Vuosi sitten siskollani oli enää 4 päivää elinaikaa jäljellä. Kaikki kauhukuvat nousevat taas tuoreina mieleen. Telkkarissakin mainostetaan tämänvuotista TV gaalajuhlaa, jonka mainospätkä on viime vuoden juhlasta. Siskoni oli viimeisenä iltanaan siellä juhlassa ja nyt seuraan silmä tarkkana näkyisikö hänestä edes vilaus.
Lähellämme on myös aina suojelusenkeli. Tämän vuoden projekti onkin ehkä oppia työntämään huolet enkeleille ja ottamaan apu vastaan!
5 kommenttia:
Voi surua. Otan osaa-kuulostaa niin pliisulta mutta eihän se sitä ole.
Kiva kun kävit meillä ja vielä kivempi kun löysin tänne. Tulen ajan kans kahlaamaan läpi juttujasi mutta heti kättelyssä kehaisen noita edellisen postauksen neuleita. Kauniita, jotenkin niin nostalgisia, semmosia 20-lukulaisia.
Iik, kuulostaa tutulta tai... tulevalta tutulta, sillä Lapseni poismenon vuosipäivä on maaliskuussa...
Olen myös lukenut ko. kirjan sen toiveikkaan sisällön vuoksi.
Otan osaa murheeseesi. Siskosi on kyllä varmasti henkenä lähelläsi. Ja enkeleiltä saat kyllä lohtua, pyydät vaan.
Löysin tänne Annikaisen kautta.
Minäkin tykkäsin noista edellisistä neuleista.
Vierailen täällä toistekin. :-D
Eksyin tänne googlaamalla jotain. En muista enää mitä, mutta iskin blogin heti suosikkeihin ja oli tarkoitus selata tätä pidemmällekin, sillä vaikuttaa mielenkiintoiselta sisällöltään. En ehtinyt vielä kurkkia pidemmälle, kun tämä uusin viestisi pysäytti minut.
Kaikkea hyvää, valoa ja voimaa!
Kiitos ihanista kommenteista!
Lähetä kommentti