Saaressa

Luvattiin upeaa viikonloppua janiinhän se enimmäkseen olikin, mutta olisi se tuulinen ja sateinen päivä voinut sattua sunnuntaiksi. Onneksi lähdimme saareen heti kun töistä pääsimme, niin ehti perjantai-illan nauttia auringosta. Kävelin rannalla kameran kanssa...

Tämä upean upea hiekkaranta oli vielä muutama vuosi sitten aika suuri ja on surkeaa nähdä millaista vauhtia rehevöityminen etenee... Paljaan hiekan osuus pienenee vuosi vuodelta.

Kaunishan paikka on ja siellä kasvaa paljon mielenkiintoisia merenrantakasveja.

Merinätkelmä Upeaa sianpuolamattoa..

Ja tässä tämä kiva pikku kasvi, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Sen lehtiasento on hauska. Useinhan lehdet ovat kierteisesti, jotta alemmatkin lehdet saavat aurinkoa ja yhteyttävät hyvin. Tämä elää niin paahteisilal ja kuivilla paikoilla, että lehdet ovat päällekkäin eli ylempi varjostaa aina alempaa. Kasvi pyrkii säätelemään haihtumista.

Aurinko laskee..
Ja tähän vielä kaikista harvinaisin löytö! Ystäväni löysi tämän, eikä halunnut koskeakaan saati vienyt kotiinsa, niinpä minä otin sen talteen. Upea!

Kyseessä on ilmeisesti rantakäärme, ja aika iso vielä. Voisin kuvitella, että nahka vielä kuivuessaan on kutistunut jonkin verran. Nahka oli niin hauras, että pää rikkoontui mustikanvarpuihin. Muuten nahka oli löytöpaikallaan ihan sellaisessa asennossa kuin siinä luikertilisi käärme ja melkoinen huuto metsästä kuuluikin, kun ystäväni törmäsi siihen!

PS. Kasvi jonka nimen olin unohtanut on suola-arho.