Nyt on ollu taas sellanen aika,että mulla on ollu monta päivää ikävä mun siskoa. Meillä oli alle 2 vuotta ikäeroa ja mun siskolla on ollu valtava merkitys mun elämässä. Sisko tiesi mun asiat paljon paremmin, kun mun äiti. Meillä oli yhteinen historia ja isona siskona hänellä oli mun elämässä viisaamman ja vahvemman rooli, vaikkei aina niin viisas ja vahva ollutkaan. Paljon mun sisko sai myös kärsiä elämässään, kunnes kolmen sairastetun rintasyövän jälkeen päätti elämänsä viime tammikuussa.Se on niin käsittämättömän surullista ja lohdutonta.
Ehkä suru ajan myötä lievenee.
Laitoin tähän kuvan meidän pihalta. Köynnökset eivät vielä (n.pari viikkoa sitten) ole lehdessä ja muutenkin ovat vielä pieniä. Portin toisella reunalla kasvaa lumikärhö. On kyllä kaunis,mutta sillä on ikävä tapa kasvaa alkuun hirveenä takkupuskana ennenkuin lähtee kasvamaan korkeutta ylöspäin.
Toisella puolella on nyt kolmatta vuotta viinirypäle Zilga. Se on hyvin saanut kokoa joka vuosi. Sitä on myös leikattu ja jätetty vain vahvimmat versot.
Tänään askartelin jotain hienoa. Tai oikeastaan mun mieshän sen teki kun vaan sanoin mitä pitää tehdä.
Tämä on oikeastaan kokeilukappale. Siksi uhrasin siihen kirjan, joka on vähän selästä rikki. Vielä multa löytyy kaksi kirjaa, joista teen kellon. ne on vaaleampia ja haluaisin mustat viisarit. Tämä oli tällä kertaa ainoa koneisto, minkä löysin. Viisaritkin oli liian pitkät ja jouduin lyhentämään saksilla. Nyt mä tiedänkin, mitä kaikki saa joululahjaksi! Viime jouluna sukulaiset sun muut sai käsintehtyjä saippuoita. Vaikka kyllä niistä tykättiinkin. pitäisikin taas tehdä.
1 kommentti:
Heips=9 Kiva kun kävit blogissani. Suru on minulla myös, olen menettänyt paljon läheisiä lähivuosina. Minulle mummini oli sellainen ihminen jolle aina oli kiva soittaa ja jutella. Välillä vieläkin olen luuri kädessä ja sitten mistan että en voi..onneksi suru tulee pisaroina, muistoina, hetkinä..muuten se olisi kerralla liian iso taakka. Ikävä on kova myös minulla.
Lähetä kommentti