Kesäkassi

Olin jo jonkun aikaa ajatellut virkata kesäksi laukun ja mallikin oli katsottuna Hanko-langasta. Kun vihdoin oli aikaa aloittaa, huomasin,että laukku oli neulottu ympyrän mallisena ja ihan liian vaikea mulle. Niinpä virkkasin tämän omasta päästäni. Se on virkattu leveänä kaitaleena, ettei tarvinnut tehdä kahta samanlaista kappaletta. Vielä virkkasin soikean pohjakappaleen.

Hihnan otin vanhasta kassista, mitä en ole pitkään aikaan käyttänyt, mutta hihnanhan saa vaihdettua vielä takaisinkin, jos haluaa.

Vuorikin löytyy, niin pysyy tavarat paremmin sisällä. Vuoressa on myös tasku tärkeille asioille, niin ei ole kaikki sikin sokin kassin pohjalla. Vuori on ommeltu useista kappaleista, kun sopivaa kangasta oli vaan tilkkuina.
Vielä aion virkata yläreunaan lenkin ja vaikka vuolla puusta tikun napiksi, niin pysyy kassi kiinni, eikä tarvitse huolehtia tavaroista.

Enää neljä päivää töitä ennen kesälomaa!!!
Vähän harmittaa, kun on jo heinäkuu ja jotenkin en ole vielä ollenkaan kokenut että olisi kesä. En ole ollut missään kesäisessä paikassa ja ilmatkaan ei ole olleet kovin kesäiset. Arki on vaan jatkunut ihan samanlaisena ja toimiston ikkunasta vaan seuraa että joo, on jo lumetkin sulaneet.

Kysymyksiä ja vastauksia

Ajankuluksi viihdettä, ainakin mulle. Nappasin haasteen tuolta tutusta Koskaan ei ole liian myöhäistä- blogista. Haasteeseen kuuluu vastata 11 kysymykseen ja keksiä 11 kysymystä, jotka lähettää 11 bloggaajalle. Ajattelin kyllä että en lähetä eteenpäin, vaan joka haluaa, voi tästä napata mukaan. Vai käykö mulle yhtä kehnosti, kun niille, jotka ei jatka ketjukirjettä.


1. Kävitkö juhannusaattona kokolla?
No, enpä käynny. Juhannus meni ihan järkyttävän flunssan kourissa sohvalla makaillessa : (

2. Kalastatko?
En kalasta, koska olen eläinten ystävä. Kalaa tosin syön. Muuten olen kasvissyöjä, mutta kalan otin ruokavalioon siksi, että ei olisi niin kauhean paljon niitä rajoitteita. Nyt voi syödä esim. työpaikkaruokalassa muutakin kun iänikuista kasvissosekeittoa päivästä päivään.

3. Järvi vai meri?
Olen merenrannalta kotoisin, niin kyllä se meri on. Sen tuoksu ja aallot on jotain ihan muuta. Mikään ei ole ihanampaa kun heinäkuussa kellua lämpimässä meressä ja ranta jää selän taakse. Näkyy vain horisontti, missä taivas ja meri sekoittuu.

4. Harrastatko lukemista?
Olen aloittanut kirjojen lukemisen ennen kouluikää ja se on jatkunut ilman taukoa. Tällä hetkellä on kolme kirjaa menossa. Julia Cameron: Tie luovuuteen, Stephen Chbocky: Elämäni seinäruusuna ja Taru sormusten herrasta trilogian viimeinen osa. Luen kirjoja joka päivä.

5. Kuka on lempikirjailijasi?
Niitä on niin paljon. Ja tosi moni on unohtunut vuosien mittaan. En pysty nimeämään ketään erityistä.

6. Keräiletkö jotain?
En tarkoituksella keräile, mutta jaksoittain aina joku asia viehättää ja kotiin ilmestyy lähinnä kirjoja, jotka sivuavat asiaa. Puutarhakirjoja on aika kasa, samoin joitain ikonimaalauskirjoja. Yleensä viehätyn myös vanhoista esineistä ja jos sopiva sattuu kohdalle, niin lähtee mukaan.

