Yksinolosta...

Kuva on otettu toimiston ikkunasta lasin läpi noin 20-30 metrin päästä. Tilhiparvi on löytänyt aronian marjat ja vilinä on melkoinen. Jos marjat ovat jo vielä käyneitä, on hauskuus kaksinkertainen!

Viikonlopusta on tulossa rauhallinen ilman erityistä ohjelmaa. Poika on menossa tänään ja huomenna luovan kirjoittamisen kurssille, niin sekin rajoittaa menoja. Huomenna olen menossa ratsastamaan. Toivottavasti pakkanen pysyisi silloin kohtuudessa.

Mulla on haave, jonka haluaisin toteuttaa. Eikä edes kovin monimutkainen.

         Haluaisin päästä johonkin pieneen mökkiin (ihanne olisi mummon) oleilemaan ihan yksikseen!

Ei ihan näillä pakkasilla vaan keväämmällä. Ottaisin mukaan lukemista ja piikkimaton. Läppäri pitäisi olla jo ihan siksikin, että voisin kuunnella halutessa jotain oikein kaunista, vaikka klassista musiikkia!

Puuhella olisi kiva ja kauheasti ei mukavuuksia tarvitsisi olla. Sähkö läppäriin riittäisi.

Pitäisin tulia ja lämmittäisin saunaa. Kännykkä olisi äänettömällä. Olisin vaan ihan rauhassa ja kuuntelisin itseäni.

         Elän yleensäkin aika hiljaisesti, enkä kauheasti tapaile ihmisiä perheen ulkopuolella paitsi töissä. Mutta kun alkaa ajattelemaan kuinka usien on mahdollisuus olla ihan yksin, niin tosi harvoin.

        Muutama viikko sitten mies ja poika lähti jonnekin ja olivat poissa muutaman tunnin. Nautin oikein ajatuksesta etukäteen ja laskin tunteja kuinka kauan saan olla yksin. Ei mun perheessä mitään vikaa ole ja nautin siitä että meillä on sellainen yhteisyyden tunne.

        Illalla voisi kyllä vähän pelottaa, mikä on tosi tyhmää, enkä tiedä vaikka jo seuraavana päivänä soittaisin miehelle, että nyt tätä yksinolon nautintoa on saatu ihan riittävästi. Mutta sepä se, kun en tiedä, kun en ole päässyt kokemaan!

En ole koskaan asunutkaan yksin, kun jäin jo parikymppisenä vauvan yksinhuoltajaksi, niin on ainakin lapsi ollut aina mukana .

Monille tämä mun haaveilema tilanne on ihan toteutettavissa koska huvittaa (kade).

Ja ihanaahan se on, jos ei ole pakko olla yksin.

         En tiedä ketään tuttuakaan, jolla olisi joku pieni tönö lainattavissa. Jos vuokraamme mökin, niin kuin joskus teemme, on se perhelomailua.

         Joten taidan vaan haaveilla edelleen. Tai alan tekemään toivelistaa tai aarrekarttaa, mitä haluan tänä vuonna ja katson mitä tapahtuu. Kaikkihan on mahdollista!

sytomyssy...

Mä tein tämmösen vähän eri mallisen myssyn. Tämmöset baskerin/löysän malliset tuntuu trendikkäämmältä : )

Alareuna on kyllä napakka. Ehkä se laskeutuva myssy myös on jollekin helpompi käyttää, kun on tottunut hiuksiin.

Silloin kun mun sisko oli tuossa kaljupäävaiheessa, tilaili hän peruukkeja e baystä, mistä niitä sai edullisesti. Sisko nauroi, että naapureita jännittää minkänäköinen ihminen naapuriovesta tänään tulee.

Näin upeita maisemia näkyy toimiston ikkunasta!

Pienen pieni poika...

...syntyi eilen. Tässä tuore isosisko 1 v tapaa ensimmäistä kertaa pikkuveljensä.

Elämänmuutoksia...?

Otsikon perässä on kysymysmerkki, koska mitään elämänmuutoksia ei ole tapahtunut!
Mutta on sellainen olo, että elämä on käymistilassa, nimenomaan henkisesti, ja elämänmuutoksia voi tulla lähiaikoina ja toivon sitä.

Siksi laitoin tähän tälläisen kuvan chakroista. Nappasin kuvan Quinoaa! blogista, jossa on hirveästi asiaa ravinnoista ja elintavoista ja Ayurvedasta ym.
Asioita, joita tahtoisin enemmän toteuttaa elämässäni, mutta esim. uudenlainen ravinto tuntuu vaikealta totetuttaa käytännössä, koska:
 1. perhe ei suostu
2. tuntuu hankalalta alkaa opetella käyttämään uudenaisia ruoka-aineita, joita ei tunne
3. niiden saatavuuskin on hankalaa ja joutuu myös tilailemaan
4.  kallista.

