torstai 28. tammikuuta 2010

Yksinolosta...

Kuva on otettu toimiston ikkunasta lasin läpi noin 20-30 metrin päästä. Tilhiparvi on löytänyt aronian marjat ja vilinä on melkoinen. Jos marjat ovat jo vielä käyneitä, on hauskuus kaksinkertainen!


Viikonlopusta on tulossa rauhallinen ilman erityistä ohjelmaa. Poika on menossa tänään ja huomenna luovan kirjoittamisen kurssille, niin sekin rajoittaa menoja. Huomenna olen menossa ratsastamaan. Toivottavasti pakkanen pysyisi silloin kohtuudessa.

Mulla on haave, jonka haluaisin toteuttaa. Eikä edes kovin monimutkainen.
         Haluaisin päästä johonkin pieneen mökkiin (ihanne olisi mummon) oleilemaan ihan yksikseen!
Ei ihan näillä pakkasilla vaan keväämmällä. Ottaisin mukaan lukemista ja piikkimaton. Läppäri pitäisi olla jo ihan siksikin, että voisin kuunnella halutessa jotain oikein kaunista, vaikka klassista musiikkia!
Puuhella olisi kiva ja kauheasti ei mukavuuksia tarvitsisi olla. Sähkö läppäriin riittäisi.
Pitäisin tulia ja lämmittäisin saunaa. Kännykkä olisi äänettömällä. Olisin vaan ihan rauhassa ja kuuntelisin itseäni.
         Elän yleensäkin aika hiljaisesti, enkä kauheasti tapaile ihmisiä perheen ulkopuolella paitsi töissä. Mutta kun alkaa ajattelemaan kuinka usien on mahdollisuus olla ihan yksin, niin tosi harvoin.
        Muutama viikko sitten mies ja poika lähti jonnekin ja olivat poissa muutaman tunnin. Nautin oikein ajatuksesta etukäteen ja laskin tunteja kuinka kauan saan olla yksin. Ei mun perheessä mitään vikaa ole ja nautin siitä että meillä on sellainen yhteisyyden tunne.
        Illalla voisi kyllä vähän pelottaa, mikä on tosi tyhmää, enkä tiedä vaikka jo seuraavana päivänä soittaisin miehelle, että nyt tätä yksinolon nautintoa on saatu ihan riittävästi. Mutta sepä se, kun en tiedä, kun en ole päässyt kokemaan!

En ole koskaan asunutkaan yksin, kun jäin jo parikymppisenä vauvan yksinhuoltajaksi, niin on ainakin lapsi ollut aina mukana .

Monille tämä mun haaveilema tilanne on ihan toteutettavissa koska huvittaa (kade).
Ja ihanaahan se on, jos ei ole pakko olla yksin.
         En tiedä ketään tuttuakaan, jolla olisi joku pieni tönö lainattavissa. Jos vuokraamme mökin, niin kuin joskus teemme, on se perhelomailua.
         Joten taidan vaan haaveilla edelleen. Tai alan tekemään toivelistaa tai aarrekarttaa, mitä haluan tänä vuonna ja katson mitä tapahtuu. Kaikkihan on mahdollista!




3 kommenttia:

Villikissa kirjoitti...

Käytätkö tuota piikkimattoa päivittäin ja mihin vaivoihin se sinulla auttaa? Minäkin olen sen ostanut ja todennut hyväksi. Kerran nukahdin sen päälle toviksi. ;) Mutta kun en muista sitä käyttää säännöllisesti.

illusiah kirjoitti...

Joka ilta, kun luen kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Helpottaa nukahtamista ja jos hartiat on kipeät, käärin rullalle ja niskan alle niin helpottaa: )

junika kirjoitti...

Jaan tuon unelman kanssasi. Aina voi unelmoida...