Joululahjaksi...

Tänää tein Tilda-kaavoilla nuken, joka menee pienelle tytölle lahjaksi. Melko työläs tämä oli ommella. Yksityiskohtia on niin paljon. Mutta kiva tuli. Pistin vielä kaulaan pahvilapun, jossa lukee Eka enkeli, jouluna lenteli. Vieressä on myös huovuttamiani heijastimia, joita voi laittaa joihinkin paketteihin mukaan.

Eilen kävin pikkupojan kanssa Picasso-näyttelyssä. Ateneumille tullessa jonoa riitti monen ihmisen levyisenä seuraavaan kadunkulmaan asti, mutta lyheni onneksi kivasti. jonotusaikaa ei jäänyt kuin puoli tuntia. Ihmettelin kyllä sitä, että imagon takiako monet näyttelyä tulevat katsomaan, tuntui, ettei töihin syvennytty, eikä kaikki tuntuneet olevan aidosti kiinnostuneita. pinnalliseksi tutustuminen jäi meillekin siksi, että ensinnäkin ihmisiä oli niin paljon, ettei päässyt rauhassa katsomaan ja  pikkupoika ei oikein jaksanut. Syykin sitten selvisi. Nyt poika on kovassa kuumeessa.
Ateneumin kauppa on ihana. Eikä mun mielestä kovin kalliskaan. Ostin 6 joululahjaa kahdeksalla kympillä. Ja lahjat on kivoja, eikä mitään markettitavaraa.
Itselleni ostin jo vuosia himoitsemani jääkaappirunousmangeetit.

Tässä muutama jo syntynyt kuolematon ajatus:
- Taivas, mikä vuode täällä on
- Mahtava pehmeä suudelma on hiukan lähellä, lepää kaipaus minua vasten
- Vie ympäristöltä vähän eli en pese sateella!
-  Juhlahan pitää  -lähes pakko - näin olla alasti!

Ja viimeisenä paras:
-  Jokainen rohkea herää joskus oikein hulluna, mutta täyttä vapautta kuohuen!

Mun mies ei ymmärrä tätä jääkaappijuttua ollenkaan, mutta minusta ihana!

Possutautia...

Siinä meni mun pikkujouluristeily! Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä alkoi oireet ja possutautihan siitä ilmeisesti tuli. Kuume ei tosin noussut korkeaksi, kun ei mulla ole yleensä koskaan kuumetta. Muut oireet oli kyllä aika ikäviä särkyjä ja väsymystä myöten. Lievähän tämä oli ja nyt tuntuu jo ihan hyvälle mutta kun se paatti seilaa jo tuolla Itämerellä missä mun piti olla :( 

Tänään jaksoin jo ommella ja tuloksena on tuo pussi kuvassa.

Pitsi ei ole kankaan kuvio vaan sen päälle ommeltu.
Tauti heikotti sen verran, että kun leikkasin pojalle leipää, lipesi veitsi ja sain oikein muhkeat haavat etu- ja keskisormeen. Verta tuli ihan kiitettävästi ja sitä riitti vielä tänäänkin, että en tiedä olisiko pitänyt ommella. Arvet tulevat olemaan hienot!
Suunnitelmissa on Tilda-enkeli joululahjaksi jollekin pienelle tytölle. Ihokangas puuttui, mutta löysin sopivaa vaaleaa puuvillaa, jonka värjäsin teellä sopivan väriseksi. Hyvä tuli! Samalla tulostin netistä nuottiarkkeja, jotka värjäsin myös, kuivatin ja silitin joulukorttitarpeiksi.
Puolipäivätyö olisi kiva, niin ehtisin enemmän harrastaa. Tämän viikon ratsastuskin meni sairastelun takia ohi.

Joulunalusaikaa....?

Voiko jo sanoa niin. Ehkä se on yksilökohtaista. Minä ainakin elän joulunalusaikaa. Kalenteria kun katsoo, niin eipä ole vapaa-ajan ongelmiakaan. Arki-iltoina on joka ilta ohjelmaa ja ei tässä montaa vapaata viikonloppuakaan ole ennen joulua.

Ensi viikonloppuna on hyvä nollaus pikkujouluristeilyllä. Seuraavalla viikolla on Suomen lasten parlamentin täysistunto Helsingissä. Pikkupoikamme on siellä yksi edustajista. Torstai-iltana on Helsingin kaupungin vastaanotto, jonne näillä näkymin pääsee myös saattaja (minä) kuokkimaan. Seuraavana päivänä on työskentelyä työryhmissä ja meidän pojan kohdalle osui vielä yksi MOJOVA juttu perjantaiksi, josta en uskalla vielä edes puhua vaan kerron sitten lähemmin.