7. Minkä taidon haluaisit oppia?
Niitä on paaaaallljon. Tietysti haluaisin kehittyä niissä asioissa mitä jo teen, mutta jos jonkun taidon tai lahjan itsellee nhaluaisi, niin olisi hienoa osata laulaa oikeen ihaasti : )

8. Minkä taidon haluaisit opettaa lapsillesi?
Haluaisin, että lapset olisivat empatiakykyisiä ja rehellisiä. Empatiakyky ei tarkoita vain sitä, että osaa kuunnella kaveria, vaan sitä, että ymmärtää muun rotuiset ja erilaiset ja kaikki huono-osaiset myös arvokkaiksi ihmisiksi, joita täytyy auttaa. Liian paljon näkee sitä, että me täällä keskenään eletään ikäänkuin kaikki hyvä maailmassa olisi meille synnyinoikeus ja kaikki maailman huono-osaiset ei vaan jotenkin ansaitse sitä. Siellähän on niin paljon rosvojakin.. ja laiskoja, siellä ulkomailla....
Ja rehellisyys taas ei tarkoita rehellisyyttä pelkästään ympäristöä kohtaan, vaan rehellisyyttä myös itseä kohtaan: jos on jotain, mitä elämässä oikeasti haluaa tehdä, täytyy rohkeasti lähteä sitä tavoittelemaan, eikä uskotella ja vakuutella itselleen, että en pysty, osaa ja muut on parempia.

9. Mikä perinne on kulkenut mukanasi lapsuudenkodistasi?
Yllättävää kyllä, vaikka olen maailman epäisänmaallisin ihminen, närkästyn joka kerta, kun huomaan, että olemme naapurustossa ainoat, joilla palaa itsenäisyyspäivänä ikkunoissa elävät kynttilät.

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Ratkaisematon. Nukahdan illalla kun tukki hyvissä ajoin, mutta en kyllä aamulla hyppää pirteänä sängystä ylös. Ehkä olen virkeämpi aamulla, mutta vastaavasti myös kiukkuisempi.

11. Mitä haluaisit kysyä minulta?
Ääähhh... Ööööhhh.... Joo, käytkö missään harrastamassa taideaineita kodin ja työn ulkopuolella?

Herättelyä

Blogi on ollut kuollut kuollut kuollut. Ei ole ollut kirjoitettavaa. Mielenkiinto lopahti. Niin ja tuli jotenkin raja vastaan, mitä kirjoitan vaikka olisi sanottavaakin. En halua itseäni tunnistettavan. Enkä varsinkaan halua jakaa henkilökohtaisia asioitani.
Tässä vaiheessa keksin, että siksi ihmisillä on teema-blogeja!
Blogiahan on yleensä kiva pitää. Se on kuin leikekirja ja luovuutta saa myös käyttää. Vanhoja postauksia on myös kiva katsella ja yllättyäkin positiivisesti, että täällähän on ihan kivoja tekstejä ja kuvia.
Jos blogilla on teema, ei tarvitse miettiä mitä kirjoittaa, eikä mennä henkilökohtaisen puolelle.
Siispä tässä on ensimmäinen Käsityö-blogi postaus!

Pupuja ja hylkeitä
Kaikki käsityön ystäväthän on viime talvesta asti rustanneet pupuja, jotka nämä kaksi heppua on suunnitelleet.

En viitsi kenenkään tekemästä pupusta laittaa kuvaa ja omista ei ole. Olen tehnyt niitä kolme ja asuvat jo lapsenlasten luona.

Mutta isoin pikku lapsenlapsi ilmoitti, kun enää hänen omansa oli tekemättä, että hän ei halua pupua, vaan Hylkeen!

