Pikapostaus ajan kuluksi...

Jouluaskartelut alkoi ja innostuin minäkin vähän tildailemaan. Töpötin leimasimeen kangasväriä ja leimailin sydämiä. Taidan vielä noihin isompiin leimata kiekuran tekstin alle.
Sydämen toisen puolen ajattelin ommella jostain kirjavista tilkuista. Näistä voi tulla aika kivoja.

2-vuotiaan päällystämä voileipä!!

Pusero valmis...

Siitä on kyllä todella paljon aikaa, kun olen viimeksi neulonut jotain muuta kun sukat. Mutta innostuin niin tästä Puro-langasta, että tarttui mukaan. Värit ovat minusta tosi kauniit. Tänä värin nimi on Tundra.
Puseron malli on lankojen vyötteessäkin. Muutin mallia niin, että se on jonkun sentin lyhyempi. (En ole varma olisko kannattanut vaan jättää pitemmäksi). Hihoista en tehnyt niin tajuttoman leveiksi hihan suista kuin mallissa samaten kuin kauluksessakin. Ajattelin niin leveiden hihojen olevan hankalat käytännössä ja mulla on muutenkin niin leveät hartiat, ettei tarvitse kauluksella korostaa.

Lanka oli tosi miellyttävää käsissä ja valmista tuli nopeasti 5 ja puoli puikoilla.

Seuraavaksi alankin suunnittelemaan joululahjojen tekoa. Jospa mun tilaamat silitysarkit olisi jo tulleet postiin. Siis sellaisia, joihin voi tulostaa kuvan ja sitten siirtää kankaalle.

Tuolien tuunausta...

Viime viikonloppuna olin Antiikki- ja keräily messuilla. Voi kun olisi vaikka tonni taskussa tuollaisissa tilaisuuksissa! No, piti tyytyä vähempään.
Olen jo vuosia etsinyt vanhaa kaitafilmiprojektoria. Huudossa on joskus ollut, mutta ne on sellaisia elokuvateatterin vanhoja leveille filminauhoille. Nyt ostettiin sitten messuilta kotiin kaitafilmiprojektori ja mukana tuli jopa kaitafilmikamera ja käyttöohjeet. Mulla on vuosia seissyt kaapissa vanhoja filmejä esim. syntymävuoteni vapusta ja ihan varhaisimmista sisarusteni ja minun elinvuosista.
Lisäksi on filmejä 50-luvun lopulta alkaen, kun isäni matkoista merikapteenina.
Vielä ei olla ehditty katsomaan, mutta jos viikonloppuna.
Ostin vielä paksua vanhaa patjakangasta. Tämä on siis tosiaan ihan tajuttoman paksua pellavaa. Uudemmathan on paljon ohuempia. Pala oli aika kallis. Niitä oli myynnissä kaksi, mutten raaskinut ostaa kuin yhden. Päällystin niillä kamalat vanhanaikaiset keittiön tuolit, joissa oli vihreä pehmuste.
Oikeastaan ajatukseni on maalata tuolit valkoiseksi, mutten ole vielä saanut miestä suostutelluksi. Ajattelin, että päällystän tuolit, niin mieskin alkaa ihan kaipaamaan, että tuolit pitää olla vaaleat.
Kangas ei riittänyt kaikkiin tuoleihin, joten leikkasin (kalliin)pellavaverhon kahtia ja päällystin kaksi sillä.
Niistä tuli melkeenpä makeemmat. Verhot ei jotenkin mun mielestä toiminnu ikkunassa. Ne on kyllä ihanat kun näin kattelee, mutta ikunassa ne on tummat ja teksti häviää näkyvistä, kun valo tulee takaa.

Eikö kaikki olekkin mun kanssa samaa mieltä että tuolit kaipaa maalia? Jos olet samaa mieltä, niin lähetä aivosuggestiota mun miehen päähän ikään kuin kaukoparannuksena!

Syksyä ja kasviostoksia....

Viikonloppuna äitini oli vierailulla ja Porvoosta tullessa pistäydyimme paikalliseen Plantageniin. Niissä on kiva käydä siksi, että sieltä aina löytää jotain mikä ihastuttaa ja tarttuu mukaan.

Toisaalta tulen aina vihaiseksi siitä että puutarhamyymälässä ei saa esim. pakattua leikkoja niin kun asiaan kuuluu. Hienot pakkauspöydät asiakkaille kyllä on, mutta koskaan se ei ole asianmukaisesti hoidettu. Jos vesiastiassa onkin vettä niin ei ainakaan muovia leikkokostean ympärille tai puuttuu teippiä tai jotain. Saati sitten, että asiakkaat osaisivat käsitellä kukkansa itse oikein. Ei ne ruusut kestä, jos niitä kuljetellaan kuivana. Se ei tietysti ole asiakkaitten vika, mutta siinä vaan näkyy se, miten iso liike pyrkii vaan saamaan tavaraa ulos, laadusta ja asiantuntemuksesta viis. Tällainen vanha kukkamyyjä ihan hermostuu. Kukkia täytyy kohdella kunnioittaen! Ne on eläviä!

