ehkä...

Ehkä pitäisi tehdä joku päätös tämän blogin suhteen... en oikeen osaa kirjottaa tänne. En kirjoita asioista, jotka on tosissaan mulle tärkeitä. Asiat on niin muuttunnu, enkä edes kaikille halua paljastaa. Toisaalta olis ihanaa kirjottaa niin, ettei kukaan osais yhdistää minuun. Ihan vapaasti. Ehkä mun pitäis alottaa uusi blogi kokonaan toiselta pohjalta (kyllä mä Rentukka sulle osotteen lähettäisin.)
Ei sillä, että mun blogi kovin montaa kiinnostaisi eikä tarvikkaan, mutta on kyllä muutama lukija Pilviharso ym. joiden blogeja käyn lukemassa ja olis kiva saada uuteen blogiinkin mukaan.
Tämä on nyt ajatuksen asteella, mutta ehkä se on ratkaisu.
Tämä kuva kertoo mun fiiliksistä. Toiveikas... ja kaikki on mahdollista!

Salobrena

Meilläkin alkoi vihdoin loma, (kun jotkut jo palailevat töihin).

Loma alkoi aika rytisten! Lauantaina tuli kolme pientä lapsenlasta hoitoon, kun vanhempansa lähtivät hakemaan neljättä. Lauantai-iltana syntyi kolmas tyttönen. Sunnuntaina lapset lähtivät ja lähdimme yli sadan kilometrin päähän viemää koiraa hoitoon. Maanantaiaamuna sitten suunnistimme kohti Tamperetta ja sieltä Malagaan.  Olimme vuokranneet auton ja lentokentältä lähdimme huristelemaan kohti Salobrenaa, mistä olimme vuokranneet talon.

Tämä yläkuva oli musta jännä siksi,että ikkunan heijastuksis´sa näyttää, niin kuin pilvien päällä olisi toinen todellisuus. Kuusimetsää ja vettä auringon laskiessa.

Tässä talomme etuovi ja alla pojan huoneen parveke. Alakerrassa oli makuuhuone ja kylppäri, keskikerroksessa olohuone ja keittiö. Yläkerrassa pojan huone ja kylppäri. Taloon kuului kaksi parveketta ja kattoterassi. Kun talo vielä sijaitsi kukkulan kyljessä ja rannalta asunnolle oli n. 7 min kiipeily rappusia pitkin, parkui pohkeet armoa muutaman ekan päivän. Laskin talon sisällä olevan 41 rappusta!

 Meri oli ihana ihana ihana! Aallot oli hienoja ja yhtenä päivänä oli punainen lippu rannalla aallokon takia. Silloinkin oltiin rannalla leikkimässä ja juoksemassa aaltoja pakoon.

Alhambraan on vaikea saada ovelta lippuja ja olinkin ostanut ne netin kautta etukäteen. hankala paikka näissä käytännön asioissa muutenkin. Ostaessa piti jo olla tarkka aika, koska tulee ja kun ennen klo 14 valittuna päivänä olimme portilla, kuten sovittu, aukesi portti tosiaan tasan kello 14. Mutta oikeasti meidän olisi pitänytkin olla Nasridin palatsin ovella kello 14. Kun myöhästyimme puolisen tuntia, emme päässeet sisään. Oppaat ja lipuntarkastajat eivät puhuneet kun espanjaa! Yksi heistä neuvoi etsimään infon ja selvittämään asiaa. Infoa etsittiin hartaasti ja lopulta se löytyi: Nainen joka käveli alueella ilman mitään infon merkkiä. Hän sentään puhui englantia ja käski menemään customers officeen selvittämään vieläkö meidän on mahdollista päästä sisälle. Erinäisten toimenpiteiden ja koneen näpyttelyiden jälkeen sisäänpääsy vihdoin järjestyi.

Lämpöä riitti. Palatsit ja puutarhat oli upeita ja tämä oli yksi kohde minkä olin aina halunnut nähdä, mutta en ikinä uskonut, että sinne pääsisin.

Kasvissyöjälle espanja ei ollut helpoin paikka ja ja jos kävimme äkkiä jossain nappaamassa jotain, tarkoitti se kohdallani yleensä höttöistö patonkia valkoisesta vehnäjauhosta ja juustoa välissä.