Ei sattunut hylkeen ohjetta kohdalle vaikka etsiskelin ja niinpä aloin ihan omasta päästä, vaikka poika oli sitä mieltä, että toivoton yritys. Mutta DADAA!  Hylje!

Öööhh.... saattaa tietysti olla että seuraavassa postauksessa blogin teema onkin ihan joku muu, mutta käsityö aihe on kyllä sellanen kiva ja turvallinen.

Pyhäpäivänä pitkästä pitkästä aikaa...

Kuvat ovat Lohjanjärveltä, jonka rannalla vietimme syysloman. osi kaunista. Vesi oli 8 asteista, mutta kävin

kastautumassa muutamankin kerran.  

 On pyhäpäivä ja mies ja poika on lähdössä hautausmaalle, mutta ei kiinnosta. Sytytin pihalle kynttilöitä. Siskolle pihalammen rannalle, missä istuskeli yksinään viltti ympärillään maassa toiseksi viimeisellä kerralla kun näin hänet.
Katselin ikkkunasta ja tiesin miten pahalta hänestä tuntui.

Maalasin tänään ikoniakin, mutta tuntuu ettei tänään onnistu mikään. Pari tuntia maalattuani huomasin, etten saa marttyyrin viittaa sellaiseksi, kun pitäisi ja pesin viinillä pois. Marttyyrin viitta on punainen, mikä on erinomaisen hyvä väri sotkemaan ison alueen, kun pieni hippunenkin värijauhetta joutuu pinnalle.
Niinpä joudun sekoittamaan uudestaan myös taustavärin ja korjaan senkin. Niin ja sitten kuiva valkkari loppui, enkä pääse maalaamaan, ennen kuin pääsee Alkoon.
En siis maalaa viinihöyryissä, vaan valkkaria käytetään emulsiossa, mitä käytetään maalamiseen.

Virkkasin myös Huopasesta aamulla pari lumihiutaletta, jotka piti huovuttaa pesukoneessa. Ajattelin tehdä lähimmille työkavereille jouluksi, mutta koneesta tuli pari tiukkaa myttyä, joista ei saa lumihiutaletta, vaikka kuinka venyttelisi.
Kelpaavat korkeintaan kissanleluksi, jos olisi kissa.

Eli kovasti olen touhunnut ja mitään en ole saanut aikaan.

Taidanpa siis mennä saunaan ja ottaa oluen.

Satunnaisia kuvia

Koira on ihan yhtä nätti alapuolelta kun yläpuolelta!

Kätevää. Voi olla lämpimässä peiton alla ja silti hengittää!

Näin tässä yhtenä iltana avaruusaluksen. Todiste alakuvassa!

Kyllä nyt on syksy

Olen kyllä mielessäni yrittänyt pitkittää syksyn tuloa, koska pimeä aika on niin pitkä, mutta rakastan kyllä syksyä vuodenajoista ehkä eniten. Paitsi sitten ihan marraskuussa kun on oikein pimeää ja harmaata sadetta tulee päiväkausia.

 Tänään maastouduin ihan työn puolesta luontoon. Sellainen omahetki luonnossa yksin kesken työpäivän on ihana!

Musta tuntuu muutenkin,että mulla on nykyään niin hyvä olla, että kuljen puolittain hymyillen. 

Intuition käyttö lisää herkkyyttä ja välillä ympäristö lyö kovaa. Vanhat asenteet ja kuviot tulevat päivänvaloon. Ne täytyy ymmärtää ja hylätä.

Totuus piilee unissa?

Viime yön unessa, (yhdessä niistä) olin laiminlyönyt jonkun työasian ihan huolimattomuuttani. Juttu ei ollut iso, mutta riitti siihen, että joku loukkaantui fyysisesti. Unessa siskoni oli mun esimies ja kun yritin tavoitella häntä, mulle kerrottiin, että mun sisko oli lähtenyt siltä päivältä kotiin tän mun mokan takia. Että hänelle oli tulossa jotain seuraamuksia tästä loukkaantumisesta. Yritin soittaa mun siskolle moneen moneen kertaan, muttei kukaan vastannut.