No niin, siinä oli paasausosasto. Nyt asiaan. Löysin näin upean orkidean! Siitä ei oikein tiedä onko se ruma vai kaunis, mutta ainakin dramaattisen näköinen. Ihmettelin vähän, miksi tämän näköinen kukka on jalostettu. Ei mene suureen yleisöön, mutta sitten huomasin, että kukassa on ihan huumaava tuoksu!! Yleensähän jalostetut Phalaenopsikset ei tuoksu miltään. Eikä tämä ole Phalaenopsiskaan. En tiedä mikä.

Keittiön verhotankoon roikkumaan ostin tämmöisen muovisen myrttiseppeleen.

Ja pojalle lihansyöjä. Saa nähdä kuinka talven lepokausi menee. Edellinen kärpäsloukkumme oli oikea suursyömäri, mutta talvilepo taisi venyä turhan pitkäksi.

Kuvailin ulkona tänään haavan upeita syysvärejä:

Hevosenpalasia...

Otin eilen tallille kameran mukaan. Sain aika paljon kuvia hevosen turvasta, kun tämä ihanainen oli niin utelias ja halusi nuuskia ja katsoa läheltä, että mitä mulla on kädessä.

Kamera aiheutti paljon hönkäilyä ja pöhkimistä!

Syyspuutarhaa ja hämmästyksen hämmästys...?

Nyt ollaan saatu nauttia upeista aurinkoisista syyspäivistä. Sikäli kun niistä nyt voi toimiston ikkunan läpi nauttia. Lauantainkin olin töissä. Yö oli jo aika kylmä ja se lupaa aina värikkäämpää ruskaa. Tässä jo ihanaa pensasmustikan syysväriä.

Suikeroalpi viihtyy puoliksi vedessäkin. Hyvä kasvi lammen rannalle, kun versot eivät mätäne veteen. Altaassa on vähän vihreää levää. Meillä on kyllä niitä levänestoaineita kotona, mutta mieluummin pesemme altaan mutaman kerran kesässä, kun alamme myrkyttämään vettä. Siellä käy välillä vilinä kuin Disneyn elokuvassa kun oravat ja linnut käy juomassa ja kylpemässä.
Pieniä vesihyönteisiä on myös mukava seurailla. Lammikossa on myös asunut pari sammakkoa. Keväällä kun kutua alkaa ilmestyä, on mies kerännyt ne ämpäriin ja kiikuttanut läheiseen ojaan.

Vuorenkilvessä on kaunis syysväri.

Tässä syysistutuksia, jotka tein alunperin erääseen tilaisuuteen koristeluksi ja kiikutin sen jälkeen pihalle. Koivupölleihin on koverrettu multatilaa ja näihinhän voisi istuttaa kesällä ryhmäkasvejakin... tai maksaruohoja...

Keijunmekko on ihana kestävä kasvi ja saa vielä syksyllä punaisen syysvärinkin lehtiinsä.

Ja hämmästyksen hämmästys!!!
Ihmettelin eräänlaisella joutomaalla, että mitä valkoista tuolla on. Voiko puunppala olla noin valkaistunut ja hioutunut. Siellä oli rikottuja kipsihahmoja. Sirpaleita oli vaikka kuinka, mutten kuitenkaan alkanut kokoamaan koko patsasta, vaan keräsin nämä kuvissa olevat.
Tämä koiranpää täytyy liimata tähän etuvartaloon. Jamikä parasta, koira on ihan kun meidän vanha ihana koiramme, joka kuoli 2002 neljäntoista vuoden korkeassa iässä.

Näytin palasia työkaverille ja hänkin luuli, että kyseessä on patsas meidän koirastamme!

Ja nämä alla olevat kasvot. Niille täytyy löytää puutarhasta joku oikein hyvä paikka. Ne menisi muurin kyljessä tai puron yhteydessä ihan taiteesta.

Kirppislöytöjä ja huutokauppaa...

Viime sunnuntaina suuntasimme ihan oikeaan antiikkihuutokauppaan. Tiloissa toimi myös ihana kirppari. Johtuikohan syrjäisestä sijainnista, että valikoima oli hyvä ja hinnat kohdallaan. Astioita oli aika paljon ja vaikka sinisen englantilaisen maisema-astiaston olisi saanut varmaan kerättyä.

Tässä ensin iiiso hieno rottinkikori.................
joka oli täynnä villalankoja! Huutokaupasta 12€!