Blogissa oli myös viisaita asioita liikunnan harrastamisesta, miten pitäisi harrastaa lajia, joka on hyväksi juuri itselle. Motiivina ei pitäisi olla kilpailu tai miten saa muokattua vartalonsa ja näyttäisi hyvälle. Egosta lähtöisin oleva motiivi.
Oikeantyyppinen liikunta ei tunnu edes hikiseltä vaan ihminen tekee sitä koko ruumiillaan ja sielullaan, niin, että se tuntuu suorastaan meditatiiviselta.
Olen käynyt 6 vuotta kuntosalilla ja lopetellut viime vuoden aikana vähitellen. Jumpassa käyn viikottain. Eilen viimeksi sellaisessa ei superrasittavassa.
Jumppa on hyvä, mutta se omin minulle, joka vie muihin maailmoihin on ehdottomasti ratsastus.

Työelämään toivoisin muutosta. Tämä päivittäinen työ työntää niin kovasti poispäin, mutta niin kauan tässä on roikuttava, että olisi jotain muuta tilalle. Asuntolainat on maksettava ja kuukausittainen palkka on meidän perheelle välttämätön. Jätän tämän kohtalon ja enkelten huomaan! Jos mun ei ole tarkoitus tässä eläkeikään asti roikkua, niin kyllä mä kai kompastun johonkin mahdollisuuteen.

Kolmas pikki lapsenlapseni ei ole vielä syntynyt, mutta huomenna laitetaan syntymään! Olen torstaina ja perjantaina lomalla hoitelemassa 1 ja 3 vuotiaita isosiskoja. 1 v tulee ällistymään, kun tulee pienempi, joka vie paikan sylissä. On sellainen syliperuna.
Tervetuloa pikkuinen poika!

Hypnoosissa...

Ostin miehelle joululahjaksi Syvärentoutuskasetin, jossa hypnoterapeutti ohjaa syvärentoutuksen ja asettaa alitajuntaan suggestioita koskien rentoutumista, terveyttä, sosiaalisuutta varmuutta ja  hyvää yöunta.
Arvatkaa vaan onko mies kuunnellut sitä kertaakaan.
Tänään mulla oli harvinainen tilaisuus viettää muutama tunti kotona IHAN YKSIN.
Levitin peiton olohuoneen lattialle ja ja työnsin CD:n koneeseen. Olen ihan myyty!
Rentoutuminen oli tosiaan syvä ja silti olin koko ajan hyvin tietoinen kaikesta. Ohjelman kuuntelun jälkeen olo on ollut ihan loistava. Fyysisesti ja psyykkisesti. Ja parasta on, että kun suggestiot asetetaan alitajuntaan ja käyn ohjelmaa välillä läpi uudestaan, niin vaikutuksen pitäisi kasvaa ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
Taidanpa heti tilata samasta paikasta suggestiivisen CD:n koskien painonhallintaa...

Tein aikaisemmin postauksen, jossa esittelin makuuuoneeseen virkkaamani maton. Kudetta jäi vielä, joten virkkasin myös kylppäriin pikkumaton. kude menikin niin tarkkaan, että pari hapsuakin jäi puuttumaan.

Lyhensin yhden hameen ja kun kone oli esillä toteutin kauan hautuneen ajatuksen tehdä lasioviseen kaappiin vanhasta pellavalakanasta verhot. Tuli ihan nätit.

Törmäsin netissä hyvään kampanjaan, jossa tehdään myssyjä sytostaattihoidon takia hiuksensa menettäneille.

Myssyt lahjoitetaan sairaaloille, mistä niitä jaetaan potilaille. Kahden entisen kaljupään, jo kuolleiden, siskona haluan ehdottomasti osallistua.

Jostain syystä en saa sytomyssynapin linkkiä toimimaan, vaikka kopioin osoitteen ja liitän, muta googlettamalla kampanjasta varmaan löytyy tietoa.

Jotain valmista...

Neuloin tällaisen pipon tai baskerin. Ei ehkä kaikista kaunein, mutta mukava päässä. Virkkasin vielä reunaan ruusukkeen, joka jää nyt vaan tuonne pään toiselle puolelle. Neuloin langasta jota sattui kotona olemaan. Oli ihan hyväntuntuista lankaa, mutta ehkä tämä olisi pitänyt neuloa paksummasta.

Olemme kuulleet kauheita uutisia Haitista. Tuntuu avuttomalta, kun ei pysty tekemään mitään, vaikka toisilla ihmisillä on hirveä hätä ihan vaan vaikka juomavedestä. Miten helppo minun olisi sitä teoriassa antaa.

