Mä olen niin täynnä tätä...

Eikö ole valtava kukka???  Kuusen kokoinen. Sinivaleunikko.
No onneksi kevät on tulossa ja kesäkin. Mun pitäis tehdä jotain muuta työkseni. Olen niiiiin työlääntynyt, tympääntynyt ja kaikkea muuta tähän.
 Jotenkin tuntuu että reilu vuosi sitten tapahtuneesta siskon kuolemasta lähti liikkeelle sellainen kehityskulku, josta ei tiedä mihin se johtaa, mutta sitä on seurattava.
Toki tämä työ, lähinnä työpaikka ja ympäristö, ei niinkään itse työn sisältö, on tuntunut jo pitempäänkin siltä, että olen väärässä ympäristössä, mutta nyt on kaikki virrat tukossa.
Mutta jos tämä tie on tukossa, pitäisi aueta uusi tie ja sitä ei vaan näy : (
Lähetinpä tänään sähköpostia kanavoijallekin, jospa hän kertoisi, mihin suuntaan katsoa. Pari kertaa aikaisemmin olen käynyt vuosia sitten ja niin vaan tuntuvat tietävän. Lainatakseni Deepthiä, jos ihmeitä ei taphdu, niin jotain on pielessä!
Mut tekee ihan onnettomaksi tämä tällainen eläminen. Syön liikaa makeaa, olen ärtynyt ja väsynyt.
Tiedän kyllä ihmisiä, joilla on asiat huonommin, enkä halua olla kauhea valittaja, mutta muiden onnettomuudet ei todellakaan tee mua yhtään onnellisemmaksi!
Kohta lähden kotiin ja olen päättänyt illalla joogata ja meditoida. Se rentouttaa ja rauhottaa.
Olisi ihanaa, kun olisi niin paljon tilaa, että olisi oma tila tuollaisia touhuja varten. On vaikea keskittyä jos telkkari on päällä ja tuntuu ettei voi ihan täysin rentoutua, koska milloin tahansa joku on oven takana kysymässä milloin mitäkin, tai vaan sanomassa, että Ai, sä oot täällä!
Keväällä on haaveissa rakentaa kasvihuone/huvimaja ja täytyykin suunnitella niin, että jäisi pieni tila, johon levittää vaikka lattiatyynyt.