Tähän tauluun tykästyimme miehen kanssa kovasti. Sen on maalannut hollantilainen Der Snaapf, etunimestä ei saa selvää. 10€ Taulu on nyt päässyt paikalleen olohuoneessa.

Tässä myös taiteilija Taisto Paccalenin maalaama taulu, jonka kuvittelimme ostaessa olevan painokuva. Taulu oli jäädä myymättä, mutta mies kysyi meklarin osuttua lähelle, että paljolla myy. Meklari kysyi paljonko tarjoat ja mies sanoi että kympin. Myyty, sanoi meklari!

Nämä olivat tätä pikkukrääsä osastoa.

Tämän taulun ostimme myös kympillä huutokaupan jälkeen. Valokuvataulu 50- luvulta Mustangista omistajineen. Tämä menee 50-luvusta ja autoista kiinnostuneelle isolle pojalle joululahjaksi.

Yllä oleva pikkukansa tuli alla olevassa rasiassa. 2 €. Englannin bulldogin pentue! Juuri tuollaisesta koirasta olen haaveillut ja haaveeksi jääkin miehen mukaan. Kissat löytävät varmaan kodin suvun pikkutyttöjen luota.

Tämä kaunis pikkulamppu maksoi myös kympin ja on nyt makuuhuoneessa. Tavarat on kaikki kuvattu saunan pesuhuoneessa, minne kannoimme ensin kaikki pesulla.

Tätä Aleksis Kiven päätä kävin ennen huutokauppaa hipelöimässä ja halusin sen. Huusin sen kolmella eurolla ja kotona olin pudota tuolilta kun patsaan jalustassa lukee Arvi Tynys 1932. Nimi tuntui heti tutulta ja netistä löytyi, että kyseessä on arvostettu taiteilija!!!!

Onhan patsas kulunut ja siksi siitä viehätyinkin. Kuluma on kuitenkin vain pintavärissä ja muuten patsas on ehjä.

Oho :0 tämä kuvahan on väärinpäin. Kristalliastia tuli jostain kylkiäisenä. Ei kun halusin ylempänä olevan kukon ja kanan, mutta meklari alkoi myymään kristalliastiaa ja laittoi siihen kaupanpäällisiksi mun kukon ja kanan, niin pitihän se huutaa.

Viikinkilaivarintakoru on eurolla kirpparin puolelta.

Tämä tytön hame on myös kirpparilta parilla eurolla. Kuva on tosi huono, mutta helmassa on suloset virkatut pitsit.

Huomasin just, että yksi taulu on jäänyt kuvaamatta. Se on sellainen vanha kartta, joka sopii hyvin meidän takkahuoneeseen.

Olin koko illan ihan täpinöissäni ja tämmöistä lisää. Tunnelma koko huutokaupassa on kiva. Ainakin tuolla, missä ihmisiä oli aika vähän. Antiikkikauppiaan työkin voisi olla aika kivaa.

Syyskuun puutarha

Ligularia hehkuu ja houkuttelee perhosia..

Syksyä tämäkin.... sukat 2-vuotiaalle. Langan nimeä en muista, mutta se on sitä missä on aloe veraa ja jojobaa.

Sääkukan upeita värejä. Sen huono puoli on vaan se, että pilvisinä päivinä kukat eivät ole kunnolla auki.

Pelargoni ja hopeakäpälää.

Lumikärhön oksa, joka roikkuu portista.

Tiedotuksia ötököille...

Pikkupikku omenapuummekin jaksaa tuottaa satoa. Tänä toisena vuonna omenoita on kolme, mutta sitä kauniimpia. Eka vuonna puu ylitti itsensä ja yritti tehdö 12 omenaa.

Päärynät näyttää tosi upeilta. Odotellaan että vähän pehmenisivät.

Tämä auringonkukka on ihan valtava. Halkaisija varmaan

lähemmäs 30 cm. Kun siemenet ova kypsät, taidan ottaa talteen ja yllättää linnut jouluna!





Näitä kahta päivänkakkaraa en tunne paremmin. Tulivat siemenseoksessa. Olisivatkohan jotain kruunupäivänkakkaraa?

Tämä myös siemenseoksen satoa. Consolida ajacis, tarhakukonkannus. Siemenseokset on siitä kivoja, että tulee tuttavuuksia, joita ei muuten tulisi pihaan laittaneeksi.


Kirjokierron kuva on vähän sumea, mutta laitoin sen tähän kuitenkin upean värin takia.

Alla tiedotus ohikulkijoille...

Ukonhattu jatkaa kukintaansa...

Ponteva päivänhattu! Daaliat ovat parhaimmillaan ja nuppuja täynnä. Ehtisivät vaana aueta ennen yöpakkasia.

Syysiltojen iloksi!

Eilisen päivän vietimme IHAN MAHTAVASSA huutokaupassa, josta teen postauksen ehtiessäni!