Joulu on joku sellanen pirullinen keksintö, jolla ihmiset saadaan tuudittautumaan siihen uskoon, että mieli hyvä hellä on joka ihmisellä ja universaali rakkaus kukoistaa. Mutta silti monella ahdistus on heti pinnan alla ja siltä ummistetaan silmät nopeasti jos ei muuten niin lasten takia. Nehän pitää saada uskomaan tähän samaan soopaan.
Ikoni on sisareni maalaama. Tosi kaunis. Sisko teki itsemurhan 12. 1. 2009.
Joulu vietettiin perheen kanssa Kotkassa äitini luona. Sain joko hirveän vatsataudin tai ruokamyrkytyksen, mutta en viitsi edes kuvailla mitä siitä seurasi. Se alkoi joulupäivän aamuna ja tänään vasta alkaa tuntua vähän normaalimmalta. No enpä ole ennen laihtunut jouluna.
Alla äidin nukkekoti. Kirjailijan huoneesta on joku (ehkä kirjailija itse) sammuttanut valot.
Alla olevassa kuvassa on talon keittiö, missä piika istuu aina vaan yleensä pöydän ääressä kaljapullo nenän edessä, mutta jouluna ollaan vieraskoreita ja piikaparaltakin on viety lohtu.
Tapaninpäivän iltana tai iltayöstä, olin jo nukkumassa, sain puhelun, että vanhempi poikani oli ollut kolarissa. Hänet oli viety teho-osastolle 60 km päähän. Murtumia on päässä, niskassa, lantiossa, kylkiluut poikki.
Luojan kiitos ne eivät kuitenkaan olleet niin pahoja, että vielä kävelee.
Soitin äsken sairaalaan. Sitkeä poika, ilmoitti puhelun lopuksi lähtevänsä nyt varastamaan jostain pyörätuolia.
Alla olevan kuvan olen piirtänyt hiilellä pienemmästä pojastani, kun hän oli 4 v.
Ehkä voisin ensi vuonna lähteä jouluksi vaikka erämaamökkiin. En vaan ehkä uskaltaisi tulla sieltä pois kuulemaaan, mitä kaikkea kauheaa maailmassa on tapahtunut poissaollessani.
2 kommenttia:
Toi ensimmäinen kappale oli kyllä tosi hyvin kirjoitettu!
Onneksi poikasi todellakin vielä kävelee! Oliko kolarissa muita? Toivottavasti poikasi paranee pian!
Mulla ollut kanssa taas voimia koetteleva joulu; viimeisin asia oli se, kun äitini liukastui, ja jalkansa murtui 3 kohtaa:/ Olen taas miettinyt täällä, että miksi taas äitiäni rangaistaan tuommoisella, muutoinkaan, kun ei cp-vammansa sunmuiden oheissairauksiensa takia meinaa päästä kävelemään, vaan istuu pyörätuolissa, niin nyt sitten vielä oleminen & kulkeminen hankaloitui:/ Ja tietysti harmittaa se, että äitee asuu niin kaukana, niin ei voi tuostanoinvaan lähteä auttamaan, varsinkaan, kun mulla ei ole rahaa bensoihin:/
Hitto, että tuntui tyhmältä, kun äitini oli asiasta kertonut facebookissa, niin siellä toivoteltiin äidilleni onnellista uutta vuotta... Juujuu, onnellista tosiaankin, kun koipi paketissa monta viikkoa, ja täysin toisten autettavissa! %¤"¤#%!¤#!
Totta puhut, hyvä, lämmin ja hellä uskotaan joulun olevan. Varmaan siksi kaikki ikävä joulunaikaan tuntuu vieläkin vaikeammalta. Ja jos niitä tulee vielä useita, niin kuin sinulla, huh! Onneksi poikasi vielä paranee. Sinulle toivon voimia päiviisi. Ihmisille on annettu taito selvitä. Usko pois, aika parantaa haavat, syvätkin. ♥
Lähetä kommentti