maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kylmiä päiviä...




Lapsenlapseni on kova hoitamaan marsuamme ja onneksi marsu on niin reipas herra, että ei pelkää, vaan tulee uteliaan katsomaan. Tässä kuvassa marsu taitaa kyllä olla kopissansa, mikä on ymmärrettävää, kun eihän tuonne häkkiin muuten mahdu!




Pöh, tosi huono kuva.

Eilispäivä oli vähän takkuinen. Olin viikonloppuna Lahdessa viettämässä bailausviikonloppua parin ystävän kanssa ja kyllä siitä toipumiseen ainakin 2 päivää menee. Ravintolailta ei ollut mitenkään erityisen hauska ja isoin anti tulikin siitä kun istuimme auringossa olutta maistellen ja jutellen. Lauantai oli lämmin, mutta sunnuntaina kotiinlähtiessä oli kylmä.

Niin kun taitaa olla juhannuskin. Mies on laittanut venettä koko alkukesän ja tänään vie sen merelle. Taidetaan kyllä viettää juhannus maissa, jollei ilmat muutu. Muinakin kesinä olemme monesti olleet juhannuksen poissa mereltä, kun silloin siellä on niin paljon porukkaa. Muulloin saa olla ihan rauhassa ja kuunnella veden ääniä ja lintujen laulua.

Tänään on ollut hyvä olo. Kuollut sisareni tuli unessa moikkaamaan. Näissä unissa siskoni on terve ja onnellinen ja tuntuu ihan mielettömän hyvältä halata ja kertoa kuinka ikävä on. Hänestä huokuu terveys ja hyvä olo, onni. Ja kuulostan ehkä pähkähullulta, mutta uskon, että sisareni tosiaan käy! Olen joskus nähnyt hänestä unta, jossa tiedostan, että nyt näen vaan unta hänestä, eikä hän ole itse täällä. Eräs toinenkin henkilö on käynyt kuolemansa jälkeen ilmoittelemasa itsestään. Näissä unissa kuollut on terve, vahva ja pitempikin kuin eläessään.

Olisi tosi kiva kuulla, onko kellään muulla tämmöisiä kokemuksia.


1 kommentti:

Possumamma kirjoitti...

Mua käy aina välillä rakkaat pappa & mamma tuolta pilvenreunalta moikkaamassa, ovatkin mun & poikani suojelusenkeleitä. Sinäkin tulet varmasti näkemään siskosi vielä monta kertaa.