Ihan kun mulla olis jotain syyllisyyden tunteita siskon parin vuoden takaisen itsemurhan jälkeen. Vaikka tietoisesti en tiedä niitä olevan.

Kuvat on lauantai-illalta kun oli ihanan lämmin ilta, jo pimeä. Alempi kuva on otettu salamalla ja on kuin päivänvalossa.

Halusin vuosikausia pihalampeen "usvakonetta" ja keväällä se viimein ostettiin. Kirkas valo ei ole lamppu, vaan kelluva kynttilä. Luonnossa se oli paljon kauniimpaa kuin huonolaatuisissa kuvissa.

   

Loppukevennys: Junna ei niin tykkää näistä koiranpipareista ja onkin piilottanut sen sohvan istuimen ja selkänojan väliin. Näitä on sohvan muissakin saumoissa.

ehkä...

Ehkä pitäisi tehdä joku päätös tämän blogin suhteen... en oikeen osaa kirjottaa tänne. En kirjoita asioista, jotka on tosissaan mulle tärkeitä. Asiat on niin muuttunnu, enkä edes kaikille halua paljastaa. Toisaalta olis ihanaa kirjottaa niin, ettei kukaan osais yhdistää minuun. Ihan vapaasti. Ehkä mun pitäis alottaa uusi blogi kokonaan toiselta pohjalta (kyllä mä Rentukka sulle osotteen lähettäisin.)
Ei sillä, että mun blogi kovin montaa kiinnostaisi eikä tarvikkaan, mutta on kyllä muutama lukija Pilviharso ym. joiden blogeja käyn lukemassa ja olis kiva saada uuteen blogiinkin mukaan.
Tämä on nyt ajatuksen asteella, mutta ehkä se on ratkaisu.
Tämä kuva kertoo mun fiiliksistä. Toiveikas... ja kaikki on mahdollista!

Salobrena

Meilläkin alkoi vihdoin loma, (kun jotkut jo palailevat töihin).

Loma alkoi aika rytisten! Lauantaina tuli kolme pientä lapsenlasta hoitoon, kun vanhempansa lähtivät hakemaan neljättä. Lauantai-iltana syntyi kolmas tyttönen. Sunnuntaina lapset lähtivät ja lähdimme yli sadan kilometrin päähän viemää koiraa hoitoon. Maanantaiaamuna sitten suunnistimme kohti Tamperetta ja sieltä Malagaan.  Olimme vuokranneet auton ja lentokentältä lähdimme huristelemaan kohti Salobrenaa, mistä olimme vuokranneet talon.

Tämä yläkuva oli musta jännä siksi,että ikkunan heijastuksis´sa näyttää, niin kuin pilvien päällä olisi toinen todellisuus. Kuusimetsää ja vettä auringon laskiessa.

Tässä talomme etuovi ja alla pojan huoneen parveke. Alakerrassa oli makuuhuone ja kylppäri, keskikerroksessa olohuone ja keittiö. Yläkerrassa pojan huone ja kylppäri. Taloon kuului kaksi parveketta ja kattoterassi. Kun talo vielä sijaitsi kukkulan kyljessä ja rannalta asunnolle oli n. 7 min kiipeily rappusia pitkin, parkui pohkeet armoa muutaman ekan päivän. Laskin talon sisällä olevan 41 rappusta!

 Meri oli ihana ihana ihana! Aallot oli hienoja ja yhtenä päivänä oli punainen lippu rannalla aallokon takia. Silloinkin oltiin rannalla leikkimässä ja juoksemassa aaltoja pakoon.