Alla olevan annoksen sain, kun ajattelin syödä vaan vähän kevyttä ja tilasin hedelmäsalaatin. Annos oli megalomaanisen iso.

Eilen oli uusi vauveli kylässä. Olimme miehen kanssa miettineet sen nimeä aikaisemmin muiden lasten kuullen ajatelleet mikä rimmaisi muihin: Pilli, silli tai tilli.
Isosisko oli kuunneelut tarkkana ja ilmoittanut kotona, että vauvan nimi on sitten Tilli!

Pihalla

 Jospa olen jo toipunut katkeruudestani ja laitan tänne muutaman kuvan pihalta. Muualla tässä ei ole ehtinytkään kuvailemaan, kun loma alkaa vasta huomenna, tai oikeastaan menen lauantaiksikin kakkostyöpaikkaan.
Tämä Mårbacka on ihana, omatalvettama jo kaksi vuotta. Viime kesänä kukkia oli max. 20 ja nyt 26 yhtä aikaa!

Tästä käppänästä tulee kurkku.

No niin! Valokuvien liittäminen ei onnistu, joten aikaisempi teksti on kirjoitettu eilen.
Tänään on muuten viimeinen työpäivä ennen lomaa. Tosin menen vielä illaksikin ja huomiseksi toiseen työpaikkaan. Maanantaina suuntaamme Espanjaan, mistä olemme pienestä Salobrenan kaupungista vuokranneet viikoksi talon.
Salobrena on meren rannalla ja toisella puolella on Sierra Nevadan vuoristo. Alhambran linnaan on 45 min. ajomatka ja olenkin liput tilannut ennakkoon. Ovelta on enää tosi vaikea saada lippuja.
Mäyrikselle olin varannut hoitolasta paikan, mutta ei meillä ole sydäntä jättää sitä sinne kahdeksaksi päiväksi, joten äiti valjastettiin koiran hoitajaksi.
Odotan jo kovasti matkaa, kun olen katsellut upeita kuvia seudulta. Olemme taas vuokranneet viikoksi auton, niin että pääsee näkemaään ympäristöä vähän laajemminkin ja pääsee vuorille,eikä tarvitse vaan parvekkeelta kuikoilla.

Peitto valmis!

Tässä tämä vihdoin on. Ei sen teleminen nyt niin kauheasti aikaa vienyt, mutta tuntui välillä puuduttavalle. Tosin virkkasin välillä yhden tunikan ja neuloin 4-vuotiaalle paidan

Vähän hassusti tämän kanssa kyllä kävi. Mulla ei ollut ohjetta, kuuntelin vaan, mitä työkaveri kertoi ja koko meni jotenkin ohi korvien. Nyt kun peitto on valmis, selvisi, että peitto oli ohjeessa 6*7 tilkkua, eli yhteensä 42. Muistin että 7*10, eli virkkasin sitte 70 tilkkua.

Ihan hyvä. Ei mikään ole niin ärsyttävää, kun nafti peitto, jota yrittää venyttää jaloilleen.

Laitoin vielä hapsut päihin.

Kuten kuvista näkyy, mäyris rakastui peittoon ja kuvaa ei saanut otettua ilman koiraa.

Laitoin tämän viimeisenkin kuvan, vaikkei se ole tallentunut kokonaan. Junna haki vielä oman mansikkansa, jota ei syö, vaan kanniskelee, peiton päälle. Siinä hän vieressä katsoo, että se on hyvä paikka mansikalle!

Tiedossa pitkästä aikaa muuta kuin työtä viikonlopuksi. Lähdetään naisporukalla Imatralle viikonlopuksi. En olekaan koskaan käynytkään. Tiedossa juttelua, saunomista ja lauantaina terassikierros.

Kaikki muuttuu...

