Mandala

Mandalaprojektini on vähän edistynyt. Tässä kuvassa on pussukoita, joissa on erivärisiä mosaiikkeja, eli olen urakalla hajottanut astioita ja laattoja.

Tässä työmaa... alustana olevaan 50x50 betonilaattaan mandala on tarkoitus tehdä. Hakkasin vasaralla astioita ym. palasiksi (mm. yhden vähän hajonneen kristallilasin). Välillä kävin laastaroimassa sormia.

Olen pitkään halunnut tehdä makuuhuoneelle jotakin. Nyt harmittaa tuo tapetti, minkä aikanaan valitsin. Halusin silloin lämpimän värin, koska huone on pohjoiseen ja sinne ei päivä paljon paista. Kulmakaappi on 40-luvulta mummoni vanha ja sen suhteen olen kahden vaiheilla. Se ei vielä ole mitään antiikkia. Raaskinko maalata sen valkoiseksi? Punaiset osat maalaisin harmaaksi tai beigeksi. Ehdotuksia???

Kuvan ottamisen jälkeen olen muuttanut huoneen järjestystä niin, että kaapille on nurkassa enenmmän tilaa.

Kirpparilta löysin ihanat verhot! Kuinka kukaan on raaskinut luopua niistä.

Vasemmalla reunan brodeeraus tarkemmin.

Kirpparilta ja vielä samalta verhoreissulta on tämä tyynyliina makuuhuoneessa sängyllä.

Tässä vielä pöytäliina, jonka tilasin Gudrun Sjödeniltä. Liinoja oli ollut myös valkopohjaisia (varmaan upeita) mutta olivat loppuneet.

Sain raahattua ruhoni tänään kuntosalillekin pitkästä aikaa. Nyt vähän jomottelee rannetta, vanhuus tulee...

Lauantai-iltaa

Ruokapöydällä on ruukkukasvina koristetupakka.

Ensimmäiset kehäkukat ovat aukeamassa.

Olemme käyneet viikolla pari kertaa järvessä uimassa ja keräsin sieltä pari lumpeenkukan nuppua ja lehtiä "leikkokukaksi" vesilammikkoomme. Nuput olivat vielä ihan raakileita ja yksi niistä on vasta avautunut. Hyvin lumpeet kestävät lammessa. Simpukankuoret ovat altaanpohjalla samoin kun merestä otettu hioutunut puunpala. Ei se vesi ihan noin kirkkaalta näytä kuin kuvassa.
Ihanat pienet pojantyttäret kävi mummia katsomassa. Olen kyllä jonkin verran alle viiskymppinen, mutta kolmas lapsenlapsi jo tulossa.

Tähän vielä pari kuvaa söpöläisistä ja uudesta hatusta!

Pienempi vasta harjoittelee seisomista ilman tukea ja voi käydä näin:

Asiasta toiseen...

Katsoin äsken netistä videon, jonka Mikael Junger oli tehnyt vaimolleen Marialle. Siis ihanasti tehty ja kaunis, mutta vähän ihmetytti, että onko suhteessa julkisuudella noin vahva sija? Kuvituksena rakkausvideossa kun oli lööppejä ja kansikuvia. Ei kai ne kerro ihmisestä tai rakkaudesta mitään. Mutta ehkä Junger olisi voinut tehdä toisenlaisenkin, mutta tämä oli se minkä laittoi julkisuuteen. Mutta kuitenkin?

Videon lopussa Junger kehotti pitämään päiväkirjaa ja se herätti sellaisen ajatuksen, että kuinka on, kokeneemmat blogin pitäjät, toimiiko blogi päiväkirjana, jota on kiva katsoa jonkun vuoden päästä. Tuoko se muistoja ja tunteita, jotka muuten olisivat kadonneet?

Itselläni on vanhoja kalentereita, ihan työjuttuja ja menoja varten. Mutta niitä selatessa muistui asioita mieleen ja toivoin, että olisin silloin kirjoittanut enemmän.

Mutta nyt vaihteeksi pihalle:

Mansikanraakileita on valtavasti, mutta luulen, etten muuta tule näkemäänkään, kun naapurissa asuu niin ahkera orava. Se käy säännöllisesti tarkistamassa, joko näkyy punaista. Keväämmällä ostin mansikka-amppelin, joka tuotti kyllä satoa hyvin oravalle. Nostin amppelin paikkaan, johon orava ei pääse ja ostin oravalle kaupasta ulkolaisia mansikoita, joita laitoin pari pihalle (ihan tosi, näinkin voi tehdä). Orava kävi kyllä hakemassa ne ja söi samalla puolet kukkivasta ruukkuauringonkukasta. Se oli varmaan ihastunut ja ajatteli, että onkohan mulla synttärit!

