuntea, että meillä kaikilla on auttajia jotka auttavat kun pyydämme ja uskomme mitä silmiemme edessä näytetään.
Jos ei ole valmis vapautumaan vanhoista kaavoista ja pitää pelkuruuttaan tiukasti kontrollista kiinni, voi olla täysin sokea mahdollisuuksille, mitä meille tarjotaan.
Tämä teksti tulee vaan lujasta tunteesta, enkä tiedä onko siinä lukijalle järjen häivää : ) mutta omahan on blogini!
Tällä viikolla olen menossa työpaikkahaastatteluunkin. En tiedä, onko sillä jutulla käytännössä mahdollista onnistua. <- Myttyyn menon pohjustusta. Mutta varmasti käy, niin kuin on tarkoitettu ja vaan parhaaksi mulle! Joten asiaa ei tarvitse edes jännittää muuta kuin sopivassa määrin.

1 kommentti:

junika kirjoitti...

Minä olen kokenut kuluneen puolen vuoden aikana samanlaisia asioita. Olen välillä ihan hämmästyksissäni asioista ja yhteyksistä ja en ole ehkä ihan valmis kaikkeen -- ainakin olen joutunut hetkeksi etäämmälle näistä kokemuksista.