Syyspuutarhaa ja hämmästyksen hämmästys...?

Nyt ollaan saatu nauttia upeista aurinkoisista syyspäivistä. Sikäli kun niistä nyt voi toimiston ikkunan läpi nauttia. Lauantainkin olin töissä. Yö oli jo aika kylmä ja se lupaa aina värikkäämpää ruskaa. Tässä jo ihanaa pensasmustikan syysväriä.

Suikeroalpi viihtyy puoliksi vedessäkin. Hyvä kasvi lammen rannalle, kun versot eivät mätäne veteen. Altaassa on vähän vihreää levää. Meillä on kyllä niitä levänestoaineita kotona, mutta mieluummin pesemme altaan mutaman kerran kesässä, kun alamme myrkyttämään vettä. Siellä käy välillä vilinä kuin Disneyn elokuvassa kun oravat ja linnut käy juomassa ja kylpemässä.
Pieniä vesihyönteisiä on myös mukava seurailla. Lammikossa on myös asunut pari sammakkoa. Keväällä kun kutua alkaa ilmestyä, on mies kerännyt ne ämpäriin ja kiikuttanut läheiseen ojaan.

Vuorenkilvessä on kaunis syysväri.

Tässä syysistutuksia, jotka tein alunperin erääseen tilaisuuteen koristeluksi ja kiikutin sen jälkeen pihalle. Koivupölleihin on koverrettu multatilaa ja näihinhän voisi istuttaa kesällä ryhmäkasvejakin... tai maksaruohoja...

Keijunmekko on ihana kestävä kasvi ja saa vielä syksyllä punaisen syysvärinkin lehtiinsä.

Ja hämmästyksen hämmästys!!!
Ihmettelin eräänlaisella joutomaalla, että mitä valkoista tuolla on. Voiko puunppala olla noin valkaistunut ja hioutunut. Siellä oli rikottuja kipsihahmoja. Sirpaleita oli vaikka kuinka, mutten kuitenkaan alkanut kokoamaan koko patsasta, vaan keräsin nämä kuvissa olevat.
Tämä koiranpää täytyy liimata tähän etuvartaloon. Jamikä parasta, koira on ihan kun meidän vanha ihana koiramme, joka kuoli 2002 neljäntoista vuoden korkeassa iässä.

Näytin palasia työkaverille ja hänkin luuli, että kyseessä on patsas meidän koirastamme!

Ja nämä alla olevat kasvot. Niille täytyy löytää puutarhasta joku oikein hyvä paikka. Ne menisi muurin kyljessä tai puron yhteydessä ihan taiteesta.