Alhambraan on vaikea saada ovelta lippuja ja olinkin ostanut ne netin kautta etukäteen. hankala paikka näissä käytännön asioissa muutenkin. Ostaessa piti jo olla tarkka aika, koska tulee ja kun ennen klo 14 valittuna päivänä olimme portilla, kuten sovittu, aukesi portti tosiaan tasan kello 14. Mutta oikeasti meidän olisi pitänytkin olla Nasridin palatsin ovella kello 14. Kun myöhästyimme puolisen tuntia, emme päässeet sisään. Oppaat ja lipuntarkastajat eivät puhuneet kun espanjaa! Yksi heistä neuvoi etsimään infon ja selvittämään asiaa. Infoa etsittiin hartaasti ja lopulta se löytyi: Nainen joka käveli alueella ilman mitään infon merkkiä. Hän sentään puhui englantia ja käski menemään customers officeen selvittämään vieläkö meidän on mahdollista päästä sisälle. Erinäisten toimenpiteiden ja koneen näpyttelyiden jälkeen sisäänpääsy vihdoin järjestyi.

Lämpöä riitti. Palatsit ja puutarhat oli upeita ja tämä oli yksi kohde minkä olin aina halunnut nähdä, mutta en ikinä uskonut, että sinne pääsisin.

Kasvissyöjälle espanja ei ollut helpoin paikka ja ja jos kävimme äkkiä jossain nappaamassa jotain, tarkoitti se kohdallani yleensä höttöistö patonkia valkoisesta vehnäjauhosta ja juustoa välissä.

Alla olevan annoksen sain, kun ajattelin syödä vaan vähän kevyttä ja tilasin hedelmäsalaatin. Annos oli megalomaanisen iso.

Eilen oli uusi vauveli kylässä. Olimme miehen kanssa miettineet sen nimeä aikaisemmin muiden lasten kuullen ajatelleet mikä rimmaisi muihin: Pilli, silli tai tilli.
Isosisko oli kuunneelut tarkkana ja ilmoittanut kotona, että vauvan nimi on sitten Tilli!

Pihalla

 Jospa olen jo toipunut katkeruudestani ja laitan tänne muutaman kuvan pihalta. Muualla tässä ei ole ehtinytkään kuvailemaan, kun loma alkaa vasta huomenna, tai oikeastaan menen lauantaiksikin kakkostyöpaikkaan.
Tämä Mårbacka on ihana, omatalvettama jo kaksi vuotta. Viime kesänä kukkia oli max. 20 ja nyt 26 yhtä aikaa!

Tästä käppänästä tulee kurkku.

No niin! Valokuvien liittäminen ei onnistu, joten aikaisempi teksti on kirjoitettu eilen.
Tänään on muuten viimeinen työpäivä ennen lomaa. Tosin menen vielä illaksikin ja huomiseksi toiseen työpaikkaan. Maanantaina suuntaamme Espanjaan, mistä olemme pienestä Salobrenan kaupungista vuokranneet viikoksi talon.
Salobrena on meren rannalla ja toisella puolella on Sierra Nevadan vuoristo. Alhambran linnaan on 45 min. ajomatka ja olenkin liput tilannut ennakkoon. Ovelta on enää tosi vaikea saada lippuja.
Mäyrikselle olin varannut hoitolasta paikan, mutta ei meillä ole sydäntä jättää sitä sinne kahdeksaksi päiväksi, joten äiti valjastettiin koiran hoitajaksi.
Odotan jo kovasti matkaa, kun olen katsellut upeita kuvia seudulta. Olemme taas vuokranneet viikoksi auton, niin että pääsee näkemaään ympäristöä vähän laajemminkin ja pääsee vuorille,eikä tarvitse vaan parvekkeelta kuikoilla.

Peitto valmis!

Tässä tämä vihdoin on. Ei sen teleminen nyt niin kauheasti aikaa vienyt, mutta tuntui välillä puuduttavalle. Tosin virkkasin välillä yhden tunikan ja neuloin 4-vuotiaalle paidan

Vähän hassusti tämän kanssa kyllä kävi. Mulla ei ollut ohjetta, kuuntelin vaan, mitä työkaveri kertoi ja koko meni jotenkin ohi korvien. Nyt kun peitto on valmis, selvisi, että peitto oli ohjeessa 6*7 tilkkua, eli yhteensä 42. Muistin että 7*10, eli virkkasin sitte 70 tilkkua.