Olen tässä ollut pistämässä blogia jäihin jo jonkun aikaa. En ole enää ollut innostunut kirjoituksista ja harvakseen olenkin päivitellyt. Alunperin innostukseni blogeihin lähti tutustumisesta sisustus-, puutarha ynnä krääsäblogeihin. Olen vaan huomannut, että ei oikeesti kiinnosta.
Hyvät ihmiset, maalatkaa nyt jo ne valkoiset huonekalut ja koriste-esineet mustiksi ja missä teidän miehet on? Ei ne ainakaan sovi teidän kruunukoristeiden ja orvokkikimppujen sekaan.
Ainakaan ne ei ole eksyneet, kun joka tavarassa ja asiassa lukee romanttisin kirjaimin, mikä se on.
Ohh, luontainen ilkeyteni, mitä olen niin yrittänyt blogissa peitellä, pääsi nyt vähän ryöstäytymään. Ehkä sen peittelyn takia mun blogi on niin hemmetin tylsä.

Koiran aamu...

 Ai tä? Herätys? Pääseeköhän täältä, kun joku on taas pudottanut yöllä tyynyn mun päälle..

 Koira on jo vääntäytynyt oikeinpäin jalat kohti lattiaa.

 Reipasta ravistelua...

...ja haukotus, niin jaksaa lähteä pissille.

Blogikirjoittelu on ollut vähän verkkaista. Ei tahdo aika ja tarmo riittää. Päivätyön lisäksi on tullut ilta ja lauantaityö luontaistuotekaupassa. Niin ja yksi muutos työelämässä on muhimassa.
Mulla on joutilaan ajan puutetta! Lomapäivätkin kuluu monimuoto-opiskelun lähipäiviin.
Silloin kun saa vaan olla, vaikka illalla kahdeksan jälkeen, on niin puhki, ettei jaksa kun tuijottaa vähän telkkaria ja nukkumaan.
Mutta olin mä Naisten kympillä. Kuntokävelijöiden ryhmässä, enkä ole eläissäni kävellyt niin kovaa. Lenkkarit oli vanhat ja kulahtaneet ja nyt näyttää, että yksi kynsi irtoaa ja nilkat on ihan turvoksissa, vaikka jo monta päivää on mennyt. Kävinkin tällä viikolla ostamassa uudet lenkkarit ja ihmettelin, että onko mulla tosiaan niin iso jalka, kun en eläissäni ole ostanut niin isoja kenkiä. Vasta kun huomasin nilkkaturvotuksen, tuli mieleen, että olikohan mun jalat niin turvoksissa. Ehkä ne kengät on normaalitilassa mulle ihan liian isot! En ole kokeillut kaupan jälkeen.
Muuten kympillä oli tosi kivaa. Ensi vuonna uudestaan, mutta paremmin valmistautuneena. Jos vaikka yllätän itseni ja treenaan hölkkääjien ryhmään.

Pihapostaus...

 Tämmöistä sumukonetta olen haikaillut pihalammikkoon jo pari vuotta ja nyt se vihdoin hommattiin. Odotan vaan, että enkelipatsaan takana kivien välissä oleva iiris kasvaa ja vihreät rehevät lehdet kaartuvat lammikon ylle. Vielä elokuun hämärät illat, niin lammikko on (varmaankin) ihana.

 Hei! Kattokaa, mä löysin kukkia!
Oli niin hieno kukkakranssi, että täytyy tähän vielä erikseen laittaa kuva. Niin muuten kranssin kanssa kävi niin, että illalla istuin olohuoneessa ja mies käveli pihalla ja huomasi kukat. Samassa hän potki kranssin rikki
: ( , ettei voikukat pääse siementämään. Olisin kyllä kieltänyt, jos olisin ollut puhe-etäisyydellä.

 Jouluruusu on kukkinut jo tosi pitkään ja kun luulin, että nyt se on parhaimmillaan, niin kukkien määrä on siitäkin vaan lisääntynyt. Alakuvassa Moskovalaisrouvalle uusi tuttavuus, ruohonleikkuri. Sitä piti nuuskia vähän kauempaa kurkotellen. Jos vaikka käynnistyy.

 Äitienpäivälahjaksi sain omalta äidiltä pinkin silikonikakkuvuoan, joka on ruusun muotoinen. Mietimme miten hienoja kakkuja sillä voitehdä ja miten koristella mahdollisimman ruusumaisesti. Mutta ensimmäinen leipomus olikin saaristolaisleipä. Ohjeen nappasin Kotoliving- blogista.

Viikonloppuna suunnataan naisten kympille. Toivottavasti ilmat suosii.