Ilmeisesti minulle tulee jäämään Helsingissä vähän omaa aikaakin pojan ollessa työn touhussa, niin pääsen shoppailemaan! Joululahjoja varmaankin, vaikka enimmäkseen olen tehnyt itse. Jotain pientä voin laittaa lisäksi.

Joulunviettokin on ratkennut. Lähdemme aattona Kotkaan ja vietetään joulu siellä. Olemme yleensä käyneet siellä joulupäivänä syömässä ja aaton on äitini viettänyt siskoni kanssa kahdestaan isäni kuoleman jälkeen. Nyt kun siskonikin on kuollut täytyy tehdä näin, ettei äiti ole yksin. Koville joulu tulee ottamaan. Viime joulun jälkeen kun emme enää nähneet siskoani kun oikeuslääketieteellisellä. Siskoni tulee mieleeni vielä joka päivä.

Joulukortteja ja jänis...

Ajattelin, että olisi kiva lähettää omatekemät joulukortit ja suunnistin Tiimariin ostamaan niitä kartonkipohjia. Sieltähän löytyi kokonainen skräppäys- ja korttiaskarteluhylly täynnä upean ihanan kaunista krääsää! Olin ihan hullaantua! Alla jotain askartelun tuloksia, mutta ei kaikki ja kohta jatkuu taas.

Tässä meidän pihajänis lekottelee vanhan pihlajan alla keittiön ikkunan takana. Jäniksen nimi on Rumpali. Kavereiden kesken Rumpsu.

Tänään on isänpäivä ja mieheni on asianmukaisesti lahjottu, syötetty ja paijattu.

Lämmintä isänpäivää muillekin!

Ompeluksia joululahjaksi...

Olen kovasti innostunut kuvansiirtotekniikasta ja etsiskellyt netistä siirrettäviä kuvia. Vanhat mainokset on aika toimivia. Alla kokin esiliina ja vieressä tarkempi kuva esiliinan mainoksesta. Vielä on kyllä epäselvää, kenelle lahjat ovat menossa. Essu on ommeltu vanhasta pellavalakanasta.

Tätä ajattelin ehkä äidilleni täytettynä jollain kivalla. Kuvassa on shampoomainos ja pussi voisi olla kätevä, kun äitini menee kerrostalon saunaan ja joutuu kuljettamaan pesutarvikkeita mukanaan.

Tästä tuli ehkä kivoin. vanhasta pellavalakanasta tämäkin ja sinne laitan pari itsetehtyä saippuaa. Pussin nauhakujakin on alkuperäinen lakanan reuna.

Tällaiset ompelukset on kivoja, kun ne on simppeleitä, nopeasti valmistuvia ja kivan kokoisia käsitellä. Vaikka taidan tuossa keväämmällä kokeilla pitkästä aikaa ihan ommella vaatettakin.

Ihanaa talvista viikonloppua kaikille!

Värikollaasihaaste: Vaaleanruskea

Sain vasta Picasan koneelleni ja on kyllä opettelu vasta alkamassa. Kun esim. luon kollaasin, niin miten saan haluamani kuvan päällimmäiseksi. Kun siis siirtelen kollaasin sisällä kuvia, niin jos järjestys sattuu olemaan se, että vaikka ponikuva asettuu lestikuvan alle kuvien ollessa osittain päällekkäin, niin miten vaihdan järjestyksen?

Tämä haaste löytyy siis Periferialife blogista.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Edellisellä viikolla Raumalta tullessa ajattelimme että käydään katsomassa otsikon kirkkoa, jonne Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen tekivät kirkkommalaukset. Maalaukset valmistuivat syksyllä ja niitä näytettiin telkkarissakin jonkin verran.
Jouduimme ajamaan aika lenkin tämän takia ja oli epätodennäköistä, että sinne pääsisi sisään arkitorstaina. Kiinnosti kuitenkin niin paljon, että päätimme lähteä.
Kävikin niin, että perille päästyämme paikalla oli sattumalta turistiryhmä jonka mukana pääsimme sisään ja vierailun jälkeen ovet taas lukittiin.
SATTUMAA EI OLE! 

Maalaukset olivat upeita. Osmo Rauhalan töistä olen pitänyt vuosia. Ne on niin luonnonläheisiä ja kauniita. Kuutti Lavosen töitä olen nähnyt vähemmän, mutta nyt olin ihan myyty. Töissä oli niin paljon tunnetta ja dramatiikkaa, että vaikea käsittää miten viivoilla saa ilmaistua niin paljon!
Jos olisin ollut paikalla yksin olisin varmaan itkenyt.

Turistiryhmällä oli opas, joten saimme vielä kuulla tarinaakin maalauksista. Kirkon perältä alttaria päin mentäessä maalaukset käyvät läpi koko kärsimyshistorian.