Huomenna tulee pikkutyttöset iltapäivällä hoitoon, kun vanhempansa lähtevät ultraäänitutkimukseen ja tarkastelemaan tulevan sisaruksen vointia. On olemassa mahdollisuus, että jäävätkin tällä reissulla sairaalaan. Tuntuu olevan niin kypsä tapaus : )
Huh huh! Kohta kolmen lapsen mummo!

Uutta valmiina...

Viikonloppuna valmistui makuuhuoneeseen kuvan matto. Työtä oli kiva tehdä, kun se on niin nopea virkata, mutta varsinkin alkuun kädet väsyi ja joutui vähän peukaloa laastaroimaan. Paksun kuteen virkkaaminen on aika raskasta. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Mitään varsinaista mallia mulla ei ollut ja loppukuteista ajattelin virkata vielä vessaan maton. Ehkä ihan vaan sileän ja reunaan lyhyet hapsut.

Sunnuntaina kävimme uimahallissa ja tarkoitus oli ottaa 3- vuotias mukaan, mutta olikin kuumeessa. Otettiin sitten 1 v pikkusisko. Tyttö on kuin aurinko aina suu hymyssä ja tulo- ja menomatkan takapenkillä lävi sellainen tirskunta. Uimahallissa sitten veti kyllä vakavaksi. Tyttö oli koko ajan takertunut minuun kuin pikkuinen apina ja sylistä vaan tarkkaili silmä kovana mitä hallissa tapahtui.

Ulkona on iha nmahtavat maisemat nyt ja laitan tähän pari pihakuvaakin pitkästä pitkästä aikaa...

Alla päivänhattu!

Surullista aikaa...

Vuosi sitten siskollani oli enää 4 päivää elinaikaa jäljellä. Kaikki kauhukuvat nousevat taas tuoreina mieleen. Telkkarissakin mainostetaan tämänvuotista TV gaalajuhlaa, jonka mainospätkä on viime vuoden juhlasta. Siskoni oli viimeisenä iltanaan siellä juhlassa ja nyt seuraan silmä tarkkana näkyisikö hänestä edes vilaus. 

Luen nyt -laatikossani tuossa yläkulmassa on kirja Enkeleitä hiuksissani. Surkean huonosti kirjoitettu, mutta kirjan sanoma, miten ympärillämme on lukematon määrä työttömiä enkeleitä tarjoamassa apuaan, on ihana.
Lähellämme on myös aina suojelusenkeli. Tämän vuoden projekti onkin ehkä oppia työntämään huolet enkeleille ja ottamaan apu vastaan!

Synttärilahjaksi..

3 vuotta tänään täyttävälle pikkutytölle neuloin kuvan paidan, myssyn ja sukat. Tilasin tarvikepaketin ohjeineen Helmi Vuorelmalta. Tuntui tosi kätevältä systeemiltä täällä pikkukylässä, kun oikeita lankoja on vaikea löytää ja en ole niin kokenut neuloja, että osaisin vaihtaa toisenlaiseen lankaan pilaamatta koko juttua!

Langat ja malli tuntuivat laadukkailta. Pipoonkin kuuluu puuvillalangasta neulottu vuori, niin on miellyttävämpi käyttää.

Toivottavasti koko on vaan suunnilleen sopiva. No onneksi ei ainakaan liian pieni. Piti tietysti lisäksi ostaa jotain lasten krääsää eli muovihevonen, jonka mukana on harja, että hevosen häntää ja harjaa voi hoitaa.
Seuraavaksi haluaisin neuloa itselleni kaulahuivin ja pipon tai baskerin. Tosin kotona odottaa tilaamani luonnonvalkoiset Eko matonkuteet, joista aion virkata pyöreän maton tai parikin.

Uuden vuoden alku...

Voi miten odotan töihin pääsyä.Olen ollut lomalla ties kuin pitkään ja olen niin rasittunut. Ensin vatsatauti ja sitten flunssa. Olen ollut kipeä suunnilleen koko loman kaiken muun ikävän lisäksi, mitä on tapahtunut. Pojan tyttäret tuli eilen hoitoon, kun isänsä ja 8 kk:lla oleva miniä ovat molemmat kipeinä. Viime yönä ei paljon nukuttu. En oikein osaa, vaikka lapset nukkuisivatkin.

Ensin illalla 2 v oksensi ruokapöydässä. Illalla kun laitoin pienempää nukkumaan ja annoin maitoa tuttuipullosta tuli oksennus aika vauhdikkaasti. Ei muuta kuin lakanat ja tyynyjäkin vaihtoon. Onneksi ? suurin osa tuli päälleni, niin ei mennyt sänky ihan käyttökelvottomaksi. Kun myöhemmin vein isompaa nukkumaan, oli huoneessa ihan mahtava hajuefekti, jonka alkuperä ei jäänyt epäselväksi. Vaippakaan ei pitänyt sellaista määrää ja taas lakanat vaihtoon, vauva pesulle ja pesukone pyörimään.

Ihan mahtavia ipanoita!