Eikä mulla ole edes adventtikynttilöitä. Kaikkia sekalaisia vaan joka puolella!
Ihanan amarylliksen ostin. Mä rakastan niitä! Ekan kerran mulla on tälläinen kerrottukukkainen.
Keittiön verhotangossa roikkuu tämä "myrttiseppele". Ihan nätti ja kiva koristella eri vuodenaikojen mukaan.
Koristelin sen lauantaiksi, kun vietimme pikkujoulua. Joimme glögiä ja söimme keksejä, juustoja ja munkkeja. telkkari oli kiinni ja kuuntelimme joululauluja. Poikakin sanoi, että tunnelma oli ihan kuin isona jouluna.
Sunnuntain käytinkin sitten yhden joululahjan tekoon pienelle tytölle. Vasemmanpuoleisen enkelin tein jo vähän aikaisemmin ja oikeanpuoleinen on uusi. Hiukset aiheutti ensin päänvaivaa (mitäpä muutakaan), mutta sitten keksin tehdä ne huovutusvillasta. Ensin ompelin jakauksen kohdalta ja sivuilta tiukasti ja sitten vähän neulahuovutin, että sain pysymään kasassa ja vielä liimaa alle.
Ja ei - joulukuusi ei ole tulessa, vaan kuvattu hitaalla valotuksella. Kuvassa kuusi näyttää isommalta kun on oikeasti. Jalan ostin syksyllä kirpparilta. Kiva pikkuinen pöytäkuusen jalka.
3 kommenttia:
Kameralla on kiva leikkiä...
Tuohon alempaa postaukseen toteaisin, että ihanko tosi 12-vuotias on kirjoittanut???
Voi hyvänen aika miten on taitava poika sinulla <3
Hänestä vielä tulee jotain kun noin syvällisesti osaa ajatella ja kirjoittaa.
Tuosta aistii sen tunnelman minkä hän on kokenut.
Kertakaikkisen HIENOA!
Kyllä se on ihan oikeesti 12- vuotiaan kirjoitus, mutta et ole ensimmäinen joka kysyy. Poika on kirjoittanut myös lehteen ja parikin ihmistä kyseli, että oliko ihan omasta kynästä.
Kauniin kukan olet ostanut, pidän paljon valkoisesta joulun aikaan, punaisen rinnalla. Hyvin hoksasit nuo hiukset tehdä.
Kirjoittaminen on taito jota kannattaa käyttää, meidän miniääkin olen kannustanut kirjoittamaan kun pitää siitä ja tänä syksynä on pyydetty kirjoituksia ja runoja opiskelijalehteen.
Hienoa että jo nuorena tietää mitä tahtoo, kyllä pojalla on kirjoitus hallussa.
Lähetä kommentti