Jouduimme ajamaan aika lenkin tämän takia ja oli epätodennäköistä, että sinne pääsisi sisään arkitorstaina. Kiinnosti kuitenkin niin paljon, että päätimme lähteä.
Kävikin niin, että perille päästyämme paikalla oli sattumalta turistiryhmä jonka mukana pääsimme sisään ja vierailun jälkeen ovet taas lukittiin.
SATTUMAA EI OLE!
Maalaukset olivat upeita. Osmo Rauhalan töistä olen pitänyt vuosia. Ne on niin luonnonläheisiä ja kauniita. Kuutti Lavosen töitä olen nähnyt vähemmän, mutta nyt olin ihan myyty. Töissä oli niin paljon tunnetta ja dramatiikkaa, että vaikea käsittää miten viivoilla saa ilmaistua niin paljon!
Jos olisin ollut paikalla yksin olisin varmaan itkenyt.
Turistiryhmällä oli opas, joten saimme vielä kuulla tarinaakin maalauksista. Kirkon perältä alttaria päin mentäessä maalaukset käyvät läpi koko kärsimyshistorian.
1 kommentti:
Teillä varmaan mielenkiintoinen kokemus, itse en oikein tiedä mitä mieltä olisin, pitäisi varmaan nähdä kuvat paikan päällä.
Lähetä kommentti