Mä olen tällänen suurpiirteinen ihminen ja porkkanansiemenetkin tuli huitaistua kasvimaalle niin, että 95% joutuu harventamaan, jos haluaa porkkanoita.

Niinpä nyt yritän pelastaa tilannetta istuttamalla harventamiani taimia niille paljaille laikuille, joita fasaanit ovat ihan kiitettävästi järjestäneet varsinkin papujen ja herneiden sekaan. Siis fasaaniuros makasi kasvimaalla ja söi!

Heinäseipäitä ym.

Asumme ihan tavallisella omakotialueella, onneksi kuitenkin vanhojen talojen ja puiden ympäröimänä, vaikka oma talomme on vasta 4 v. Takanamme on vanhaa vijelemätöntä peltoa ja mieheni kävi omistajalta kysymässä sopiiko sinne tehdä heinäseipäitä! Kummituksia, niin kuin lapsena sanoimme. Nyt meidän keittiön ikkunasta on näin ihana ja viehättävä näky!

Oikeastaan ne näyttävät vielä paremmilta nyt muutaman päivän jälkeen kun väri on alkanut muuttua ja erottuvat paremmin taustasta.Mitään käyttöä heinille ei ole, jos ei vähän oteta marsun ruuaksi varastoon. ne on olemassa ihan vaan maisemallisista syistä.

Kävin eilen ostamassa kirpparilta eri värisiä lautasia, jotka meinaan hajottaa ja tehdä mosaiikkityön. Ajatuksena on tehdä mandala 50x50 kokoiseen betonilaattaan. Laatan voi sitten laittaa yksityiskohdaksi pihalle tai sinne tulevaan kasvihuoneeseen. Löysin ohjeita mandalan tekemiseen, mitä eri alueet kuvastaa, joten nyt voin paneutua ajatuksella työhön. Kesälomalla on tarkoitus aloittaa. Laitan tänne kuvia, kun niitä tulee.

Tämän kuvan nappasin tuolla maalla liikuttaessa. Rakennus on ilmeisesti osa vanhaa sahaa. Eikö ole upeaa puurakentamista ihan vaan ulkorakennukseksi. Nykyään tähän käytettäisiin peltisiä elementtejä. Sääli kun tällaiset lahoavat pois, niin mitä jää jäljelle. Enää 3 päivää kesäloman alkuun!

Saaressa

Luvattiin upeaa viikonloppua janiinhän se enimmäkseen olikin, mutta olisi se tuulinen ja sateinen päivä voinut sattua sunnuntaiksi. Onneksi lähdimme saareen heti kun töistä pääsimme, niin ehti perjantai-illan nauttia auringosta. Kävelin rannalla kameran kanssa...

Tämä upean upea hiekkaranta oli vielä muutama vuosi sitten aika suuri ja on surkeaa nähdä millaista vauhtia rehevöityminen etenee... Paljaan hiekan osuus pienenee vuosi vuodelta.

Kaunishan paikka on ja siellä kasvaa paljon mielenkiintoisia merenrantakasveja.

Merinätkelmä Upeaa sianpuolamattoa..

Ja tässä tämä kiva pikku kasvi, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Sen lehtiasento on hauska. Useinhan lehdet ovat kierteisesti, jotta alemmatkin lehdet saavat aurinkoa ja yhteyttävät hyvin. Tämä elää niin paahteisilal ja kuivilla paikoilla, että lehdet ovat päällekkäin eli ylempi varjostaa aina alempaa. Kasvi pyrkii säätelemään haihtumista.

Aurinko laskee..
Ja tähän vielä kaikista harvinaisin löytö! Ystäväni löysi tämän, eikä halunnut koskeakaan saati vienyt kotiinsa, niinpä minä otin sen talteen. Upea!

Kyseessä on ilmeisesti rantakäärme, ja aika iso vielä. Voisin kuvitella, että nahka vielä kuivuessaan on kutistunut jonkin verran. Nahka oli niin hauras, että pää rikkoontui mustikanvarpuihin. Muuten nahka oli löytöpaikallaan ihan sellaisessa asennossa kuin siinä luikertilisi käärme ja melkoinen huuto metsästä kuuluikin, kun ystäväni törmäsi siihen!

PS. Kasvi jonka nimen olin unohtanut on suola-arho.

Löytö!