Ihan hyvä. Ei mikään ole niin ärsyttävää, kun nafti peitto, jota yrittää venyttää jaloilleen.

Laitoin vielä hapsut päihin.

Kuten kuvista näkyy, mäyris rakastui peittoon ja kuvaa ei saanut otettua ilman koiraa.

Laitoin tämän viimeisenkin kuvan, vaikkei se ole tallentunut kokonaan. Junna haki vielä oman mansikkansa, jota ei syö, vaan kanniskelee, peiton päälle. Siinä hän vieressä katsoo, että se on hyvä paikka mansikalle!

Tiedossa pitkästä aikaa muuta kuin työtä viikonlopuksi. Lähdetään naisporukalla Imatralle viikonlopuksi. En olekaan koskaan käynytkään. Tiedossa juttelua, saunomista ja lauantaina terassikierros.

Kaikki muuttuu...

Olen tässä ollut pistämässä blogia jäihin jo jonkun aikaa. En ole enää ollut innostunut kirjoituksista ja harvakseen olenkin päivitellyt. Alunperin innostukseni blogeihin lähti tutustumisesta sisustus-, puutarha ynnä krääsäblogeihin. Olen vaan huomannut, että ei oikeesti kiinnosta.
Hyvät ihmiset, maalatkaa nyt jo ne valkoiset huonekalut ja koriste-esineet mustiksi ja missä teidän miehet on? Ei ne ainakaan sovi teidän kruunukoristeiden ja orvokkikimppujen sekaan.
Ainakaan ne ei ole eksyneet, kun joka tavarassa ja asiassa lukee romanttisin kirjaimin, mikä se on.
Ohh, luontainen ilkeyteni, mitä olen niin yrittänyt blogissa peitellä, pääsi nyt vähän ryöstäytymään. Ehkä sen peittelyn takia mun blogi on niin hemmetin tylsä.

Koiran aamu...

 Ai tä? Herätys? Pääseeköhän täältä, kun joku on taas pudottanut yöllä tyynyn mun päälle..

 Koira on jo vääntäytynyt oikeinpäin jalat kohti lattiaa.

 Reipasta ravistelua...

...ja haukotus, niin jaksaa lähteä pissille.

Blogikirjoittelu on ollut vähän verkkaista. Ei tahdo aika ja tarmo riittää. Päivätyön lisäksi on tullut ilta ja lauantaityö luontaistuotekaupassa. Niin ja yksi muutos työelämässä on muhimassa.
Mulla on joutilaan ajan puutetta! Lomapäivätkin kuluu monimuoto-opiskelun lähipäiviin.
Silloin kun saa vaan olla, vaikka illalla kahdeksan jälkeen, on niin puhki, ettei jaksa kun tuijottaa vähän telkkaria ja nukkumaan.
Mutta olin mä Naisten kympillä. Kuntokävelijöiden ryhmässä, enkä ole eläissäni kävellyt niin kovaa. Lenkkarit oli vanhat ja kulahtaneet ja nyt näyttää, että yksi kynsi irtoaa ja nilkat on ihan turvoksissa, vaikka jo monta päivää on mennyt. Kävinkin tällä viikolla ostamassa uudet lenkkarit ja ihmettelin, että onko mulla tosiaan niin iso jalka, kun en eläissäni ole ostanut niin isoja kenkiä. Vasta kun huomasin nilkkaturvotuksen, tuli mieleen, että olikohan mun jalat niin turvoksissa. Ehkä ne kengät on normaalitilassa mulle ihan liian isot! En ole kokeillut kaupan jälkeen.
Muuten kympillä oli tosi kivaa. Ensi vuonna uudestaan, mutta paremmin valmistautuneena. Jos vaikka yllätän itseni ja treenaan hölkkääjien ryhmään.