Salobrena

Meilläkin alkoi vihdoin loma, (kun jotkut jo palailevat töihin).

Loma alkoi aika rytisten! Lauantaina tuli kolme pientä lapsenlasta hoitoon, kun vanhempansa lähtivät hakemaan neljättä. Lauantai-iltana syntyi kolmas tyttönen. Sunnuntaina lapset lähtivät ja lähdimme yli sadan kilometrin päähän viemää koiraa hoitoon. Maanantaiaamuna sitten suunnistimme kohti Tamperetta ja sieltä Malagaan.  Olimme vuokranneet auton ja lentokentältä lähdimme huristelemaan kohti Salobrenaa, mistä olimme vuokranneet talon.

Tämä yläkuva oli musta jännä siksi,että ikkunan heijastuksis´sa näyttää, niin kuin pilvien päällä olisi toinen todellisuus. Kuusimetsää ja vettä auringon laskiessa.

Tässä talomme etuovi ja alla pojan huoneen parveke. Alakerrassa oli makuuhuone ja kylppäri, keskikerroksessa olohuone ja keittiö. Yläkerrassa pojan huone ja kylppäri. Taloon kuului kaksi parveketta ja kattoterassi. Kun talo vielä sijaitsi kukkulan kyljessä ja rannalta asunnolle oli n. 7 min kiipeily rappusia pitkin, parkui pohkeet armoa muutaman ekan päivän. Laskin talon sisällä olevan 41 rappusta!

 Meri oli ihana ihana ihana! Aallot oli hienoja ja yhtenä päivänä oli punainen lippu rannalla aallokon takia. Silloinkin oltiin rannalla leikkimässä ja juoksemassa aaltoja pakoon.

Alhambraan on vaikea saada ovelta lippuja ja olinkin ostanut ne netin kautta etukäteen. hankala paikka näissä käytännön asioissa muutenkin. Ostaessa piti jo olla tarkka aika, koska tulee ja kun ennen klo 14 valittuna päivänä olimme portilla, kuten sovittu, aukesi portti tosiaan tasan kello 14. Mutta oikeasti meidän olisi pitänytkin olla Nasridin palatsin ovella kello 14. Kun myöhästyimme puolisen tuntia, emme päässeet sisään. Oppaat ja lipuntarkastajat eivät puhuneet kun espanjaa! Yksi heistä neuvoi etsimään infon ja selvittämään asiaa. Infoa etsittiin hartaasti ja lopulta se löytyi: Nainen joka käveli alueella ilman mitään infon merkkiä. Hän sentään puhui englantia ja käski menemään customers officeen selvittämään vieläkö meidän on mahdollista päästä sisälle. Erinäisten toimenpiteiden ja koneen näpyttelyiden jälkeen sisäänpääsy vihdoin järjestyi.

Lämpöä riitti. Palatsit ja puutarhat oli upeita ja tämä oli yksi kohde minkä olin aina halunnut nähdä, mutta en ikinä uskonut, että sinne pääsisin.

Kasvissyöjälle espanja ei ollut helpoin paikka ja ja jos kävimme äkkiä jossain nappaamassa jotain, tarkoitti se kohdallani yleensä höttöistö patonkia valkoisesta vehnäjauhosta ja juustoa välissä.

Alla olevan annoksen sain, kun ajattelin syödä vaan vähän kevyttä ja tilasin hedelmäsalaatin. Annos oli megalomaanisen iso.

Eilen oli uusi vauveli kylässä. Olimme miehen kanssa miettineet sen nimeä aikaisemmin muiden lasten kuullen ajatelleet mikä rimmaisi muihin: Pilli, silli tai tilli.
Isosisko oli kuunneelut tarkkana ja ilmoittanut kotona, että vauvan nimi on sitten Tilli!