tiistai 1. syyskuuta 2009

Suruviikko...

Löysin vihdoin kuvan, joka on tarpeeksi kaunis siskoni haudalle. Alla oleva madonna. Se tulee luonnonkiveen ja lisäksi pieni nimilaatta. Tällä viikolla on myös sisareni syntymäpäivä, joten mielialat on aika matalalla. Vuosi sitten järjestin luonani siskoni syntymäpäiväjuhlat lahjaksi. Se oli toiseksi viimeinen kerta kun näin sisareni. Pelkään jo nyt tulevaa joulua. Juuri kun tuntuu, että alkaa heräilemään pitkästä lamaannuksesta ja väsymyksestä ja katselemaan ympärilleen.




1 kommentti:

Ida Maria kirjoitti...

Lempeat enkelit kulkevat
valilla taivaan ja maan.
Raukkaus ei koskaan katoa.
Kohtaamme uudestaan.

(ote A-M Kaskisen runosta.)

Voimia ja hyvaa syksya!