Tein ihanan löydön. Kävin miehen kanssa kierrätyskeskuksessa jo yli viikko sitten ja sivusilmällä vilkaisin, että kivan siniset kalusteet tuolla seinän vieressä. Mies sanoi, ettei ainakaan halua tuollasia meille. Ohitin asian sen kummemmin tutkimatta. Mutta jäi se päähän muhimaan ja eilen sitten ajoin töistä kierrätyskeskukseen ja ostin pienen puutarhapöydän ja kaksi tuolia!

Nehän sopi pihalle altaan reunalle kuin nenä päähän!

Ensin ajattelin pitäisikö maalata ja mietin valkoista, mutta niissä on valmiiksi niin kaunis sininen, etten tee niille mitään.

Eivät ne varmaan kauhean säänkestäviä ole, mutta sanoinkin, että mun kasvihuoneprojektia täytyy kiirehtiä, niin laitan ne sinne. Maksoivat kokonaiset 30€! Alunperin hinta näkyi olleen 45€, muttei olleet kelvanneet kenellekkään.

Mieskin oli sitten ihan tyytyväinen ja haki alkosta pullon mansikkakuohuviiniä, jonka nautiskelimme saunan jälkeen lammen rannalla. Hyvää ja niin vähän prosentteja, että ei haittaa seuraavaa työpäivää.

Eilen tuli uusi Viherpiha-lehti, jota katselin illalla ja olin tietysti riemastunut, kun kuvauksissa oli käytetty juuri samantyylistä kalustoa, mutta se oli vihreä. Pääsin todistelemaan miehelle, että kalusto on trendikäs ja kannattaa nämä tyyliasiat jättää vaan suosiolla mun päätettäväksi.
Odotettavissa kaunis viikonloppu ja aikomus onkin lähteä Porvoon saaristoon veneellä polttamaan nahkansa. Merivesi on varmaan aika kylmää vielä, mutta jos ilma on tarpeeksi lämmin, käyn kyllä meressäkin.

Helteellä toimistossa

Täällä sisällä ei paljon hellettä huomaa. Ilmastointi pitää huolta, että on suorastaan viileää. Eilenkin töiden jälkeen piti päästä heti pihalle, kun ei täällä tiedä kesästä mitään. Kukat vaativatkin jo kastelua. Se onkin huono puoli kaiken maailman ruukkuistutuksissa. Jossakin sisustusohjelmassa oli parvekkeelle laitettu seinälle teline, johon sai kesäkukkia pienissä ruukuissa, jotka ei olleet kasvatusruukkuja isompia. Kauhea ajatuskin kuumalla parvekkeella. Ei kuulu kun suhaus, kuna ruukut on kuivana helteellä.

Tässä yksi esimerkki puutarhurin kauhusta:)

Koskahan oppisin kylvämään porkkanat tarpeeksi harvaan. Kasvimaalla on taas sellainen tupsunauha, josta joutuu harventamaan 90 %. Marsu on kyllä ihan tyytyväinen, kun harvennusjäte on sen herkkua.

Tässä kuva talvivalkosipulista, joka on istutettu jo syksyllä ja sato korjataan joskus elokuulla. Olen joskus ollut tietävinään lajikkeenkin, mutta tieto on hukkunut jonnekin. Sipuleista tulee kaupan sipuleihin verrattuna tosi mehukkaita. Kuivattaminen on vähän ongelma. Tai ei oikeastaan kuivattaminen, mutta että saisi kuivatettua niin oikeissa olosuhteissa, että sipulit säilyisivät käyttökelpoisina mahdollisimman pitkään. Kyllä ne nytkin säilyvät pitkälle talveen, enkä oikeastaan tiedä kuinka pitkälle niitä saa säilytettyä kuivaamalla. Neuvoja?

Olen ihmetellyt unikkojani. Niitä kasvaa kahdessa paikassa ja toiset on erinäköisiä kun toiset. Ne on siirretty samalta paikalta, joten samasta lajikkeesta on kyllä kysymys, mutta ainoa selitys mun mielestä on se, että ne lisääntyy siemenestä ja silloin vaihtelu voi olla suurtakin. Toiset on oranssinpunaisempia ja terälehtien mustat laikut taas harmaampia ja epämääräisempiä.

Toiset taas vähemmän oransseja ja vanhenevassa kukassa väri on melkein vaaleanpunainen. Terälehtien laikut taas ovat vahvan mustat ja tarkkarajaiset. En tiedä tuleeko erot valokuvissa esiin. Molemmat ovat kyllä upeita, mutta melkein se vähemmän voimakkaan värinen on kauniimpi.

Tämä on se kirkkaampi harmailla laikuilla.

Tässä vaaleampi mustilla laikuilla. Valokuvissa eron huomaa selvimmin juuri laikuissa.

Mielenkiintoista!