Kuvassa ehkä ratamosarpio, en ihan ole varma. Rannassa oli tosi kaunista ja tikka kiljui rantapuussa. Joku vesilintukin oli poikasten kanssa rannan lähettyvillä, mutta lähtivät karkuun, kun olin vielä kaukana. Emo joutui lentämään poikaset kiinni. Maalaislintuja... eivät ole ihmisiä nähneet.
Vielä tänne alas kuva meidän pihakiveyksistä. Mieheni on ne omin käsin askarrellut! Iso kivilaatta ja graniitti noppakivet on kiviveistämöltä sivukiveä. Keskelle laattaa mies teki kiveen reiän saaresta tuomaani pientä kiveä varten. Kivessä on erkoinen vihreä kuvio, kuin taulu.
Lisäksi kiven reunalla näkyy simpukankuoria vesilammikon rannalla. Kuoria sai ostaa säkkitavarana ja hyvin se on pysynyt paikoillaan jo pari talveakin.
Tänään on ollut jotenkin raskas päivä. Ikävä. Kuolleen ikävöiminen on ihan pohjatonta, kun tietää ettei tapaa enää elämänsä aikana.
Onneksi tänään on ratsastutunti. Se yleensä auttaa ja sen aikana pää tyhjenee kaikesta muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti